Kesämuistoja ja rakkautta

 


Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙 
Tämä pieni tarinanpätkä kertoo rakkaudesta ja kesästä - ja enpäs kerrokaan muuta! Osallistun tällä Esterin Pudotuspelin toiseen pudotukseen, jossa piti kirjoittaa teksti aiheesta kesä. En nyt oikein osaa kirjoittaa muuta tähän alkuhöpinöihin, joten... alapa vain lukea! Ja hei, aivan ihanaa juhannusta kaikille 💙 

Ps. Olin alun perin suunnitellut tälle tekstille surullisen lopun, mutta lopulta kiinnyin näihin hahmoihin niin paljon, etten vain voinut tehdä sitä heille...


Ne olivat elämäni ihanimpia päiviä. Me nauroimme, juoksimme kilpaa, roiskimme toistemme päälle vettä meren rannalla kuin pienet lapset. Me paistoimme vaahtokarkkeja nuotiolla, jonka teit isäsi avustuksella pihallenne vain minua varten. Me kiljuimme yhdessä aikuisten mulkoillessa, kun se jättimäinen hirviösudenkorento yritti hyökätä kimppuuni rannalla. Me pidimme hauskaa antaen vuorotellen toisillemme vauhtia niissä alakoulun pihan aivan liian matalissa keinuissa. Me kikatimme mahat kippuralla, kun yritit piristää minua pitämällä pienen stand up -shown, joka päättyi, kun se naapurinne terrieri ryntäsi päin jalkojasi ja kaaduit suoraan nurmikolle. Me olimme iloisia.

Ja silti se juhannuspäivä oli vielä jotain ihanampaa kuin tämä kaikki. Me istuimme kahdestaan perheeni laiturin reunalla ja huljutimme jalkojamme järven juuri sopivan viileässä vedessä. Sinä lauloit jotakin omituista, englanninkielistä laulua, ja vaikka lauluäänesi on niin, niin kaunis, en voinut muuta kuin nauraa.

Sitten pudotit sormesi minun sormieni lomaan ja lopetit laulamisen. En silloin ajatellut, että se olisi tarkoittanut mitään. Me olimme aina ennenkin pitäneet toisiamme kädestä kiinni, kaatuilleet toistemme päälle rannalla väsymyksen ja sokerin aiheuttamassa humalatilassa, nipistelleet toisiamme leikkisästi. Mutta se ei ollutkaan sellaista tavallista kädestä pitämistä – se oli jotakin muuta. Sanoit äkkiä hiljaa:
”Mä rakastan sua”.
Sinä hetkenä tajusin, että rakastan sinua myös. Olin aina rakastanut, rakastanut niin paljon, mutta en ollut ymmärtänyt sitä. Katsoin sinua silmiin ja hymyilin. Sinä hymyilit takaisin.

Välimme muuttuivat, mutta eivät huonoon suuntaan. Meistä tuli entistä läheisempiä, meillä oli vielä hauskempaa, kun olimme yhdessä. Olemme yhdessä. Edelleen.

Ei siitä juhannuksesta ole edes kolmea viikkoa, mutta muistelen sitä silti kuin se olisi tapahtunut kymmeniä vuosia sitten. Naurat minulle sen takia, mutta se ei haittaa minua. Me kiipeilemme yhdessä puiden latvoihin vihreiden lehtien keskelle, me pyörittelemme silmiämme luokkalaistesi aina niin muka-täydellisille Instagram-kuville, me nukahdamme vahingossa takapihallesi, kun meidän oikeasti pitäisi olla yöllisellä piknikillä, mutta minä en jaksanut enää valvoa. Me nautimme kesästä ja suunnittelemme, kuinka minä syksyn alussa puhun vanhempani ympäri, jotta saan vaihtaa samaan kouluun kanssa. Me nauramme ja iloitsemme. Ja olemme onnellisia.

Kommentit

  1. Oumaigaad! Siis Anni, tajuatko sä kuinka hyvä tämä on?! Tämä teksti veti mut oikeesti ihan sanattomaksi. Tästä tuli heti yksi mun lempipostauksista sun blogissa.
    Ps. Sä voitat sen pudotuspelin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos <3 <3 Ja hei, älkääpä olko niin varmoja mun voitosta, on sullakin todella hyvät mahdollisuudet :)

      Poista
  2. Jep. Kyllä. Ehdottomasti. Sä voitat NIIIIN tällä tekstillä!! Yli-ihana, ei muuta voi sanoa💜💙✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Taconen! <3 Mä jotenkin pelkäsin, että tästä tekstistä ei pidetä... Mutta kiitos silti, ihana kommentti <3

