Tekstit

Uusin postaus

Kirottua

Kuva
kuva: Pinterest Tervetuloa uuden tarinan pariin, josta tuli mun mielestä ainakin ihan okei. En keksi parempia alkuhöpötyksiä, joten... siitä vain lukemaan <33 // uusi oppilas Ensimmäisen kerran huomaan, että tässä paikassa on jotain outoa, kun lähden tunnin aikana vessaan korjaamaan levinnyttä silmämeikkiä. Katson itseäni peilistä, taputtelen vanulapulla silmänympärystä, kun yhtäkkiä peiliin alkaa ilmestyä paksulla mustalla tussilla piirrettyjä sydämiä ja tähtiä. Kavahdan kauemmaksi. Täällä ei ole ketään muita kuin minä. Tai ainakaan pitäisi olla. ** tavallinen hikke Leikkaan köksän luokan oikeassa kulmakeittiössä perunoita pieniksi paloiksi keittoa varten, kun veitsi yhtäkkiä liikahtaa. Siis liikkuu itsekseen, se en ole minä. Pudotan veitsen leikkuulaudalle, mutta ennen kuin ehdin nostaa käsiäni ilmaan, kämmeneni poikki on viilletty haava. Se ei ole syvä, mutta verta tihkuu lattialle ja sukilleni. Opettaja tulee luokseni, kysyy, haluanko mennä terveydenhoitajalle, mutten saa sanaa

Inspiraatiota kirjoittamiseen / tarinaideoita

Kuva
 Moi ja tervetuloa!! Pitkästä aikaa inspiraatiopostaus, toivottavasti pidätte :) Aika hajanaisia ideoita, mutta ehkä joku saa näistä jonkin pienen inspiraation palasen, josta voi sitten kehittää jotain 💙 inspiroivia kuvia (kaikki Pinterestistä)               pieniä harjoituksia - Ota mikä vain kirja, vaikka omasta hyllystäsi tai kirjastolainojen pinosta, ja lue sen ensimmäiset 1-3 lausetta. Aloita niillä tekstisi.  - Mieti jotakuta ihmistä, joka herättää sussa paljon tunteita - vaikka ihastuksesi tai luokan ärsyttävin ihminen. Kirjoita teksti, jossa kuvailet häntä aloittamalla kaikki lauseet "se" tai "hän". - Valitse sokkona ihan mikä vain kuva puhelimesi kuvakirjastosta ja kuvaile sitä mahdollisimman tarkasti.  - Kirjoita saderuno/teksti sateesta ilman sanaa "sade".  - Keksi jollekin sanalle mahdollisimman monta synonyymia (eli samaa tarkoittavaa sanaa, vaikka kissa ja katti) ja kirjoita sitten teksti, jossa käytät niistä kaikkia tai suurinta osaa.  - Ki

Vain meidän myrsky

Kuva
  kuva: Pixabay Heipä hei ja tervetuloa uuden postauksen pariin! <3 Tämän päivän postaus on tarina, jonka kirjoitin yhtenä viikkona sanataidekoulussa. Ei ehkä parhaimpiani ja juoni jäi jotenkin kesken, mutta tätä oli tosi hauskaa kirjoittaa, jotenkin kaikki sanat vain tulivat ja loksahtivat kohdilleen. Mitäs muuta, toivottavasti tykkäät ja ehkä kommentoit :) // “Teenkö mä popparia?” Sara kysyy. Minä ja Ruska istumme sohvalla valmiina aloittamaan elokuvan katsomisen.  “Joo, vaikka. Ota sitä voinmakuista”, totean vastaukseksi. Ruska kirjoittaa jotain vielä sormet sauhuten puhelimellaa, varmaan chattia jollekulle, mutta heti kun kirjoitukseen tulee tauko, nappaan puhelimen häneltä pois. Ruska pyörittelee silmiään. Hän ei aina pidä minun ja Saran säännöstä, jonka mukaan puhelimet täytyy sammuttaa elokuvan ajaksi, mutta Ruskan silmienpyörittelyä ärsyttävämpää on kuunnella, kun hänen puhelimensa pitää jatkuvaa kling kling -ääntä.  Painan playta ja elokuva lähtee pyörimään. Nojaan Ruskan o

Runoilua

Kuva
Aluksi: olette varmasti kaikki kuulleet eilen Suomea järkyttäneestä kouluampumisesta, ja jotenkin tuntuu, ettei tuota voi jättää vain mainitsematta. Oon tosi pahoillani kaikkien uhrien puolesta ja voimia kaikille, joita tämä koskettaa <3 (eli varmasti suurelle osalle suomalaisista) Sitten postauksen aiheeseen.  Rakastan runoja. Rakastan lukea niitä ja kirjoittaa niitä, ihan kaikenlaisia runoja, pitkiä, lyhyitä, haikuja, ei mitallisia, epäloppusoinnullisia, KAIKKIA. Tässä teille joitakin, joita olen lähiaikoina kirjoittanut mustakantiseen vihkooni. Nauti tai älä <33  // olen puro sanat soljuu mielestä kohti sormenpäitä kuulen niiden solinan kun ne asettuvat omille paikoilleen olen soturi, voin taistella runoilla kaikkea vastaan tai puolustaa niillä rakkautta, rakkaita olen salaisuus jonka saa auki lukemalla tarinani ja säkeeni jokaisen sekään ei avaa kaikkea niitä sydämeen eikä paperille painettuja sanoja olen vanhanaikainen kuka nyt nykypäivänä runoja raapustaa tähtiä ihailee tai

Kolme vuotta jo!

