Annin tarinablogi

   Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙 Olisi ihanaa, jos kävisit vastaamassa alapuolelta löytyvästä linkistä pieneen kyselyyn Annin tarinablogista. Kyselen siinä mielipiteitänne blogista ja postauksistani, koska lukijoiden mielipiteet auttavat aina kehittämään blogia :) Muista, että vastaukset ovat täysin anonyymeja, joten kerro kritiikkiäkin rohkeasti! 💙  Kyselyyn pääset tästä

   Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙 Olen nyt parin päivän ajan yrittänyt kirjoitella runoja, ja aion nyt julkaista niistä kaksi parasta. Runojen kirjoittamisesta ja lukemisesta on viime aikoina tullut minulle entistä tärkeämpää, ja haluaisin niin paljon oppia paremmaksi niiden kirjoittamisessa! Molempiin näistä sain inspiraatiota Fiksutyypin Wattpad- kirjasta Tyhjä paperi - Inspiraatiota kirjoittamiseen.  Ennen kuin päästän teidät lukemaan itse runoja, haluaisin kertoa pari paikkaa, joista saat apua masennukseen ja itsetuhoisuuteen, joita nämäkin runot käsittelevät:  - Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin, josta saat lisätietoa  täältä - Apuu- chat, jonne pääset  tästä - Nuortennetin lasten ja nuorten chat, josta saat lisätietoa  täältä - Oman koulun psykologi tai kuraattori  Muista, että olet tärkeä ja ihana  💙 Enää koskaan Sä pyysit anteeksi, itkit, huusit mutta mä vain juoksin, juoksin ja juoksin. En mä tiennyt, etten näe enää, enää koskaan, sin

   Moi! Löysin Wordin kätköistä tällaisen hauskan postauksen, joka on kirjoitettu varmaan pari kuukautta sitten. Ajatuksena on siis se, että esittelen viisi lukijatyyppiä, joihin olen törmännyt. Toivottavasti pidät tästä vähän erilaisesta postauksesta! :)   1.        Nopea lukija Nopea lukija lukee nimensä mukaisesti nopeasti ja saattaa jopa hypätä jonkin rivin ylitse. Nopea lukija voi haluta kartuttaa luettuen kirjojen listaansa ja lukee siksi nopeasti, tai sitten hän on vain yksinkertaisesti nopea lukemaan. Nopeat lukijat eivät aina keskity lukemiseen ja heiltä saattaa joskus jäädä jotakin välistä. Itse olen nopea lukija silloin, kun jokin kirja on juuri loppumassa. Silloin saatan joutua lukemaan saman sivun toiseen kertaan, sillä edellisen kerran luin liian nopeasti. Haluan vain saada sen kirjan luettua! :D Etenkin, jos vaikkapa täytyy mennä juuri nukkumaan ja kirja on vähän kesken, yritän lukea sen nopeasti (vähän liiankin) loppuun. Jos kirja on oikeasti todella mielenkiintoi

 Moi! Miksen enää osaa kirjoittaa oikeita tarinoita? Kaikista tulee vain lyhyitä pätkiä... 😅 No, tämäkin on sellainen. Idean sain, kun keksimme mummoni ja siskoni kanssa tarinaa sana kerrallaan, ja tarinasta tuli vähän tämän tyyppinen, paljon lyhyempänä vain. Toivottavasti tykkäät, ja kerrothan kommenteissa mielipiteesi, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen! 💙 Se oli niitä keskikesän lämpimiä, ihania iltoja. Aurinko paistoi oranssinvaaleanpunaisella taivaalla, vaikka oli jo myöhä. Ei Suomen juhannusöitä turhaan kutsuta öittömiksi öiksi. Edessämme roihuavan kokon liekit loimusivat ja ilma väreili lämmöstä. Teki mieli vain nauraa ilosta, hihkua riemusta, huutaa koko maailmalle, kuinka hyvä juuri siinä oli olla. Kylän yhteisen juhannuskokon reunalla viisivuotiaan, pulleaposkisen, hymyilevän serkkuni ja yli 80-vuotiaan mutta silti vetreän mummini välissä turvassa. Serkku yritti heittää maassa lepäävää koivunlehteä kokkoon palamaan, mutta lehti otti tuulen alleen ja leijaili hita

Moi! Ihanaa että päätit tulla lukemaan tämän postauksen - lupaan, ettei tämä ole epäonninen, vaikka onkin 13. päivä perjantai 😂 Meidän piti joskus kauan sitten sanataidekoulussa kirjoittaa tarina, jossa käytetään pohjana jotakin vanhaa kansansatua. Tässä on oma tuotokseni, pieni tarinanpätkä, josta on erittäin vaikeaa nähdä se vanha kansansatu... Jos tahdot arvailla, minkä tarinan pohjalta tämän tekstin kirjoitin, kommenttikenttä on aina auki! :) Ps. Tämä oli myös kirjoitusharjoitus itselleni, sillä haluaisin oppia kirjoittamaan paremmin surullisia/vaikeita aiheita käsitteleviä tekstejä, millainen tämäkin on.  Jade käveli kävelytietä pitkin hyppelehtien iloisesti kauppakassi olallaan. Kassissa oli maitoa, salaattia ja juustoa, joita äiti oli pyytänyt käydä hakemassa kaupasta. Äkkiä musta, hieman kolhiintunut auto pysähtyi Jaden vierelle. Auton etupenkin ikkuna avautui hitaasti ja nuori mies kurkkasi ulos. -Hei, minnes tyttönen on matkalla? mies tiedusteli. -Kotiin, Jade ilmoitti re