      Poista
  3. Alku oli ihana, loppu oli ihana... Tykkään kyllä todella paljon rakkaustarinoista:) Hyvä, että päädyit kirjoittamaan tarinalle onnellisen lopun surullisen sijaan, tämä oli juuri hyvä näin! Tykkäsin kerronnasta ja tuosta muistelemisesta lyhyen ajan taakse, jota tekstin alussa oli:D Tämä oli kerta kaikkiaan ihana tarinanpätkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa, että pidit! <3 Mä olen itsekin nyt viime aikoina ihastunut romanttisiin tarinoihin, ja se on nyt näkynyt vähän tarinoissanikin. Jep, onneksi kirjoitin tälle onnellisen lopun - nyt kun ajattelee, siitä surullisesta olisi tullut paljon huonompi :D Kiitos vielä, Vilja <3

      Poista
  4. Siis Anni mitä ihmettä. TÄÄ ON TÄYDELLINEN!! Tästä tarinasta välittyy se ihana ja makea (ainakin mun mielestä…) tunnelma, joka pitäisi olla jokaisessa kesästä kertovassa tarinassa. Eli aivan upeaa. Ja älä kysy, mutta jostain syystä mulle tulee tästä se, kun Suklaamurusissa Cherry muuttaa sen isän kanssa sinne uuteen taloon, missä on neljä muuta sisarusta :).
    P.S. Jotenkin musta tuntuu, että sä voitat tän pudotuspelin <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS! Oikeasti, kiitos, tämä on ihana kommentti <3 Hmm... Mä ymmärrän tuon makea-sanan käytön, mutta Cherryn muutto Suklaamurusissa...? No, kaikillehan tulee eri asiat mieleen tarinoista :D Mutta hei, kiitos tosi paljon, ihanaa, että pidit! <3 <3

      Poista
  5. Wow! Rakastuin tähän tarinaan heti aluksi❤! Ainut miinus on se, että mun mielestä niitten ei pitäs rakastaa toisiaan, vaan olla superhyviä ystäviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Moonzku! :) <3 Kiitos myös tuosta miinuksesta - mietin sitäkin aluksi, mutta halusin sitten lopulta tehdä tästä romanttisen tarinan :)

      Poista
  6. Nyt mulla on kasvoilla ihan tosi typerän levee hymy. Mitäköhän toi naakkakin musta ajattelee… Mut hei ihana!❤️❤️ Mä oon niin kiitollinen sulle, että et kirjottanut surullista loppua:) Tää on näin täydellinen!!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Kiitoos <3 Mä olen nyt itsekin niin iloinen, että hylkäsin sen surullisen lopun... Kiitos kommentista, kiva, että pidit :) <3

      Poista
  7. Huonot uutiset ensin: Se surullinen loppu olis voinut tehdä tälle hyvää 🤔 Sun ihan oikeasti pitää opetella kirjoittamaan niitäkin, Anni :D

    Jaaaaaa sitten ne hyvät: Olen 100% samaa mieltä kaikkien edellisten kanssa: Tämä teksti on AI-VAN I-HA-NA! Silkkaa TAIDETTA! Kerropas, Anni, missä vaiheesta susta tuli aivan pelottavan lahjakas kirjoittaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän voisin kirjoittaa tämän tarinan joskus myös sillä surullisella lopulla ja julkaista sen myös täällä blogissa, jotta saatte sitten päättää, kumpi on parempi :D Kiitos kuitenkin aivan äärettömän paljon, rakas poroseni, tää merkitsee mulle paljon <3 <3

      Poista
  8. En voi muuta, kuin yhtyä kaikkiin edellisiin kommentteihin!🤍 Tää in super ihana!!🌸🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa, että pidit 💕 (Keksin nyt keinon liittää emojeita kommentteihin - avaan vain WhatsAppin tietokoneen selaimeen ja kopioin sieltä viesteistä emojeita 😂)

      Poista
  9. Aivan ihana. Ai-van ihana. Mutta se surullinen loppu sinun olisi pitänyt kirjoittaa - tarina tuntuu näin turhan tasapaksulta... Muistisääntö: älä KOSKAAN muuta tekstejä sen takia, että säälit hahmojasi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kuulosti liian negatiiviselta. Oikeasti siis ihana :D

      Poista
    2. Kiitos paljon, Oippa! 💙 Mutta mä kerroin sulle jo, mitä mieltä olen tuosta sun muistisäännöstäsi. Mä en todellakaan aio noudattaa sitä. Aion kyllä tehdä tälle MYÖS sen surullisen lopun, koska sä ja Ester olitte sen kannalla :D

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