Annin tarinablogi

  Moi! Tämä ei ole niinkään pelottava kauhutarina, vaan muuten halloweeniin liittyvä. En pilaa juonta kertomalla enempää, mutta sen voin luvata, että aaveita ja vampyyreja riittää! Hyvää halloweenia juuri sinulle!  Näin taas unta siitä paikasta. Siellä oli kylmää, kosteaa ilmaa, ja tuuli ulvoi. En kuitenkaan koskaan nähnyt mitään. Kuin silmäni olisivat sokeutuneet yhtäkkiä. Tunsin jalkojeni alla kylmän nurmikon, kompastuin puun juureen, kaaduin. Kaaduin maahan, suoraan kylmään maahan. Tunsin viileän ilman lehahtavan lävitseni, kuin aave olisi lentänyt lähettyvillä. Kuulin kauheaa kirskuntaa, kunnes heräsin unestani.  Hieroin silmiäni. Oli aamu, olin omassa sängyssäni, päivämäärä oli 31. lokakuuta. Halloween, tajusin. Perheemme ei juhlinut halloweenia, mutta tiesin päivän, se oli kerrottu koulussa. Nousin ylös, yritin olla kuin normaalisti, mutta uneni karmi minua. Näin sen usein, melkeinpä joka yö. Yritin ajatella sen olevan aivan normaali uni, mutta se oli mahdotonta. Olin varma, että

  Muistatko Merenneidon päiväkirjan? Ehkäpä. Merenneidon päiväkirja on siis nimensä mukaisesti nuoren merenneidon pitämä päiväkirja, jossa hän kertoo päivästään ja ajatuksistaan, sekä innostuksestaan ihmisiin. Toivottavasti pidät! Haluatteko nelososan Merenneidon päiväkirjasta? Tätä on hauska kirjoittaa!  "Hei rakas päiväkirja!  Kauankos siitä on, kun viimeksi kirjoitin sivuillesi? No, aivan sama. Halusin kertoa nyt päivästäni, sillä se oli ihana!  Tänään kävimme siis luokkaretkellä kalahotellissa! Oikeasti, vau. Siellä oli ihanaa. Kalahotelliin ei yleensä päästetä merenneitoja, sen omistajan lisäksi tietenkin, mutta tänään saimme erikoisluvan.  Hienoin asia oli se, että tapasin koko merenneitojen maailman maineikkaimman kalan! Sen nimi on Helmi. Helmi on kuuluisa! Helmi pelasti erään nuoren merenneidon Näyltä. Näky on tilanne, jossa ihminen näkee merenneidon... heh, olen aika monta kertaa melkein joutunut Näkyyn! Kuitenkin, Helmi vetäisi 10-kuplisen merenneidon pyrstöstä rannalta

 Moi! Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi, jos osaisi lukea ajatuksia? Tämän tarinan Eerin osaa. Onko se hyvä vai huono asia? Toivottavasti tykkäät! Eerin heräsi aamulla sängyssään. Aivan normaalissa, normaalin 12-vuotiaan tytön sängyssä. Oikeastihan Eerin ei ollut mikään aivan normaali tyttö. Hän omasi erityisen kyvyn, mutta sen kuulemme myöhemmin.  Kuten jo kerrottiin, Eerin heräsi aamulla sängyssään, nousi ylös, käveli keittiöön ja toivotti hyvät huomenet isälleen. -Huomenta, isä sanoi hymyillen, mutta Eerin tiesi, että oikeasti isä olisi halunnut katsoa televisosta uutisia, eikä tehdä aamupalaa Eerinille. Ja isä oli huolestunut, ehtisikö töihin tänään, koska auto piti tankata matkalla. Lisäksi hän ajatteli, että Eerinin hiukset olivat aivan takussa, ja hän näytti aika typerälle, muttei kehdannut sanoa sitä. Eerin huokaisi. Se oli hänen kykynsä; lukea ajatuksia. Ainoastaan Eerinin paras ystävä, kaikkien oudoksuma ja vähän erikoinen tyttö Marianne, tiesi tämän voiman. Vaikka Ma

