Annin tarinablogi

  Kuva: minä Kettua taas kerran - okei, taas kerran on ehkä väärä sana, viime osa julkaistiin 6. joulukuuta. No joo, silti. Eli tervetuloa Ketun viimeisen, liian auki jäävän, lyhyen ja mun mielestä ihan kivan osan pariin 💙 (mä saatoin muuten rakastua näihin hahmoihin ihan liikaa, eli vaikken enää mitään Ketusta puhuisikaan, todennäkösesti kirjotan itsekseni noin sataviisi sivutarinaa xd) Pian sellainen saapuikin, ruuan muodossa. Kettu ojensi minulle lautasellisen jotain kaupan valmiskasviskeittoa. “Aattelin, että jos sä ootkin kasvissyöjä etkä jaksa enää makaronilaatikkoa?” Kettu sanoi ja näytti siltä, että voisi hymyillä, jos tilanne olisi eri. “Hyvin mietitty, mut ei, en ole kasvissyöjä.” Tartuin lautaseen ja aloin kauhoa keittoa suuhuni miettimättä mitään. Okei, väärä ilmaisu - mietin koko ajan. Paljon. “Miks te otitte just mut?” kysyn. Se ei ole miettimieni asioiden listalla kovin korkealla, mutta silti. “To…” Huomaan, että Kettu on sanomassa vahingossa Tiikerinsä nimen. Hän pudis

Kuva: minä Moi ja anteeksi taas tästä postausvälistä... mä luulen, että tästä lähtien postauksia tulee noin kerran viikossa, joskus useammin ja joskus harvemmin. Nyt on vuorossa tällanen lyhyt tekstinpätkä - säemuodossa, niin kuin melkein kaikki mun tekstit nykyään. Toivottavasti tykkäät 🖤  Mä oon ku lasia  haurasta, helposti rikki menevää  Just kun olin saanut itteni korjattua  mun ite tuhoamat palat liimattua  ja liima ei ollu vielä kuivaa  Joku tuli  ja tönäs mua  sen sanat viilsi mut rikki  Mä hajosin takas palasiks  tuhansiksi ja kukaan ei huomannut  ne jätti mut  itkemään

 Anteeks, edellisestä postauksesta on kahdeksan päivää 😅 No joo, mä yritin nyt kirjoitella kaikenlaista ja tämä oli ainut, joka sai edes vähän tuulta alleen. Tiedän, tämä on tosi tylsä ja tavallinen, mutta mä vaan tahdoin kirjoittaa jotakin säetekstiä. Ja tiedän, että tuo alku on melkein kopioitu mun viime postauksen yhdestä runosta, mutta öö - yrittäkää kestää 😂 Ensi kerralla jotain muuta, todennäköisesti säetekstiä silti. Mm... toivottavasti tämä ei ole ihan kamala, ja toivottavasti sulla on kiva päivä 💙  Ps. Nimi Esterin ihanasta  inspiraatiopostausta  :) Se yks vaan tuli luokkaan, istu paikalleen ihan normaalisti kirjoitti vihkoonsa muistiinpanoja, pyöritteli silmiään open sanoille, jatkoi elämäänsä jii än ee Mutta m u n elämä oli muuttunut hattaraksi Mä yritin selvittää sen elämäntarinan yritin tajuta mitä se puhuu, ymmärtää sitä talletin jokaisen sanan jonka se sanoi mun muistin tärkeimpään lokeroon tuijotin sitä niin kauan että opin sen kasvot ulkoa Mitenköhän ihminen voi tyk