Annin tarinablogi

  Moikka! Nyt se on vihdoin valmis; neljäs osa Isosiskon elämää- sarjaan, joka kertoo isosisko Siirin ja pikkusisko Nooran ainaisesta tappelusta. Nelonen on nyt tosi lyhyt, kun en keksinyt nyt enempää tappelunaiheita. Mistä Noora ja Siiri riitelisivät seuraavassa osassa? Kommentoi! Tämän osan PITI olla pikkusiskon näkökulmasta, mutta asiaa vähän vaikeutti se, etten itse valitettavasti (tai onneksi!) ole pikkusisko, isosisko vain. Eli tämä onkin aivan normaalisti Siiri-isosiskon näkökulmata oleva tarina, jossa Noora keksii taas uusia keinoja ärsyttää isosiskoaan! Ja hei, Taco, Tarinaplaneetan toinen ylläpitäjä, laittoi Isosiskon elämää 3 -tarinaan kommentin, että pikkusiskonsa höpöttää aina hänen lukiessa. Sen kunniaksi tämä tarina alkaa nyt siitä, kun Noora ärsyttää Siiriä, kun hän lukee Soturikissoja! -Ole hiljaa! Siirin aivot kiehuivat raivosta. Hän yritti lukea kirjaa. Mutta eipä onnistunut, kun yksi rasittava pikkusisko valitti. -Valivalivali, Siiri sanoi hiljaa, kun Noora huusi: -

Uudelleen kirjoitetun version Lyydiasta voit lukea  tästä Moi! Tähän aluksi yksi juttu; olethan jo käynyt katsomassa Tarinaplaneettaa? Se on Tacon ja Nekun pitämä mahtava blogi, josta löytyy tarinoita, samoin kuin täältä! Kaikenlaista kiinnostavia ja hauskoja juttuja, ehdoton suositus! Soturikissafanit myös huomio, sieltä löytyy Soturikissa-fanifiktiota monta lukua! (Katso Viiltotähden taistelu- niminen tarina). Linkki Tarinaplaneettaan löytyy tuolta sivupalkista (paina kolmea valkoista viivaa vasemmassa yläkulmasta), ylhäällä lukee Linkinvaihdossa ja alhaalla Tarinaplaneetta, klikkaa Tarinaplaneettaa ja wolaa, oletkin siellä! Ja sitten vain lukemaan! Tämän postauksen aihe siis onkin uusi tarina. Se kertoo... no, tosi vaikea selittää! Henkilöstä, jota on lapsuudesta asti vaivannut eräs uni. Hän saa uneen selityksen, ja se onkin mitä kummallisin! Tämä tarina on minä-muodossa, ja on vähän salaperäinen, eli loppu jää vähän auki, samalla tavalla kuin Taikametsässä ( https://annintarinablog

  Moi! Olen alkanut lukemaan Harry Potteria tässä viime aikoina, ja on kyllä ihana sarja! (Postaus tästä aiheesta tulossa lähiaikoina). Tästä innostuneena päätinkin kertoa lyhyesti itse keksimästäni hahmosta! Ja vielä sellainen asia, että en siis pysty vieläkään vastaamaan kommentteihin, mikä harmittaa tosi paljon. Kiitos silti kaikista kommenteista! Eli, hän on kolmatta vuosiluokkaa käyvä Jade Green. Jade kuuluu Korpinkynteen, ja on todella älykäs ja fiksu.  Koko nimi:  Jade Lily Green Sukupuoli:  Nainen Silmien väri:  Sininen Hiusten väri: Pikimusta  Syntynyt:  1.9, kotonaan Viistokujalla Syntyperä:  Puhdasverinen (silti jästimyönteinen) Mörkö: Taikamaailman menetys Suojelius:  On saanut melkein toimimaan, pegasuksen muotoinen Lemmikki: Taikavoimaton kissa Sofie Koulu: Tylypahka Vuosiluokka:  Kolmas Tupa: Korpinkynsi Elämä Tylypahkassa:  Jade on vuosiluokkansa fiksuin. Hän ei ole kovin suosittu, mutta on silti saanut joitain ystäviä. Jaden pikkusisko Amy on kateellinen Jaden koulumen

