Tekstit

Uusin postaus

Lehtisade

Kuva
Moips  🍂 🍁 Syksy on täällä, oletteko huomanneet? Lehtiä, lehtiä, silkkaa kauneutta... Rakastan tätä vuodenaikaa koko sielullani  ❤️ (Punainen sydän, koska no, syksy ) Ihana Kastehelmi keksi syyskuun alussa Syksyn tullen -kirjoituskilpailun, jonka säännöt voitte käydä lukemassa  tästä . Tässä on osallistumiseni, omasta mielestäni tästä tuli ihan kiva! :) Toivottavasti tykkäät 🍂 Sinä lauantaina, kun Veera oli luvannut lähteä sinne kauppakeskukseen, hän heräsi puhelimen piippaukseen. Mä en pääsekään, sori, Veera luki ja painui kasaan huoneensa lattialle. Koko tämä päivä oli tuhoon tuomittu  tästä hetkestä lähtien. Hän nousi hitaasti ylös puki päälleen farkut ja koon 170 neuleen  (oikeasti pituutta oli 153 cm) lohtuvaatteet ja käveli ulos. Ruska on tullut hän ajatteli hiljaa, se todella oli nyt tullut. Maa oli täynnä lehtiä, värikkäitä vaahteran, tammen ja koivun, ehkä haavan, jos Veera oikein muisti jokainen niistä oli ainutlaatuinen ja kaunis, niin hän ajatteli.

Muistikirjan sivuilta

Kuva
Hejsan! En ole viime aikoina kirjoittanut oikein mitään pidempää tarinaa, mutta ne pätkät ja runot, joita olen kirjoittanut, tuntuvat liian lyhyiltä yksinään julkaistavaksi. Siksi ajattelin yhdistää niistä parhaat yhteen postaukseen :) Näistä Kivun helmet, Lennä ja nuo kaksi haikua lopussa olen kirjoittanut jonkin oppitunnin aikana - oikeastaan kirjoitan suurimman osan runoistani tai tekstinpätkistäni jonkin oppitunnin aikana 😂 No, toivottavasti nautit 💙 Kylmä runo  Hän on  kuin jäässä  jähmettynyt paikoilleen.  Hän on kylmä  ei välitä,  jääpuikko  terävä kärjestä.  Sanat sattuvat  arkaan paikkaan,  huurteessa kasvot  ei hymyä  suu tiukka viiva, ohut.  Jäätää  minutkin.  Kivun helmet  Kyyneleistä muodostui valkoisia, täydellisiä helmiä, jotka sujahtivat nauhaan helposti. Sitten nauha myytiin helmineen katukaupassa jollekulle viattomalle, joka ei koskaan saanut tietää, etteivät nämä helmet olleet syntyneet simpukan sisällä. Ne olivat syntyneet kivusta. Kyyneleistä.  Lennä  Kyyhky pien

En ole koskaan rakastunut

Kuva
  Miten menee? 💜 Toivon todella, että juuri sinulla menee nyt hyvin ja jos ei mene, kuuntele vaikka musiikkia tai lue kirjaa, se tuo ainakin itselleni yleensä hyvän fiiliksen :)  Meidän piti sanataidekoulussa kirjoittaa teksti, jossa on hahmo, joka ei ole koskaan tehnyt jotakin. Kuten otsikosta käykin ilmi, oma hahmoni ei koskaan ole ollut rakastunut. Toivottavasti pidät  💙 Mä en ole koskaan rakastunut. En mä tiedä, ehkä mä olen joskus ollut ihastunut (esimerkiksi siihen yhteen tyyppiin nelosluokalla), mutta en mä rakastunut ole ollut. Rakastumisen on pakko olla jotain syvempää. Sellaista, tiedätkö, että ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä tyyppiä, vatsassa tuntuu oudolta (ei mitään tietoa, millä tavalla, mut mä luin netistä, että niin siinä käy) ja kirjoittaa päiväkirjaan ylitsepursuavia tekstejä siitä, kuinka upea ihminen se tyyppi on. Ei mulle ole käynyt niin ikinä. Mutta mä haluaisin, että niin kävisi, koska sitten mä voisin kirjoittaa päiväkirjan täyteen niitä tekstejä ja

