Vaihto


 Moi! Tässä uusi versio tarinasta "Vaihto", jossa siis on muurahainen nimeltä Pikku Pallo sekä ihminen, Siiri, jotka vaihtavat paikkoja. Pääsevätkö Siiri ja Pikku Pallo takaisin omiin kehoihinsa, vai jäävätkö he ikuisesti väärään vartaloon? Toivottavasti tykkäät! 

-Huhuu? Onko täällä ketään? Missä minä olen? ääni huhuili hiljaa pimeässä. Pallo-niminen muurahainen juoksi pimeyteen. -Auts! samainen ääni kiljaisi yhtäkkiä. -Anteeksi, ei ollut tarkoitus kipittää päältäsi. Tuletko nyt ulos? Pallo pyysi ystäväänsä. -Mitä, en minä nyt vieraiden luokse lähde! pieni muurahainen kimmastui. Pallo haukkasi henkeään. Voivatko muurahaiset menettää muistinsa? 


-Lintu jahtasi meitä ja putosit tänne luolaan, sinulta meni varmaan muisti, Pallo selitti. -Mutta MIKÄ minä olen? Pallon ystävä kysyi ja juoksi ympyrää. -Minulla on oudot jalat. Niitä on kuusi! Ja missä on selkäni? muurahainen kyseli tuijottaen itseään. -Olet muurahainen, niin kuin minäkin, ja mikä ihme on selkä? Pallo kysyi ihmeissään. -Tuletko takaisin pesään? hän kysyi sitten. Hän halusi äkkiä turvaan siltä hirveältä linnulta. -Okei, pieni muurahainen mumisi. Hän ei todellakaan tiennyt missä oli, ja mitä ihmettä juuri äsken oli tapahtunut.


-Apua! Kaksijalkainen hirviö! lapsi kiljaisi nähdessään asfalttipihalla ihmisen. -Mitä! Äiti, äiti! Siiri haukkui mua! tyttö kiljui. Siiri näytti hämmentyneeltä. -Miksi minä näytän tältä? hän kysyi peloissaan. -Niin miltä? Näytät normaalille ihmiselle, tai no, ehkä vähän omituiselle, Siirin sisko tirskahti. -Okei… Siiriksi kutsuttu ihminen sanoi hiljaa. -Leikitäänkö nyt hippaa? tyttö kysyi. -Hippaa? MItä se on? ihminen kysyi ihmeissään. Hänen siskonsa tuijotti häntä silmät ihmetyksestä suurina. -No siis… se leikki, missä juostaan ja pitää koskea toiseen? sisko selitti vähän oudoksuen. Siiri näytti epävarmalle. -Okei, hän sanoi sitten ja juoksi varovasti. -Ei kai täällä ole vihollisia? hän kysyi. -Niin mitä oli? Ai, tarkoitatko sitä meidän leikkiä? Tuo “ihminen” ei ilmeisesti tajua vihollismuurahaisista pätkän vertaa, tytön Siiriksi kutsuma ihminen ajatteli. Sitten hän huomasi seinällä jotain kamalaa. -Hämähäkki! hän huusi kauhuissaan ja juoksi toiselle puolelle pihaa. -Mistä lähtien sinä olet hämähäkkejä alkanut pelätä? Siirin sisko nauroi ja antoi hämähäkin kipittää kädelleen. Toisella puolella asfalttia seisova ihminen tuijotti siskoansa peloissaan.


-Onko tämä se pesä? muurahainen kysyi ja silmäili muurahaispesää sisältä. -On. Pojat loikoilevat tuolla, tietenkin, ja me työläiset ollaan tässä. Tai siis päivisin ollaan hakemassa ruokaa ja rakentamassa tätä kekoa, Pallo selitti. -Olen lukenut sellaista ympänkirjasta, muurahainen mutisi. -Mistä? Mikä on “ympänkirja”? Pallo kysyi kiinnostuneena. -Ei mikään! muurahainen huusi äkkiä. Jos tuo ei edes sellaista tiennyt, että mikä on ympänkirja, niin… miten hän, aivan normaali tyttö Siiri, oli muuttunut yhtäkkiä muurahaiseksi? Mitä hän oli tehnyt, ennen kuin oli käynyt näin? Hän yritti miettiä kovasti. Juuri, kun sai päähänsä muiston itsestään juomassa mehua muurahaispesän lähettyvillä, kun taivaalta lensi lintu joka pudotti hänen lasiinsa lehden… -Tule, mennään syömään! kuului ääni hänen viereltään. -Mikä minun nimeni on? Entä sinun? Siiri kysyi nopeasti. -Olet Pikku Pallo, minä olen Pallo, Pallo selitti. Siiri huokaisi. Miten hän pääsisi pois tästä havunneulaskasasta, jonne ei todellakaan kuulunut?