  Muistatko Ilopisaran? Se on kuvitteellinen paikka, jonka olen keksinyt. Kerron Ilopisarasta postauksessa, jonka linkki tulee tässä;   https://annintarinablogi.blogspot.com/2021/07/ilopisara-ihmeellinen.html . Lue se, jos et ole vielä lukenut! Nyt saat lyhyesti kuulla, mitä pienen pieneen kastepisaraan, kaukana kaukana kuuluu!  Ilopisarassa muuten hyvin nykyään menee, paitsi yksi asia on omituista; siellä on tapahtunut kummia, sillä joku on heilauttanut lehteä, jolla Ilopisara sijaitsee. Koko Ilopisara, joka on oikeastaan pelkkää kastetta, on tippunut maahan, ratamonlehden päälle. Ilopisaraa se ei onneksi hetkauta, vaan elämä siellä jatkuu. Mukaan on jo hypännyt eräs uusi tuttavuus, nimittäin hai. Hai on kiltti, ja sen nimi on Hari. Kukaan ei tiedä, ei se tiedä itsekään, kuinka Hari-hai päätynyt Ilopisaraan. Kukaan muukaan ei tiedä Ilopisarassa, miten pieneen kastepisaraan pääsee. Jotenkin sinne kuitenkin sisään hypätään, kun pohja-, pinta- ja pohjapintaeläimet siellä asustavat. Vain

  Moi! Tällä kertaa tälläinen lyhyt tarina, joka on eläinsatu. Tarina on Kerttu-nimisen ketun näkökulmasta. Nyt olen kirjoittamassa samasta metsästä toista tarinaa, Mutamadon näkökulmasta. Mutamato (joo, tooosi hyvä nimi) on siis yksi tarinan henkilöistä, lisää saat tietää, kun alat lukemaan! Kerttu-kettu siis yrittää pelastaa metsän ihmisiltä, siinä onnistumatta. Onneksi muu metsä auttaa!   Se oli todella omituinen päivä. Mutta se alkoi aivan tavallisesti. Heräsin aamulla veljieni ja siskojeni vierestä normaalisti, ja lähdin kävelemään metsään. Kaverini pöllö istui puun oksalla, ja huhuili. -Päivää, Kerttu-kettu, hän sanoi minulle rauhallisesti. Heilautin isoa puuhkahäntääni ja hypähdin puun oksalle itsekin. Tai siis yritin hypätä, sillä tipahdin heti alas. Tömähdin nenälleni maahan. Maan kamaralla, lehden päällä, istui kotilo. -Päivää! tervehdin kotiloa kohteliaasti, koska vanhempani olivat opettaneet tekemään niin. -Voisitko sinä ystävällinen ketunpoika viedä minut kotiini, kun tuul

  Tässä tälläinen vähän pidempi runo, jonka kirjoitin silloin etäkoulun aikoihin. Se kertoo Pariisista! Ihmettelen suuresti, miksi olen jonkin Pariisi-runonkin kirjoittanut, kun en tiedä Pariisista yhtikäs mitään... Mutta nyt päästänkin heti sinut lukemaan!   Unelmani, haaveeni,  on päästä kaupunkiin Pariisi,  kuvitella mielessäin Pariisin hehkut,  riisin maukkaat maut.  Voi, jos pääsisin sinne,  Ranskan kaupunkiin,  voisin kuvitella itseni tanssimassa,  runoilemassa,  katselemassa aurinkoa. Isäni ihana, minulle oli löytänyt matkalipun,  haaveeni täyttänyt.  Pääsin vihdoin Pariisiin!  Siellä oli yhtä kaunista,  kuin kuvitellut olin.  Tanssilattialla pyörin,  hienossa ravintolassa hyörin. Juustoa maukasta joku söi,  sitä myös möi.  Ostin vähän ihanaa juustoa,  sitä maukasta,  kuin puustoa.  Juusto suli suussa,  aivan kuin kuussa.  Oli nopeasti ihana Pariisi-loma ohi,  siitä on jo tovi.  Kotiin tulin,  perheeni näin. Isä minua halasi,  kotiin aikaisin töistä palasi. 

