Annin tarinablogi

  taas kuva Pinterestistä, tarkemmin täältä  Pinterest Ehkä vähän erilaisempi säeteksti tänään <3 En osaa tästä sanoa oikein mitään, lue jos kiinnostaa :) Hauska fakta: katsoin mummoni kanssa The Voice of Finlandia ja siellä oli jokin biisi, josta tuli tosi hyvä fiilis. Aloin kirjoittamaan tätä, kun kuuntelin sitä laulua, ja hetken hiomisen jälkeen päätin julkaista sen.  Miten teidän hiihtoloman alku on sujunut tai miten aiotte hiihtolomaanne viettää, jos se on teillä vasta edessä? Mä tulin jo torstaina junalla yksin isovanhemmille, ja täällä on ollut tosi kivaa :) // välillä tekee mieli kaivautua jonnekin syvyyksiin kuuman magman jota maapallon ydin kuohuaa välillä haluaa nauraa ja juosta ja hyppiä kukkapellolla tai vaikka koulun likaisella käytävällä joskus tuntuu, että elämälle pitäisi keksiä jokin syvempi tarkoitus: joku, minkä takia me taivalletaan täällä keskellä tyhjää ja kuitenkin niin täyttä kylmää avaruutta mutta ehkä elämän idea onkin elämä välillä lämpim...

  kuva: minä Moi ja tervetuloa lukemaan mun kirjoittamaa tarinanpätkää! Tästä olisi ehkä voinut kirjoittaa pidemmän, mutta jotenkin en osannut. Jotenkin tahdoin vain jättää sen tällaiseksi, pieneksi kohtaukseksi tämän ihmisen elämässä, niin kuin ajatukseksi. Kiitos jos luet, se on mulle tosi tärkeää 💙  Ja tervetuloa myös vuosi 2024! Tältä vuodelta toivon rauhaa, paljon aikaa kirjoittamiselle ja lukemiselle, ystävien kanssa oloa, monia hyviä asioita. Mutta haluaisin myös panostaa tähän blogiin hieman enemmän, koska postausten välinen aika on ollut kesästä lähtien hyvin pitkä, eivätkä ne välttämättä ole olleet niin panostettuja tai tekstit edes alun perin julkaistavaksi tarkoitettuja. Siihen haluaisin siis tehdä muutoksen, ja aion tänään alkaa kirjoittaa postausta, jossa puhun syksyn ja joulukuun aikana lukemistani kirjoista. Sitä odotellessa :) // Kävelen pitkin koulun käytävää lokerolleni ja väistän yhtä niistä ärsyttävistä, huutelevista sähkötupakkakoukuttuneista porukoista....

  kuva: minä Moi ja tervetuloa mun blogiin, jos satut olemaan täällä ekaa kertaa, ja jos et, kiitos että olet taas palannut tänne <33 Arvostan! Tämä ei ole tarina, mutta jonkinlainen tarinanpätkä. Yritin vaihtaa tunnelmaa illan ja aamun välillä, ja onnistuin kai ihan hyvin? Lue, niin voit päättää oman mielipiteesi :) Mä seison ulkona, vain toppatakissa ja ohuissa mustissa legginseissä. Taivasta ei näy kunnolla, sataa niin paljon lunta, mutta tiedän, että täysikuu on jossakin siellä. Mä vain tiedän. Talviyön kylmyys hytisyttää mua, mutta mä en tahdo palata sisälle. Kun tätä ilmaa hengittää sisälle keuhkoihinsa, tuntuu vain voimistuvan. Voimistuvan kauneudesta, mystisestä kauneudesta, joka jokaisesta talven pimeästä illasta hohkaa. Etkö usko? Astu ulos ovesta, uskaltaudu kävelemään kauemmas kodista, edes takapihalle, seiso hetki siellä. Kuulostele. Kuulostele hiljaisuutta, hiljaisuutta, joka tuntuu silti pitävän sisällään jonkin äänen. En kuule tuulta, en näe sen heiluttavan puita...

