Annin tarinablogi

  Moi! Tässä tällä kertaa vähän opettavainenkin tarina, joka kertoo veden kiertokulusta. Siinä on kaksi pisaraa. Vanhempi kertoo nuoremmalle tarinan edetessä, miten he toimivat muiden pisaroiden kanssa sadepilvessä. Jotkut vesipisarat jäävät järveen matkan varrella, tai imeytyvät pohjavedeksi, ja loput haihtuvat ilmaan, jossa muodostuvat uudeksi pisaraksi. Jännittävää! Toivottavasti tykkäät!  Olipa kerran tyttö, joka oli koulussa ympäristöopin tunnilla. Tunnilla puhuttiin veden kierrosta luonnossa.  Samaan aikaan, korkealla ilmassa, oli sadepilvi. Sadepilvessä oli paljon vesipisaroita, jotka juttelivat kiihkeästi, milloin sataisivat alas. Pilveen oli syntynyt juuri uusi pisara. Pisara oli yksin pilven nurkassa ja pelkäsi, mitä seuraavaksi tapahtuisi. -Moi, isompi vesipisara tervehti pientä pisaraa. -Kuka sinä olet? Kuinka monta kertaa olet kokenut veden kiertokulun? se kysyi. -Olen uusi. En ole ikinä satanut, selitti nuori pisara ääni väristen. -Selvä. Päätimme pisara-valtuustossa, ett

                Uudelleen kirjoitetun version Pilvien     valtakunnasta löydät  tästä Moi! Aivan ihanaa, että päädyit blogiini, jonka ensimmäinen postaus tämä on. Ajattelin julkaista aivan aluksi tarinan, jonka nimi on Pilvien valtakunta. Se on mielestäni melko hyvä, vaikka onkin todella, todella lyhyt. Tarina kertoo tytöstä, joka nukahtaa tunnilla, ja näkee omituista unta. Hän on kuningatar, tai jotain sinne päin, ja on olemassa Pilvien valtakunta! Mutta oliko se sittenkään vain uni... lue, niin asia selviää! Toivottavasti tykkäät! Olin nukahtaa, niin tylsä historian tunti oli. Ikkunasta paistoi aurinko. -Ja selittäisittekö, kuka on Mikael Agricola... opettajan ääni kuului. Silloin taisin nukahtaa.  -Sinulle on tehtävä, kuului ääni jostain pääni sopukoista. Ääni oli todella kaunis, ja jotenkin erikoisella tavalla tuttu. En vain tiennyt miten. -Missä minä olen? Kuka puhuu? ihmettelin. Olin jossain valkoisessa, silmänkantamattomiin yltävässä tilassa. -Olemme etsineet sinua, kuului josta