Muistatko muuten Isosiskon elämää- sarjan, jota kirjoitin kaksi osaa tänne jokin aika sitten? Nyt tulee sitten osa kolme! Se on lyhyt, mutta väliäkös sillä. Osa neljäkin saattaa joskus ilmestyä... Tämänkin osan voi lukea, vaikkei olisi lukenut kahta ensimmäistä osaa, ne eivät liity toisiinsa muuten kuin samat hahmot kaikissa on. Tai no, tietenkin kannattaa lukea kaikki osat, ne ovat ihan hyviä, vaikka itse sanonkin... Lukemaan siis! Toivottavasti tykkäät!  Siiri harppoi kohti kotia. Avain lukkoon, ovi auki ja läksyjä tekemään. Sitten lukemaan. Ja toivotaan, ettei Noora ole kotona. Siiri ei jaksanut juuri nyt valittavaa siskoa.  Siiri avasi mustan, ohutkärkisen tussinsa ja alkoi kirjoittaa sillä vastauksia kotitehtäviin matikan kirjaan. Tussilla siksi, että lyijykynä oli hukassa. Periaatteessa kirjaan ei saisi kirjoittaa tussilla, mutta nyt oli pakko. Ei hän voinut läksyjäkään jättää tekemättä.  -Siiri! Sä tulit kotiin! Leikitään! Nooran kova ääni kaikui portaikosta. Siiriä ärsytti. Hän

  Moikka! Olen nyt lähiaikoina alkanut tykätä kirjoittaa enemmän tänne blogiin muutakin kuin tarinoita. Alunperin tämän blogin pitikin olla pelkkä tarinablogi, mutta mitäs täältä löytyykään; runoja, lauluja, jotain höpöttelyä ja paljon muutakin... sekä lisäksi toki paljon tarinoitakin!   Tässä postauksessa onkin nyt sitten... rumpujen pärinää... (fiksut tajuavat tässä kohdassa katsoa otsikon) tittiritii! Kirjavinkkejä!  Alla hyviä tietokirjoja! Tarinoita suomalaisita tytöistä, jotka muuttivat maailmaa Kannattaa ehdottomasti lukea! Lempikirjani! Kirja kertoo monien suomalaisten naisten tarinat, niin kuin otsikosta voi päätellä. Tarinat ovat totta, vaikka ovat sadun muodossa. Kirjassa on mm. poliitikkojen, kirjailijoiden ja taiteilijoiden tarinoita. Jokaisen naisen elämäntarina on tiivistetty kahteen aukeamaan. Kertomukset ovat aikajärjestyksessä, ensin vanhin ja viimeisenä nuorin, mutta niitä voi lukea yksittäin. Itseäni kiinnostaa eniten kirjailijoiden ja poliitikkojen tekstit. Tämä ki

  Moi! Kuten lupasin viime postauksessa Seitsemän hyvää syytä lukea, nyt tulee tarina. Tämä lyhyehkö, vähän jännittäväkin tarina kertoo salaperäisestä Taikametsästä, sekä uteliaista tytöistä Ellasta ja Saanasta, jotka vahingossa selvittävät Taikametsän salat. Tämän tarinan tein joskus koulussa, ja se on ehkä ensimmäisiä tarinoitani, jotka ovat vähän kuin fantasiaa. No, nyt tulikin aivan liian pitkät höpötykset tähän alkuun, joten tarinaan! 12 vuotiaat siskokset Saana ja Ella olivat päivittäisellä iltakävelyllään Taikametsässä. Taikametsäksi pientä metsikköä kutsuttiin siksi, että siellä tapahtui kaikkea kummallista, jota ei voi selittää muuten kuin taian avulla. -Mikä ihme tuo on? ihmetteli Saana nähdessään sinisen oravan kipittävän puuhuun. -En tiedä, ehkä siellä on jotkut polttarit, Ella huokaisi väsyneenä, sillä oli jo myöhä. -Mennään kotiin, Ella. Minua pelottaa, Saana kuiskasi säikähtäneenä. Hän ei pitänyt Taikametsästä, eikä etenkään selittämättömistä asioista, kuten sinisistä or