Annin tarinablogi

kuva: minä Ei ole aikaa kirjoittaa alkutekstejä, mutta tässä tarina (tai tarinanpätkä tai säemuotoinen tarina, en mä tiedä, kaunokirjallinen teksti kuitenkin), josta ehkä pidät tai sitten et :)  ** Metsä oli aina turvapaikka sinne juoksin piiloon riitoja valuttamaan kyyneliä sammalen juureen lukemaan kirjoja joita muut eivät ymmärtäneet Maailman pahuus ei ylety metsään asti tai ainakaan ennen sitä iltaa ei ylettynyt Teki mieli juosta joten juoksin, hyppelin juurien yli, mutkassa otin kiinni männyn rungosta etten kaatuisi Päätin mennä kalliolle sieltä näki kotiin muttei liian kauas, jos maisema ahdisti saattoi aina myös katsoa taaksepäin Siellä ei liikkunut kukaan paitsi satunnaiset marjastajat tai peurat Katsoin taivasta aurinko paistoi kuusien latvojen läpi kasvoilleni otin siitä kuvan, laitoin puhelimen takaisin farkkujen taskuun pysähdyin tasaamaan hengitystä, laskeuduin maankamaralle Olin huomannut sieniä  halusin tietää onko ne suppilovahveroita, etsin vaarin lähettämän k...

kuva: minä Yöllä kaiken välissä mä kirjoitan runoja, joista joitakin haluan jakaa muille. Eli juuri nyt nämä, vihaa tai tykkää <3 (uusi runo alkaa **-kohdalla, vaikka sitä ennen olisikin jossain kohtaa tyhjä rivi, se meinaa vaan säkeistön vaihtumista) ** yöllä kaiken välissä raotan huoneeni ikkunaa auto ajaa ohi ehkä matkalla eroamaan tai sitten kissan luo kotiin kaikki on öisin samaan aikaan tiiviimpää ja väljempää on tilaa hengittää ja toisaalta on enemmän vähemmän  aikaa pelolle joka vaanii puiden varjoissa sammalissa tiellä ja sängyn alla pehmolelun nappisilmissä: mitä jos emme olekaan ne jotka luulimme olevamme? kysyy kuu jonka kuului olla ystävä ei vihollinen huuto kaikuu yössä huusinko minä vai ehkä harakka jonka poikaset orava vei kauhua on muuallakin kuin elokuvissa sitä on meidän kaikkien arkisten ajatusten reunoilla sitä voi erehtyä luulemaan tomusokeriksi turvallisuudenkaipuuksi mutta oikeasti se on vaarallista jääpölyä joka tekee itselleen sijan sisältäsi läheltä sy...

Otsikko kertoo: terveisiä runoilijatytöltä, eli minulta, täällä ollaan taas (tarkalleen ottaen lasitetulla terassilla nauttimassa siitä, että täällä on 18 astetta lämmintä)  <3 Parin uuden runon parissa, toivottavasti pidät, jos päädyt lukemaan ne! // hengitän kesäyötä vedän sitä keuhkot täyteen en tahdo päästää irti kietoudun pisaraverkkoon katoan sumuun kuin lintu tanssin valssia tähtien kanssa paljain jaloin nurmiossa kyyhky huhuilee antaa yölle kasvot hämärä tarttuu hameen helmaan en pelkää että kaadun, taivas ääretön pitää kyllä kiinni kuoriainen taivaltaa talon seinää pitkin, kohti huoneeni ikkunaa mutta minä en ole siellä minä olen vapaa ja taivas myös, se on päästänyt irti pilvistä kristalliyö ** koulussa luetaan runoista rytmi, metafora, runon puhuja sanat ympäröi kehon jähmetyn pulpetin taakse, mietin yritättekö sanoittaa sisimpäni? lokeroida tunteeni säkeistöiksi? opettakaa mielummin miltä tuntuu kirjoittaa runo miltä tuntuu kun päätä alkaa pakottaa täytyy kirjoittaa ...

kuva: Pixabay  Heippaa! <3 Tänään eilen kirjoittamani tarina piristykseksi tänne lumimyrskyn keskelle, jos sellaiseen siis olet joutunut. Meillä ainakin ihan liikaa lunta kun miettii, että ensi viikolla on vappu. :D No, kommentoi jos tekee mieli ja kiitos supersuperpaljon, jos luet! :) // Otan repusta folioon käärityn voileipäni ja puraisen siitä palan. Katselen osin pilvien peittämää taivasta ja lintuja, jotka sirkuttavat toisilleen puiden latvoissa. Rakastan kevättä. Silloin luonto herää eloon, se venyttelee puutuneita jäseniään ja tahtoo näyttää parhaansa.  Jokin rapsahtelee takanani. Käännän hitaasti päätäni. Se voi olla rusakko tai peura, enkä tahdo säikäyttää sitä. Mutta parin metrin päässä selästäni onkin… ihminen. Tai ihmiseksi sitä voisi ehkä parhaiten kuvailla, mutta…  Olennolla on korvissa tupsut, ihan kuin ilveksellä. Kun olen tehnyt tämän havainnon, alan tajuta, että moni asia hänessä muistuttaa ilvestä. Pupillit ovat samanlaiset viirut kuin pihalla pyöriv...