Kuva
  kuva: Pixabay Moi kaikki ihanat ihmiset  💙  Annin tarinablogi on nyt tasan kolme vuotta ja viikon vanha, eli sen syntymäpäivä oli viikko sitten, 15.3. Kolme vuotta on toooosi pitkä ja samaan aikaan toooosi lyhyt aika, mutta kirjoittamiseni kehittymisen kannalta se on tosi pitkä. Todisteeksi halusin kirjoittaa uudestaan jonkin vanhan postaukseni, ja tässä sellainen nyt löytyy. Käykää ensin lukemassa Taikametsä-niminen postaus blogini perustamisvuodelta 2021, ja lukekaa sitten tämä, nyt kirjoittamani uusi versio siitä.  💙 Kiitos tosi paljon jokaiselle, joka on tätä Annin tarinablogin matkaa seurannut, oli se sitten kolme vuotta tai kolme päivää! Rakastan kirjoittaa tänne, huolimatta siitä, onko postausten väli kolme päivää vai kaksikymmentä päivää tai kuinka monta näyttökertaa postaukselle tulee. Ootte tärkeitä <3 // “Ei matikka nyt ole niin paha. Mutta se liikunnan ope vasta kauhea on”, Ella totesi. Naurahdin. Ella oli aina ollut tuollainen matikkanörtti. Olimme melkein jokapäivä

Salaperäisen kummun arvoitus

Kuva
kuva: Pixabay  Moikka <3 Mä olen nyt kirjoittamassa runopostausta, mutta en saa sitä jotenkin aikaiseksi julkaista, joten sitä ennen hauska (tai mistäs minä tiedän, ehkä hyvin epähauska) salapoliisitarina pienen lapsen näkökulmasta :) // äiti sanoisi, että kumpu ei vaikuta luonnolliselta, mietin ja tökkään kumpua sormella.  pehmeä, kirjaan havaintoihin päässäni.  multainen myös, kirjaan heti perään.  niin ja tosi epäluonnollinen!  tutkin kummun kulmasta kulmaan. ei mitään syyllisiä.  ei kun siis vihjeitä.  haluaisin kysyä äidiltä, mikä se sana on, mutta se on töissä. ottamassa rosvoja kiinni, niin se sanoi aina, kun olin pieni (sanoo kyllä nytkin) : nyt olen jo niin iso,  että voin selvittää kummun arvoituksen itsekseni. se on ilmestynyt tuohon yön aikana,  koska eilen sitä ei ollut tuossa, kun kävin ulkona. se on ensimmäinen vihje, ihan oikea vihje! hiippailen ympäriinsä, etsin syyllisiä. ehkä siinä asuu mäyrä. eikö mäyrä ole se hiiren näköinen,  sellainen pullea hiiri? ei kun se o

Tuntomerkit

Kuva
kuva: Pixabay  Moi ja tervetuloa lukemaan uutta tarinaa <33 Tämä on Tuuliksen kirjoituskilpailun helmikuun tekstiksi tarkoitettu, mutta julkaisen sen nyt vähän myöhässä, koska noh - kirjoitin sen kauan sitten, mutten muistanut julkaista :D Jos tuntuu siltä, että tämä jää kesken, niin olet oikeassa: olen kirjoittanut tähän jo vähän jatkoa, ja se saattaa EHKÄ joskus päätyä päivänvaloon blogissani ;) // Selaan puhelimeltani uutisia tylsistyneenä. Junamatkaa on vielä ihan liian pitkään jäljellä. Kaikki somet on koluttu läpi eikä kukaan kavereista voi viestitellä Snapchatissa, joten avaan uutissovelluksen pitkästä aikaa.  Yksi uutisista kiinnittää huomioni. Ikäiseni tyttö on kadonnut. Pyrkii todennäköisesti pois pääkaupunkiseudulta julkisella liikenteellä tai liftaamalla. Pitkät vaaleanruskeat hiukset, silmälasit, päällä mustat, revityt farkut ja valkoinen collegepaita. Jalassa valkoiset tennarit, joihin on piirretty kuvioita. Kasvoissa arpi. Noin 160 cm ja 45 kg. Nostan katseeni puheli

q&a

Kuva
  kuva Pixabaysta :) Moii <3 Joku ehkä muistaa, että sanoin joskus sata vuotta (vähän liioiteltuna) sitten pitäväni q&a:n, ja kysymyksiä tuli jonkin verran. Tässä vastaukset, toivottavasti viihdyt! 💙 q: Mikä on huonoin kirja, jonka oot lukenut? a: Varmaan joku alakoulun oi niin mahtavista pakkolukukirjoista, joissa oli hyvin epäennalta-arvattava ja hyvin epämasentava juoni ja aivan loistokkaan monipuolisia henkilöhahmoja. (sarkasmi on ihana asia) Ja www.liisanblogi.net, se oli joku kirja, josta en muista mitään muuta kuin että niin tylsä, ettei voi kyllä suositella yhtään kellekään. Ihan lähiajoilta en osaa sanoa, koska nykyään lopetan kirjat kesken, jos ne on huonoja. Paitsi että tammikuussa luin sellaisen kirjan kuin Totuus nuoruudesta, ja tuotah... en halua nyt haukkua sitä pystyyn, koska kirjailija on kuitenkin nuori ja kirjalla oli hyvä tarkoitus. Mutta jos tahdotte tietää siitä enemmän, se on kyllä niin ohut, että ei tuhlaa paljoa ajastanne. :) q: Millainen on sun unelmie