kuva: minä (asiaan liittymätön hieno kuva part ♾️) Moi  💙  Mitä sä olet tehnyt viime aikoina? :) Mä olen tehnyt paljon koulujuttuja, ollut siellä itse koulussa, lukenut harmittavan vähän, mutta lukenut kuitenkin Anne Frankin Päiväkirjaa, kirjoittanut mun Nanowrimo-tekstiä, ollut kipeänä, kuunnellut paaaaljon musiikkia, käynyt Wattpadissa pitkästä aikaa... kaikenlaista tässä on tapahtunut, vaikka välillä tuntuu siltä, ettei ole tapahtunut mitään :D Onko nyt muuten jo sallittua aloittaa joulunodotus kunnolla? Kun vähän tekisi jo mieli... 🎄❄️🧦 Sitten itse tekstiin, joka on hyvin vähän tähän marraskuiseen tunnelmaan sopiva säeteksti. Jonka ei edes pitänyt julkaistua, koska mä olen edelleen tauolla.  Noooo, näköjään tauollakin voi julkaista vähän jotain. Ole hyvä, päästän sut nyt lukemaan ❄️ 💙 // vaaleat hiukset eivät ole takussa vaikka niiden voisi kuvitella olevan  niin kauan kun on hahmo meren tyrskyissä seisonut iho vaalea, liian kalpea auringossa seisse...

kuva: kerrankin Pixabay :’) Heiputi hei :) Mä olen nyt kirjoittamassa sellaista pidempää tarinaa, joten odottakaa vaan, kyllä te senkin saatte joskus lukea. Mutta sillä välin tämä postaus! Avasin Docsin ja aloin selaamaan, ja löysin jotain sanataidekoulutekstejä viime keväältä, joista kaikkia en edes muista kirjoittaneeni. Ja jep, en ole muokannut näitä mitenkään, joten… en ihan tiedä laatutasosta. Toivottavasti silti tykkäät <3 Teksti vaihtuu aina *-merkin kohdalla :) // Oksa rasahtaa jalkani alla. Hymyilen. Metsästä tulee vähän sellainen onko tällaistakin oikeasti olemassa -tunne. Että miten näin luonnon valloittama, kaunis paikka on voinut säilyä upeana kaiken ihmisten tuhoamisen keskellä. Ehkä tätä koko paikkaa ei edes ole olemassa - voinhan olla vaikka unessa. Unenomaiselta tämä tuntuukin. Suljen silmäni ja kuulostelen ympäristöäni. Olen joskus kuullut jostain, että kun sulkee silmänsä, muut aistit terävöityvät. Todennäköisesti totta. Tuuli saa puiden erikoisen tuuheat oksat ka...

  kuva: minä Moi, eikös tämä lasketa aktivoitumiseksi, että edellisestä postauksesta on joku neljä päivää? ;) Millaisia postauksia te muuten haluaisitte nähdä täällä? Pidempiä tarinoita (niille voi vaikka kertoa nimiä tai vinkata hyviä inspispostauksia), tarinanpätkiä kuten tämä, runoja, jotain mun elämästä (mitä? :)), kirjoihin liittyvää? Tervetuloa kuitenkin lukemaan jotakin mun vuosi sitten kirjoittamaa tarinanpätkää, kiitos, jos luet 💙  Ps. Jos haluaa, saa kommentoida q&a-kysymyksiä tähän postaukseen tai laittaa viestillä, jos on mun numero, tai vaikka sähköpostissa :) Tein tänä vuonna jo kai kerran, tammikuussa, sellaisen, mut se oli niin kamala, että palautin sen kauan sitten julkaisemattomaksi :D Kaikenlaiset kysymykset kelpaa, mutta tietenkin ne syvälliset on ihan parhaita ;) // Vanhempien keksimän koko perheen automatkan ensimmäisen osan aikana ehtii tapahtua kaikenlaista. Siinä ehtii esimerkiksi tuijottaa pitkän aikaa ikkunaa pitkin valuvien vesipisaroiden kilpa...