kuva: Pinterest Tervetuloa uuden tarinan pariin, josta tuli mun mielestä ainakin ihan okei. En keksi parempia alkuhöpötyksiä, joten... siitä vain lukemaan <33 // uusi oppilas Ensimmäisen kerran huomaan, että tässä paikassa on jotain outoa, kun lähden tunnin aikana vessaan korjaamaan levinnyttä silmämeikkiä. Katson itseäni peilistä, taputtelen vanulapulla silmänympärystä, kun yhtäkkiä peiliin alkaa ilmestyä paksulla mustalla tussilla piirrettyjä sydämiä ja tähtiä. Kavahdan kauemmaksi. Täällä ei ole ketään muita kuin minä. Tai ainakaan pitäisi olla. ** tavallinen hikke Leikkaan köksän luokan oikeassa kulmakeittiössä perunoita pieniksi paloiksi keittoa varten, kun veitsi yhtäkkiä liikahtaa. Siis liikkuu itsekseen, se en ole minä. Pudotan veitsen leikkuulaudalle, mutta ennen kuin ehdin nostaa käsiäni ilmaan, kämmeneni poikki on viilletty haava. Se ei ole syvä, mutta verta tihkuu lattialle ja sukilleni. Opettaja tulee luokseni, kysyy, haluanko mennä terveydenhoitajalle, mutten saa sanaa ...

 Moi ja tervetuloa!! Pitkästä aikaa inspiraatiopostaus, toivottavasti pidätte :) Aika hajanaisia ideoita, mutta ehkä joku saa näistä jonkin pienen inspiraation palasen, josta voi sitten kehittää jotain 💙 inspiroivia kuvia (kaikki Pinterestistä)               pieniä harjoituksia - Ota mikä vain kirja, vaikka omasta hyllystäsi tai kirjastolainojen pinosta, ja lue sen ensimmäiset 1-3 lausetta. Aloita niillä tekstisi.  - Mieti jotakuta ihmistä, joka herättää sussa paljon tunteita - vaikka ihastuksesi tai luokan ärsyttävin ihminen. Kirjoita teksti, jossa kuvailet häntä aloittamalla kaikki lauseet "se" tai "hän". - Valitse sokkona ihan mikä vain kuva puhelimesi kuvakirjastosta ja kuvaile sitä mahdollisimman tarkasti.  - Kirjoita saderuno/teksti sateesta ilman sanaa "sade".  - Keksi jollekin sanalle mahdollisimman monta synonyymia (eli samaa tarkoittavaa sanaa, vaikka kissa ja katti) ja kirjoita sitten teksti, jossa käytät niistä kaikkia ...

  kuva: Pixabay Heipä hei ja tervetuloa uuden postauksen pariin! <3 Tämän päivän postaus on tarina, jonka kirjoitin yhtenä viikkona sanataidekoulussa. Ei ehkä parhaimpiani ja juoni jäi jotenkin kesken, mutta tätä oli tosi hauskaa kirjoittaa, jotenkin kaikki sanat vain tulivat ja loksahtivat kohdilleen. Mitäs muuta, toivottavasti tykkäät ja ehkä kommentoit :) // “Teenkö mä popparia?” Sara kysyy. Minä ja Ruska istumme sohvalla valmiina aloittamaan elokuvan katsomisen.  “Joo, vaikka. Ota sitä voinmakuista”, totean vastaukseksi. Ruska kirjoittaa jotain vielä sormet sauhuten puhelimellaa, varmaan chattia jollekulle, mutta heti kun kirjoitukseen tulee tauko, nappaan puhelimen häneltä pois. Ruska pyörittelee silmiään. Hän ei aina pidä minun ja Saran säännöstä, jonka mukaan puhelimet täytyy sammuttaa elokuvan ajaksi, mutta Ruskan silmienpyörittelyä ärsyttävämpää on kuunnella, kun hänen puhelimensa pitää jatkuvaa kling kling -ääntä.  Painan playta ja elokuva lähtee pyörimään. N...

Aluksi: olette varmasti kaikki kuulleet eilen Suomea järkyttäneestä kouluampumisesta, ja jotenkin tuntuu, ettei tuota voi jättää vain mainitsematta. Oon tosi pahoillani kaikkien uhrien puolesta ja voimia kaikille, joita tämä koskettaa <3 (eli varmasti suurelle osalle suomalaisista) Sitten postauksen aiheeseen.  Rakastan runoja. Rakastan lukea niitä ja kirjoittaa niitä, ihan kaikenlaisia runoja, pitkiä, lyhyitä, haikuja, ei mitallisia, epäloppusoinnullisia, KAIKKIA. Tässä teille joitakin, joita olen lähiaikoina kirjoittanut mustakantiseen vihkooni. Nauti tai älä <33  // olen puro sanat soljuu mielestä kohti sormenpäitä kuulen niiden solinan kun ne asettuvat omille paikoilleen olen soturi, voin taistella runoilla kaikkea vastaan tai puolustaa niillä rakkautta, rakkaita olen salaisuus jonka saa auki lukemalla tarinani ja säkeeni jokaisen sekään ei avaa kaikkea niitä sydämeen eikä paperille painettuja sanoja olen vanhanaikainen kuka nyt nykypäivänä runoja raapustaa tähtiä ih...