Annin tarinablogi

  Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙  Osa teistä muistaakin pari kuukautta sitten ilmestyneen postauksen, jossa kerroin mielestäni suomen kielen kauneimpia sanoja ja nimiä. Sanamakuni (sanamakuni? Oikeasti? No, ihan sama...) on muuttunut sen postauksen jälkeen jonkin verran, joten ajattelin, että voisin nyt julkaista päivitetyn listan. Ehkäpä löydät tästä pienestä listauksesta uuden suosikkisanasi! :)  ©      Vaahto ©      Kupla ©      Orkidea ©      Aprikoosi ©      Hohde ©      Lilja ©      Hiutale ©      Kaste ©      Kastehelmi ©      Kyynel ©      Vadelma ©      Kuu ©      Yö ©      Usva ©      Säde ©      Välke ©      Sointu ©      Sakramentti ©      Valkea ©      Sametti ©      Taival ©      Aava ©      Halla ©      Lampi ©      Sade ©      Solina ©      Laulu ©      Liplatus ©      Violetti ©      Okra ©      Suvi ©      Aie ©      Hiljaisuus ©      Särkyvä ©      Pisara ©      Salainen ©      Kuulas ©      Silkkinen ©      Kuura

Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙    Nyt saatte lukea hieman erikoisen postauksen - nimittäin tarinan, joka on kirjoitettu yhdistelmällä suru & romantiikka. Miten ihmeessä olen päätynyt tähän? Ester aloitti blogissaan kirjoittamiseen liittyvän pudotuskilpailun (josta löydät lisää tietoa  tästä ), ja ensimmäinen aihe, josta pitää kirjoittaa, on romantiikka. Suru taas jotenkin vain tulit tähän tekstiin... joten tämä on myös surullisten tekstien kirjoittamisharjoitus minulle! Toivottavasti pidät  💙    Makaan sängyssäni ja itken. Kyyneleet putoilevat tyynyliinalleni, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Tyyny on jo valmiiksi litimärkä, koska se raukka on joutunut kestämään kyyneleitäni ja vaikerointiani jo viikkojen ajan. Huoneeni on täysin pimeänä, sinne ei pääse valoa mistään. On vain pimeyttä, pimeyttä ja pimeyttä, jonka läpi ei mitenkään voi nähdä. Missään ei näy yhden ainutta valonpilkahdusta. Jos huoneen tosiaan kuuluu olla omistajansa näköinen, kuten sisustuslehdissä

  Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙    Tämän päivän postaus on lyhyt tarina, joka kertoo kahdesta lesbotytöstä. En paljasta juonesta enempää, joten jos haluat tietää, mitä tapahtuu, lue itse tarina! Tämä tarina on osallistuminen Olivian Pride-kuukauden kunniaksi pitämään LGBTQ+-aiheiseen kirjoituskilpailuun, josta löydät lisätietoa klikkaamalla  tästä . Toivottavasti pidät tarinasta ja hyvää Pride-kuukautta kaikille! Annetaan kaikkien rakastaa tai olla rakastamatta ja päättää oma sukupuolensa täysin rauhassa  💙    Minua pelottaa.  Pelottaa, mitä muut ajattelevat minusta ja hänestä. Pelottaa, mitä ihmiset sanovat. Pelottaa, että mokaan ja hän alkaa inhota minua. Pelottaa, että muut eivät enää puhu minulle ja hänelle. Pelottaa, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun myönnän kenellekään muulle kuin hänelle olevani lesbo. Tartun häntä kädestä. Hän katsoo minua silmiin, tuijottaa minua noilla kauniilla, sinisillä silmillään, jotka lumoavat minut täysin aina vilkaistasseni häntä. Hänen

  Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙    Tervetuloa lukemaan runokilpailun lopputuloksia! Nyt saatte lukea jokaisen näistä aivan ihanista runoista, joilla kilpailuun osallistuttiin. Kerron myös kaikista runoista oman mielipiteeni, eli mitä pidin siitä. Lopuksi saatte totta kai myös tietää, kuka tämän kilpailun voitti! Toivottavasti nautit postauksesta <3 Hento Kirjoittaja: Nalle_puh Aihe: Perhonen Perhonen, se hento hyönteinen, nousee siivilleen. Se on kaunis, värikäs, mutta silti väritön. Se on hento, hauras, pieni suuressa maailmassa. Kuin aamukaste ruohikolla, se haihtuu hiljalleen. Vain muisto jää, kuin pieni sirpale sielua. Lähimmäisen sydämeen. Oma mielipiteeni: Pidän tästä runosta todella paljon 💙 Etenkin nuo kaksi säettä, ”Kuin aamukaste nurmikolla, se haihtuu hiljalleen” ovat aivan upeita. Oikeastaan kaikki viisi viimeistä säettä ovat suosikkini – niissä on jotain tunnelmallista ja kaunista. Ja kyllä kaikki muutkin säkeet olivat ihania! Tässä runo

    Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙    Kyselin parilta tyypiltä, julkaisenko seuraavaksi uuden osan Verhon takaiseen maailmaan vai runokilpailun lopputulokset, ja Verhon takaista maailmaa toivottiin todella paljon. Tämä on nyt siis viimeinen osa Verhon takaista maailmaa! Toivottavasti onnistuin tämän kirjoittamisessa ja toivottavasti myös pidät tarinasta <3 Ensimmäisen osan voit lukea  tästä , toisen  tästä  ja kolmannen  tästä .  Kahden viikon kuluttua Hymyilen itsekseni lukiessani Runotytön kolmatta osaa. Vaikka tämä taitaa olla jo neljäs kerta, kun luen sarjan läpi, se on silti aina ihan yhtä täydellinen. Ja jotenkin lämminhenkisen ihana. Lopulta suljen kirjan ja vilkaisen ikkunasta ulos. Vielä ei ole satanut lunta, mutta sääennusteen mukaan lähiviikkoina alkaa kunnon lumisade. Toivottavasti se on totta. Ikkunalaudalta on nimittäin aivan ihanaa katsella talvista maisemaa – siinä on jotakin niin satumaista. Kun valkoiset hiutaleet laskeutuvat maahan, peittelevät nurmikon