 Moi, ja ihanaa päivää juuri sinulle, joka luet tätä nyt!  Sain idean tehdä tälläisen postauksen Olipa kerran - Esterin tarinoita- blogilta, jonka ylläpitäjä Ester siis kirjoitti itsestään 10 faktaa. Ajattelin, että olisi kiva kertoa teillekin uusia juttuja minusta! (Ja ehkä vähän vanhojakin, jos olet lukenut postauksia tarkkaan ja tehnyt Testimato-testejäni <3) 1. Olen 11-vuotias, eli nyt viidennellä luokalla. Jotenkin oudosti pidän tosi paljon numerosta 11, se on onnennumeroni, ja tuntuu kivalle olla 11 :) 2. Rakastan kirjoit... ei kun, ei mitään. Ei se ole mikään sellainen juttu, joka laitetaan "10 faktaa blogin ylläpitäjästä, Annista"- postaukseen. Se on asia, jonka vuoksi koko blogi on olemassa! Sanon mieluummin, että lempikirjasarjani ovat Suklaamuruset sekä Harry Potter. Rakastan molempia!  3. Kirjoitan päiväkirjaa, se on ihanaa! Jotenkin päivä, jona en ole kirjoittanut päivikseen, tuntuu menetetyltä. En saa rauhaa, ennen kuin olen kirjoittanut edes nopeasti päivän

 Moikka! En yleensä kirjoita kauhua/kauhutarinoita, mutta nyt sanataidekoulussa oli ihana tehtävä, josta sitten päätin jatkaa vähän halloween-teemalla. Noin keskikohdalla tarinassa on verta, joten... anteeksi kaikille verikammoisille! En kuitenkaan osaa kirjoittaa hirveän pelottavia juttuja, joten tämä on tälläinen... "pientä jännitystä"- juttu. En nyt kirjoita mitään esittelytekstejä, ettei juoni kärsi, joten lukemaan vain! Alkutilanne on siis se, että päähenkilö on juuri astunut lempikahvilaansa, kun kuulee takanaan oven avautuvan...  Käännähdän. Mitä ihmettä? Ei voi olla todellista...  Pupillini suurenevat, suuni loksahtaa auki ja hikikarpalot nousevat otsalleni nähdessäni sen. Siis sen, mikä oven avasi. Se on jotain, mitä en ole nähnyt ikinä ennen. Tai olen, tai en. Olen. Se on jotain aivan hirveää. Tai oikeastaan aivan ihanaa. En voi mitenkään määritellä tunteitani. Miten...? Tai siis... tiedän, mikä se on. Tiedän oikein tarkalleen. Olin mukana nimeämässä sitä, nostamass

  Moikka! Muistatteko sen postauksen, jossa kerroin, että uusi linkinvaihtolaiseni Olipa kerran ~ Tuulen tarinoita joutui lopettamaan teknisten ongelmien vuoksi? No, jos muistat, nyt saat kuulla ihanan uutisen; Olipa kerran on täällä taas, takaisin, ihan oikeasti! Sinne pääsee taas Linkinvaihdossa- listasta, napauttamalla nimeä Olipa kerran ~ Esterin tarinoita. Olen siis niiiin iloinen! Ilmeisesti tällä kertaa ylläpitäjä on pelkkä Ester, ihana ja positiivinen testivelho sekä mahtava bloggari! Blogissa on jo pari postausta, ihania. Kannattaa käydä lukemassa! Seuraavaan postaukseen, se tulee varmaankin tänään myöhemmin tai huomenna aamulla. Heippa!  Ps. Tuo kuva ei ole mikään asiaan liittyvä, löysin sen vain joskus Pixabaysta ja rakastan sitä, se on kaunis!

 Moi! Tervetuloa lukupäiväkirjaan! En enää valitettavasti päivitä tätä sivua, mutta voit silti lukea vanhoja päivityksiä. Kerroin täällä lukemistani kirjoista, mielipiteistäni niihin, lukulistaani lisäämistäni kirjoista ja kaikesta muusta lukemiseen liittyvistä asioista maan ja taivaan väliltä. Toivottavasti pidät tästä sivusta, vaikken enää tänne mitään päivittelekään :) <3 21.10.21: Tänään kävin kirjastossa ja lainasin Suklaamurusten viimeisen osan, Onnenkeksin, sekä tietokirjan nimeltään Nuorten lakikirja. Onnenkeksi on kivan oloinen, mutta ei yllä ihan muiden Suklaamurusten tasolle. Mielipiteeni voi tietenkin vielä muuttuakin, koska olen lukenut vain pari lukua! Lisäsin Siskodiskot-sarjan luettavien kirjojen listalle, kuulostaa kivalta. Suklaamurusten jälkeen ehkä aloitan Erin Huntereiden muita kirjoja, tai Taru silmäterästä -sarjan ensimmäisen osan, Helmenkalastajan. Tai sitten alan lukemaan Nolo elämäni -sarjaa, on niin paljon kirjoja, joita haluaisin lukea! Onko teillä lukijo