Ihminen käveli nurmikolla ja katseli haaveilevasti kotiaan, muurahaispesää. Pääsisipä hän äkkiä pois tästä kamalasta kaksijalkaisten rumalle näyttävien tyyppien maailmasta. Hän halusi äkkiä kotiin, takaisin pesään. Hänen kodistaan kipitti äkkiä ulos muurahainen. -Hei, Nopsa! ihminen tervehti muistamatta, ettei ollut nyt muurahainen, vaan kaksijalkainen, joka saattoi tallata muurahaisen hennon kehon milloin vain. -Iik! Kaksijalkainen! muurahainen huusi. -Minä olen muurahainen! ihminen sanoi epätoivoisesti ja kyykistyi toverinsa luokse. -Nopsa, tule takaisin! hän yritti sanoa pois juoksevalle ystävälleen. -No voi mädäntynyt toukka, ihminen tokaisi  harmistuneena ja nousi ylös. 


-Arvatkaa mitä minä näin! Pesän lähellä oli kaksijalkainen, joka osasi puhua ja se sanoi, että hei Nopsa! Nopsa selitti innoissaan ympärilleen kerääntynelle työläisille. -Mitä, sanoitko puhua? kyselivät muut muurahaiset kimmastuneena. -Eivät kaksijalkaiset osaa puhua, huomautti Pallo. -No tämäpä osasi! Nopsa sanoi. Siiri tuijotti edessään olevaa ateriaa toisella puolella pesän keskellä olevassa oleskelupaikassa. Hänen silmänsä kirkastuivat, kun hän tajusi mitä muurahainen ringin keskellä puhui. Hän oli siis vaihtanut kehoja jonkun muurahaisen kanssa! Siiri oli myös iloinen, kun pääsi pois syömästä ällöttävää toukkaa. -Voinko käydä ulkona? hän kysyi Pallolta. -Tietenkin, mutta huuda sitten hätämerkki, jos sattuu jotain, Pallo vastasi ohimennen. -Hätämerkki? Siiri kummastui, mutta ravisti sitten päätään ja lähti ulos.


Siiri kipitti nurmikolla. Hän tiesi, että muurahaisen elämässä oli paljon enemmän vaaroja kuin ihmisen elämässä. Joku saattoi astua päälle, lintu saattaisi napata, hämähäkki saattaisi.. Siirin ajatus keskeytyi. 


Hänen edessään seisoi jättimäinen hämähäkki. -Apua! Siiri huusi niin kovaa kuin ikinä pystyi. Hän ei normaalisti pelännyt ötököitä, mutta nyt kun hän oli itse muurahainen, hämähäkki söisi hänet yhtenä suupalana.  -Apua! Siiri yritti epätoivoisesti kiljua, vaikka tiesi ettei kukaan auttaisi. Kukaan muu, paitsi muurahaiset, eivät ymmärtäisi häntä. Juuri, kun iso, pelottava hämähäkki oli iskemässä terävät hampaansa häneen, sen eteen heitettiin keppi. -Hei! Älä! kuului ihmisen ääni vähän matkan päästä. Siiri huoahti helpotuksesta. Sitten hän tajusi jotain; äänihän oli hänen omansa! Hänet oli pelastanut hän itse. Tai siis Pikku Pallo. Tai siis Pikku Pallo hänenä. Äh, liian sekavaa! 


-Hei, kaveri, oletko kunnossa? Pikku Pallo ihmisenä kysyi. -Siis mitä, sehän olen minä! hän huusi sitten hämmästyneenä. -Ymmärrätkö minua? hän kysyi hiljempaa Siiriltä. -Ymmärrän! Oletko sinä minä? muurahainen kysyi innoissaan. Pikku Pallo henkäisi. Eli hän ja tuo ihminen, joka tällä hetkellä siis oli muurahainen, olivat vaihtaneet paikkoja! Miten se oli mahdollista? 