  kuva: mä Päivää 🤍 Mä olen alle tunnin päästä lähdössä seiskaluokan ekaan päivään, apua... ennen sitä aattelin kuitenkin julkaista teidän iloksi tällaisen tekstin. Teksti on kirjoitettu siihen aikaan, kun mun piti nukkua. :) Asfaltoidut kadut. Vieras kaupunki. Isompi kuin meidän. Paljon ihmisiä, jotka hengittää mun niskaan, nauraa liian kovaa, polttaa. Tupakansavu. Syöpä. Yritän olla hengittämättä. Joku yrittää repäistä mua hiuksista ja mua oksettaa. Yritän löytää penkkiä, jolle istua, mutta ei, kaikki penkit on likaisia, linnunkakkaa, kaljaa, likaa. Päähän sattuu. Alepan valokyltti hohtaa liian kovaa. Valo irrottautuu kyltistä ja muuttuu vihaiseksi lohikäärmeeksi ja syöksee valotulta suu auki ja osuu suoraan otsaani. Joku kamppaa toisen, se kaatuu mun jalkoihin ja sen suusta tulee verta ja toivon, että joku soittaa hätäkeskukseen. Juoksen eteenpäin ja aion päästä perille koska tänne en ole jäämässä. Mutta mun niskassa hengittää varjo, joku seuraa mua, käännyn, se on mua vanhempi...

kuva: minä  Moi <3 Mä yritän nyt pitää ainakin heinäkuun ajan Annin tarinablogin aktiivisena - onnistuuko se on sitten hieman eri asia. Mä olen lukemassa tällä hetkellä kolmea kirjaa, Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä (jonka Fic sai mut lukemaan ylistämisensä johdosta) ja L.M Montgomeryn Anna-sarjan kolmatta osaa, Annan unelmavuodet sekä nyt puolessavälissä olevaa Harry Potter ja Azkabanin vankia. Rakastan L.M Montgomerya, oikeasti - aloin (tällä kertaa Esterin ylistämisen johdosta) lukemaan Anna-sarjaa, ja Runotytöt luin sitä ennen, ja ääks mä rakastan niitä. Ihania. Kaikki se kuvailu ja Annan luonne ja kaikki - jos olet lukenut Runotytöt mutta et Anna-sarjaa, lue se, ja jos toisinpäin, lue myös Runotytöt. Kiitos ja kumarrus. :) Harry Pottereita mä taas aloin lukea neljännen kerran uudelleen, mutta päätin aloittaa kolmososasta, koska kaksi ekaa mä olen lukenut niin monta kertaa, etten ehkä jaksa niitä :D Sitten tarinaan/hahmokuvaukseen: mä en ole ihan satavarma, mikä ohjeistus m...

  kuva: Pinterest Moi <3 Toivottavasti sulla on ollut ihanat ekat päivät kesälomaa, ja jos ei ole ollut, toivottavasti jatkossa on :) Tästä tekstistä sitten... tämä on epäonnistunut. Mä tiedän sen. Siinä on jokin pahasti pielessä, mutta mä en osaa sanoittaa sitä jotain itselleni niin tarkasti, että osaisin korjata sen. Silti mä jostain syystä halusin julkaista tämän - ehkä siksi, että se pisti silmään Docsissa, ehkä siksi, että joku kommentoijista saattaisi osata kertoa, mikä se jokin ongelma on. No, lukemaan siis 🩶 Ps. Mä haluaisin kirjoittaa tänä kesänä myös ehkä vähän enemmän muu-kategorian postauksia, mutta ei oikein ole mitään ideaa. Jos joku teistä keksii jotain, olis kiva kuulla, minkälaista höpöttelypostausta, listausta tai mitä vain ei-kaunokirjallista-tekstiä olis kiva lukea :) Meidän kaupungissa on yksi tyttö, josta kaikilla on mielipide, mutta jota kukaan ei tunne. Se seisoo yhdessä tietyssä kadunkulmassa joka päivä eri aikoihin ja puhaltaa saipuakuplia. Jokainen p...