Siri

kuva: mä Helou just sinä, ihanaa, että päätit avata tämän mun blogin 💜 Tätä tekstiä mä olen kirjoittanut jotenkin tosi pitkään. Ensin mä kirjoitin tuon ekan pätkän ihan vain huvikseen, sellaiseen novellijuttuun, päähenkilön piti olla poika ja kaikkea. En edes ajatellut julkaista sitä. Sitten mä kirjoitin tuon toisen osan siihen, kun ajattelin, että tahdonkin julkaista sen - mutta sen tosiaan piti olla ihan jonkun tuntemattoman näkökulmasta. Mutta sitten, öö, hahmot alkoivatkin johtaa tarinaa mun puolesta, ja... niin, lopputuloksen voi halutessaan lukea tästä alta. :) Mä astelen hitaasti pitkin hiekkatien reunaa. Ympärillä on lahonnutta luonnonmetsää ja sen sekaan ripoteltuja pieniä omakotitaloja. Talot näyttää hämärässä pelottavilta, mutta mä yritän kerta toisensa jälkeen uskotella itselleni, että niissä asuu aivan tavallisia ihmisiä eikä mitään pelättävää ole. Mähän olen vapaa. Mun yläpuolella avautuu tummansininen taivas, pari tähteä jossakin tuolla. Se on kaunis. Sanni pitäisi si