Siiri tuijotti innoissaan ihmistä. -Oletko sinä Pikku Pallo? Siiri toisti. -Olen! Oletko sinä Siiri? Pikku Pallo kysyi yhtä innoissaan kuin maassa seisova pienen pieni muurahainen. -Vie minut ensin turvaan noilta hämähäkeiltä, Siiri pyysi. Häntä pelotti edelleen hämähäkki, joka oli juossut jonnekin pitkän ruohikon sekaan. Ruohonkorret näyttivät muurahaisen näkymässä puiden kokoisilta, eikä Siiri halunnut lähteä pujottelemaan niiden välissä karkuun ylivoimaista hämähäkkiä.


Pikku Pallo ojensi jättimäisen kämmenensä Siirin eteen ja Siiri kipitti kädelle nopeasti turvaan saalistajilta. Hän oli tehnyt niin itsekin ihmisenä kaiken maailman hyönteisille. Nyt Siiri alkoi miettiä, miltä niistä hyönteisistä oli mahtanut tuntua? Pelottiko niitä? -Mitä teit ennen kuin vaihdoimme paikkoja? Pikku Pallo kysyi nostettuaan kätensä kasvojensa eteen. Siiri tarkkaili Pikku Palloa, eli itseään. Hänen suunsa ja nenänsä näyttivät todella suurille muurahaisen silmissä. Silmät tuijottivat muurahaista.  -Joitko sinäkin sitä? Siiri kysyi silmät suurina, tai siis niin suurina kuin muurahainen nyt silmänsä saa. Hän tajusi nyt, mistä vaihtumisen oli pakko johtua. Hän oli ollut juomassa vettä, kun lasiin oli tipahtanut yli lentävän linnun suusta omituinen lehti. Vesi oli värjäytynyt siniseksi. Hän oli ehtinyt jo hörpätä vettä, kun yhtäkkiä ilmestyi pieneen koloon nurmikon toisella puolella. Lasi oli tipahtanut hänen kädestään nurmikolle. -Join, Pikku Pallo sanoi hänkin silmät suurina. -Sitä oli maassa ja maistoin. Sitten tajusin olevani kaksijalkaisena tuolla, hän osoitti asfalttipihaa jonkin matkan päässä. Siiri henkäisi. -Miten me pääsemme takaisin itseksemme? he sanoivat yhtä aikaa kauhistuneina. 


-Kyllä tämä tästä selviää, Siiri yritti rauhoitella Pikku Palloa, vaikka se olikin vaikeaa muurahaisena, koska hänen äänensä kuului vain juuri ja juuri ihmiselle. -Ehkä se lähtee ajan kanssa, Pikku Pallo toivoi, vaikkakin lannistuneen oloisena. -Mennäänkö keinuihin odottamaan? Siiri kysäisi. -Niin mihin? Ai niin, eiväthän muurahaiset tiedä mikä on keinu, Siiri tajusi. -Noihin tuolla, hän yritti ensin osoittaa etummaisella jalallaan, mutta horjahti ja muisti taas kauhukseen olevansa muurahainen. Hän nyökkäsi kohti keinuja. -Mitä noissa tehdään? Pikku Pallo kysyi epäileväisenä. -Keinutaan, Siiri vastasi. -Siis mi… Siiri keskeytti Pikku Pallon ennen kuin hän pääsi lauseensa loppuun. -Istutaan vaan, Siiri tokaisi. -Okei, Pikku Pallo sanoi ja lähti kävelemään kohti keinuja. 


-Hyi, miten te voitte syödä niitä? Siiri sanoi ja olisi teko-oksentanut, jos olisi ollut ihminen. -Ne ovat ihania, toukat ovat lempiruokaani, Pikku Pallo huokaisi. -Mutta miten te voitte leikkiä jotain juoksemista, meidän pitää ainakin säästää voimiamme, hän sanoi vastaan. -Meidänpä ei, meitä ei saalisteta, Siiri huomautti. -Ja tykkään hämähäkeistä omassa elämässäni, hän lisäsi. -Syötkö niitä? Miltä ne maistuvat? Pikku Pallo kysyi. -Mitä? Yök! Juttelen niille, Siiri sanoi hämmästyneenä. -Juttelet? Juurihan sellainen yritti syödä sinut, Pikku Pallo sanoi suu auki ihmetyksestä. -Olin muurahainen! Siiri kiljaisi muka vihaisena. Ja olen vieläkin, mutta toivottavasti en enää kauaa, hän lisäsi mielessään. Pikku Pallo nauroi. Heistä oli tullut parissakymmenessä minuutissa jo hyviä ystäviä. -Mitä te syötte? ihmisen olomuodossa tällä hetkellä oleva Pikku Pallo kysyi naurukohtauksensa laannuttua. -Normaaleja juttuja. Kasviksia, juureksia, lihaa, makaronia, riisiä, kalaa, jäätelöä, suklaata, karkkia… mitä näitä nyt on, Siiri-muurahainen vastasi. -En kyllä tiedä mikä on… Pikku Pallon lause jäi kesken. 