Tarinaplaneetan Jatka tarinaa -tapahtuma

Kuva
 Heippa! Oletko jo kuullut Tacon ja NEKUN Tarinaplaneetta-blogin Jatka tarinaa -tapahtumasta? Jos et ole, käy ennen tämän tarinan lukemista lukemassa läpi TP:n postaus, johon pääset  tästä  linkistä. Käy myös lukemassa ihanan Olivian kirjoittama osa tähän tarinaan  tästä . Haastan itse Perhon Perhon tarinametsästä, joten Perho, ala kirjoittelemaan 🖤 Sitten voitkin alkaa lukea omaa tekstiäni Raymondin uudesta koulusta!  💙  Tunnin loputtua työnnän tavarani reppuuni, nousen pulpetin äärestä ja lähden seuraamaan Leoa, joka kävelee jo ulos luokasta. ”Onko nyt välitunti?” kysyn päästyäni hänen rinnalleen. En ehtinyt kotona katsoa kovinkaan tarkkaan lukujärjestystäni, enkä halua enää edes meinata myöhästyä yhtään mistään. ”Joo, on. Mennään sitten mahdollisimman kauas pöydistä ”, Leo toteaa. Vilkaisen häntä ja olen jo avaamassa suuni kysymykseen, kun hän vastaa. ”Ai niin, ethän sinä tiedä, senkin untuvikko”, Leo kiusaa. ”Pöydät-sana painotuksella, niin kuin pöydät, tarkoittaa tässä paikass

Syksytunnelmointia

Kuva
Helou! Odotatko jo innolla pimeneviä syysiltoja ja puiden kauneutta ruskan aikaan? Minä nimittäin todellakin odotan, ja haluan saada muutkin odottamaan! Sen vuoksi tämän postauksen nimikin on Syksytunnelmointia – tarkoituksena on saada juuri sinulle syksyfiilis päälle  🍂 🍁 Aion kertoa nyt siis listan asioista, jotka ovat mielestäni aivan parhaita syksyssä! Tällaisen samantyylisen listan on tehnyt muuten myös Linnea Linnean tarinapajasta :) Hänen postauksensa pääset lukemaan sivupalkissani olevasta linkistä, jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa lisää ihania asioita syksyssä.  💙   -        Syksyn tunnelma Syksyn tunnelmassa on vain jotakin sellaista, mitä ei yhdestäkään toisesta vuodenajasta löydä. Ne pimeät illat, kaikki ihanat, syksyyn liittyvät sanat (syysilta, väriloisto, ruska…), puiden kauneus, sisällä lämmitteleminen silloin, kun ulkona myrskyää… Se on taianomaista. Voi, kun osaisin kuvailla sitä ihanaa tunnelmaa, joka minulle tulee jo pelkästä syksyn ajattelusta, mutta k

Kaupungin kätköissä

Kuva
Moi. Osa teistä ehkä jo näkikin Olipa kerran - Esterin tarinoita -blogin uusimman postauksen. Siinä blogin kirjoittaja Ester kertoo, että lopettaa bloginsa pitämisen.  Kuten tiedätte, Esterin blogi on ollut minulle aina tosi tärkeä ja yksi suosikkiblogeistani. Olen siis syystäkin surullinen, mutta samalla ymmärrän Esteriä ja olen täysin sitä mieltä, että jos tämä päätös on hänelle hyväksi, se on oikea  💙 Halusin nyt sanoa tämän erikseen omassa blogissanikin, koska OKET on ollut todella pitkään todella suuri osa tarinablogiyhteisöä - ja tulee totta kai aina olemaan :)  Käykää siis lukemassa Esterin vanhoja postauksia, tehkää hänet iloiseksi kommentoimalla ja jos haluatte edelleen lukea joskus hänen tekstejään, käykää ilmoittautumassa sähkisrinkiin   💜  Ja sitten hieman positiivisempaan aiheeseen! Sanataidekouluni ensimmäinen tunti oli jokin aika sitten, ja sain heti kai toisiksi ensimmäisestä harjoituksesta idean uuteen tarinaan. En nyt kerro tästä tekstistä mitään etukäteen, joten lu