 Moi! Jep, minulla ei ole tietoakaan, mikä tämä teksti on. Se on - teksti. Lauseita toistensa perään. Ja ei, tämä ei yritä olla millään tavalla runo, vaikka siltä vaikuttaakin 😅 Sanataidekoulussa oli siis tehtävänä kirjoittaa säkeissä oleva tarina säeromaanin (googleta, jos et tiedä, mikä on säeromaani) tapaan. Tästä ei tullut aivan tarinaa, enkä tiedä ollenkaan, mitä mieltä olen tästä, mutta... saatte lukea sen silti! Toivon, että pidät 💙 Tähtitaivas loistaa, yksin sen alla mä oon. Ei ketään muuta vaikka ehkä tahtoisin. Ei kukaan vaan tajuu, ei ymmärrä, ei ees haluu ymmärtää. Tähdet kirkkaat välkehtii, pilkehtii.. Ne sentään ymmärtää mua outoa. Sinimusta taivas niiden takana piristää mua. Kiitos tähdet kiitos kuu ja taivas Kiitos kun te autatte silloin kun kukaan muu ei auta Kiitos kun te ootte aina siinä -Sä oot tärkeä, me ymmärretään, niin te tähdet sanotte, vaikka ette te nyt oikeesti sanokaan, mä vaan tajuan sen Kyynel vierii poskelleni, mutta ei se haitta

 Moi! Onko teillä koskaan vaikeuksia tekstien nimeämisessä? 😅 Itselläni on todella usein, ja tämän tekstin nimeäminen oli NIIN vaikeaa! Ei ole oikein motivaatiota kertoa tästä tarinanpätkästä mitään, joten - ala vain lukemaan! Toivottavasti pidät 💙  Seison tyhjässä kuvataideluokassa ja tuijotan suoraan eteeni kauhusta kankeana. Teinkö minä sen oikeasti? Murtauduinko oikeasti sisään kouluun vain siksi, että tahdon maalata? Tehty mikä tehty. Enää ei voi perua. Tartun pöydällä lepäävään akryylimaalipurkkiin, värinä on ultramariinin sininen, ja haen luokan takaosasta yhden arkin paksua maalauspaperia. Etsin kuumeisesti sivellintä, mutta sitä ei tunnu löytyvän. Eikö jokaisessa kuvataideluokassa pitäisi olla edes yksi sivellin? Pian löydän uudehkon, melko hyvin pestyn siveltimen opettajan kaapista ja sen vierestä puhtaan maalauspaletin. Valikoin akryylimaalien säilyttämislaatikosta vielä pari suosikkisävyäni ja alan maalaamaan. Hetken päästä sivellin jo liikkuu paperilla kuin itsek

  Moi! Tein joskus aikoja sitten 10 faktaa minusta- tyyppisen postauksen, ja ajattelin nyt tehdä toisen osan. Yritin keksiä tähän faktoja, joita mahdollisimman moni ei tietäisi etukäteen! Toivottavasti nämä ovat sinullekin uusia 💙  1. Keräilen kauniita sanoja. Jep, siis oikeasti keräilen! Minulla on Wordissa tiedosto, jossa on listana mielestäni suomen kielen kauneimmat sanat. Etsin koko ajan uusia ihania sanoja keskustelupalstoilta sun muilta, ja päivittelen listaani usein! Kauniit sanat ovat niin ihania 💕  2. Ärsyttävimmät luonteenpiirteeni ovat näsäviisaus, pieniin asioihin takertuminen ja se, etten kestä väärässä olemista. Olen varmasti joidenkin mielestä maailman ärsyttävimpiä ihmisiä - ja joskus omastanikin mielestä 😅 Väärässä oleminen on oikeasti minulle niin, niin vaikeaa...  3. Hiukseni ovat melkein aina auki tai korkeintaan takaa pienellä letillä niin, että suurin osa hiuksista on kuitenkin vapaana. Jostakin syystä näytän typerältä hiukset kokonaan kiinni, enkä siksi halua

Moi!  Apua. Siis - mitä täällä tapahtuu? Kirjoittiko Anni juuri tosiaan tarinanpätkän, joka on surullinen? Kyllä. Mutta se ei ollutkaan se ongelma. Aikooko Anni juuri nyt julkaista sen tarinanpätkän blogissaan? Kyllä.  Jos ette tästä vielä tajunneet, saatte seuraavaksi lukea surullisen tekstinpätkän. Kirjoitin tämän harjoitukseksi, koska halusin oppia kirjoittamaan myös surullisia tekstejä - ja sitä en kyllä tiedä ollenkaan, miksi aion julkaista sen. Toivottavasti tämä ei ole aivan kamala!  "Paljonks sä sait?" joku kysyi kokeen jakamisen jälkeen Fionalta. "Ysin", hän vastasi ja hymyili. Tai ainakin yritti hymyillä. Hymy oli niin pieni, ettei sitä edes huomannut. Niin epätodellinen, kuin hymy vain voi olla. Se joku kääntyi sanaakaan sanomatta ja käveli omien kavereidensa luokse. Fiona tunsi, kuinka kyynelkanavat avautuivat ja olivat valmiina antamaan periksi. Kuten hän. Pian hän alkaisi itkemään. Ja sitä kukaan muu ei saisi nähdä. "Mun pitää päästä vessaan"