Hän oli muurahainen. Hän oli muurahainen! -Olen ihminen! keinussa istuva Siiri henkäisi. -Mä olen ihminen! Oikeasti! Jee, jee, jee! hän kiljui ja alkoi pomppia nurmikolla. -Hei varo, mä oon vieläkin kädelläsi, Pikku Pallo sanoi tiukasti, mutta oli oikeasti niin iloinen kuin ikinä voi olla. Hän oli taas ikiomassa kehossaan, pienenä, kuusijalkaisena muurahaisena, eikä kömpelössä jättiläisen kehossa. -Vien sinut takaisin, Siiri lupasi ja laittoi toisen kätensä Pikku Pallon suojaksi. 


-Heippa, Pikku Pallo, Siiri toivotti ja päästi muurahaisen maahan muurahaispesän viereen. -Moikka, Pikku Pallo sanoi ja kipitti pesäänsä. Siiri huokaisi helpotuksesta. Kaikki oli taas normaalia, ja pian hän varmaan unohtaisi koko järjettömän seikkailun muurahaisena. Ehkä, hän lisäsi. 


-Missä sinä olit, Pikku Pallo? Luulimme että hämähäkki nappasi sinut! Pallo hihkaisi nähtyään toverinsa astelevan pesän suuaukosta. -Pikku Pallo! Jee, hän on palannut! Jihuu, jihuu, jee! kaikki muutkin kiljuivat. -Mihin sinä menit? Pallo kysyi ystävältään vähän huolestuneena. -No siis, juoksin karkuun hämähäkkiä ympäri pihaa, Pikku Pallo sepitti. Hän ei halunnut kertoa kenellekään Siiristä, vaikka eihän kukaan edes uskoisi. Hän huokaisi. Oli ihanaa olla ihan oma itsensä. 


-Siiri! Mitä sä seisoskelit siellä noin kauan? Näytti ihan sille, että olisit puhunut muurahaiselle, Siirin pikkusisko Saana hihitti. Siiri olisi halunnut huutaa, että mitä se sinulle kuuluu pätkän vertaa, mutta se olisi varmaan herättänyt epäilyksiä, koska hän ei ikinä huutanut kenellekään. -Puhuinkin sille. Sen nimi oli Pikku Pallo, Siiri sanoi vähän ylimielisen kuuloisena. Saana tuijotti häntä kuin hullua. -Aha, Siirin pikkusisko tuhahti ja juoksi sisälle paukauttaen oven kiinni. Siiri arvasi, että hän meni puhumaan kavereidensa kanssa puhelimessa, ja selittämään, että hän oli täysi idiootti. Tietäisipä, mitä tein äskeisen neljänkymmenen minuutin ajan, Siiri ajatteli hymyillen. Hän vilkaisi pihan toisella laidalla sijaitsevaan muurahaispesään vähän kaihoisasti. Oli ollut itse asiassa aika kivaa olla muurahainen. Siiri juoksi muurahaispesän luokse ja vilkutti pesän aukon suuntaan. Sieltä kurkisti pienen muurahaisen pää. Siiri katsoi sitä tarkemmin. Se oli Pikku Pallo! -Moi! Siiri sanoi mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan kuulisi. Pikku Pallon silmät levisivät, kun hän huomasi Siirin. -Siiri! hän kiljaisi ja juoksi Siirin luokse. -Tavataanko huomenna keinuilla? Pikku Pallo kysyi. -Joo! Siiri hihkaisi. Ja siitä alkoi muurahaisen ja ihmisen ystävyys! 



Loppu

Kommentit