Ripaus taikaa

Kuva
Heips! Jep, inspiraation lähteeni tarinoihin ovat melko omituisia. Sen kunniaksi tämä teksti on kirjoitettu kaulakoruni näkökulmasta. En paljasta enempää, mutta sen voin sanoa, että tämän tekstin kohta 12-vuotias tyttö olen siis minä, Anni, ja tuo kuvailu korun ulkonäöstä on ihan täyttä faktaa  💙 Olisin niin paljon tahtonut laittaa tämän postauksen kuvaksi kuvan siitä korusta, mutta en vain saanut aseteltua sitä hienosti, joten postauksen kuva on siis ihan tavanomaisesti poimittu Pixabayn syövereistä :) Tämä tarina on muuten omistettu eräälle tietylle, ihanalle ystävälleni, joka aina sanoo, että se koru näyttää kuin sen sisällä olisi taikaa. En nyt mainitse hänen nimeään, mutta hän kyllä tietää, ketä tarkoitan, kun hän tätä postausta lukee  💜 Oletko koskaan miettinyt, kuinka jalkakäytävällä vastaan kävelevän ihmisen tai vaikkapa parhaan ystäväsi kaulakoru on päätynyt lepäämään juuri hänen kaulaansa? Ehkä et ole, ehkä olet, mutta nyt minä kerron sinulle, kuinka juuri minä päädyin ro

Kädenpuristus pimeässä

Kuva
Moi ja hyvää elokuun viimeistä päivää  💙 Pian on syyskuu, yksi lempikuukausistani! En nyt oikein keksi mitään sanottavaa tästä tekstistä, joten no, lue itse, jos haluat tietää :) Idean tämän tekstin nimeen sain ihanan Olivian tarinablogin inspiraatiopostauksesta, linkin tuonne blogiin löydät sivupalkistani. Toivottavasti pidät!  💜  Ps. Jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa, Instagram-tilini löydät hakemalla IG:stä @annintarinablogi :) Jos olisit astunut sillä hetkellä huoneeseeni, olisit varmaankin ensimmäiseksi huomannut, että siellä oli pimeää. Verhot oli vedetty ikkunoiden eteen ja valot sammutettu. Huoneen ilma myös haisi todella tunkkaiselta, koska sitä ei oltu tuuletettu moniin kuukausiin. Sitten olisit todennäköisesti huomannut, että lattialla ei ollut yhtään tavaroita, vaatekasoja tai mitään muuta sinne kuulumatonta, koska sotkuisuus ja epäjärjestys ahdisti minua silloin paljon. Sen jälkeen olisit ehkäpä höristänyt korviasi ja tajunnut, että huoneen perältä kuului satunnaisia ny

Kurkkaus Annin kirjahyllyyn - uusi versio

Kuva
Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen!  💙     Joku teistä varmasti onkin lukenut tammikuussa julkaistun Kurkkaus Annin kirjahyllyyn -postauksen. Jos juuri sinä et ole sitä vielä lukenut, pääset siihen postaukseen tästä ! Tämän postauksen aiheena onkin päivitetty versio tuosta tekstistä :)  Kirjahyllyni on siis edelleen tällainen valkoinen, neljähyllyinen (voiko noin edes sanoa? 😅 ) hylly, jonka näette yläpuolella. Vasemmalla ylähyllyllä on pääasiassa kaunokirjallisia teoksia, koska ne ovat usein tietokirjoja paljon matalampia/pienempiä ja siksi mahtuvat siihen hyllylle. Vasemmalla ylähyllyllä on yksi Ikean tekokasvi, haha, ja kaiutin, josta välillä soitan musiikkia. Oikealla alahyllyllä on lisää omia kirjojani, enimmäkseen tietokirjoja, mutta myös joitakin muita kirjoja. Vasemmalla alahyllyllä ovat sitten kirjaston kirjat, jotka minulla ovat tällä hetkellä lainassa, sekä pari kynttiläkuppia ja koristekivi :)  Viime kirjahyllyn esittelyssä vain listasin kaikki kirjat, jotka hyllyst