Tekstit

Uusin postaus

Täydellisyyttä ei ole

Kuva
Moi!  Hmm... Tämä ei ole tarina, mutta se ei ole tekstinpätkä. Eikö se silloin ole - tarinanpätkä? Okei. Tervetuloa lukemaan tarinanpätkää, joka kertoo itsekriittisyydestä. Henkilökohtaisesti olen usein liiallisen itsekriittinen, joten tämä tarina oli helppo kirjoittaa.  Nimi on ihanan Oonan  blogista . Klikkaa  tästä  ja pääset Tarinaideoita-postaukseen, josta tämän tarinanpätkän nimen löysin! 10-. Suljen silmäni ja avaan ne varovasti uudelleen. Näkymä edessäni ei katoa mihinkään.   Koetulokseni on 10-. Numero on kirjoitettu punaisella tussilla, punaisin, syyttävin kirjaimen. Punainen väri tuntuu syytökseltä; Et osaa, et osaa! Perässä on miinus, et osaa! Se on miinus, ei täydet! Tarkistin tehtävät useaan kertaan. Tein kaiken niin hyvin kuin osasin. Se ei riittänyt. Minun olisi pitänyt osata enemmän. 10- ei ole täydet. Se on miinus, miinus, miinus. Ei täydellinen. Se on vajaa. En ole hyvä. Asettelen kokeen monistekansiooni ja työnnän sen reppuuni. En halua ajatella sitä.

Kurkkaus Annin kirjahyllyyn

Kuva
Kuva näkyy postauksessa itsessään todella pienenä, joten jos haluat zoomata kuvaa ja katsoa tarkemmin, mene blogin etusivulle jossa postauksen esikatselu näkyy :) Moi! Niin ihanaa, että klikkasit tätä postausta.  Täällä Annin tarinablogissa on ollut pitkään vain tarinoita ja kirjoittamiseen liittyviä postauksia. Ajattelin, että on kiva tehdä tähän tällainen kirjoihin liittyvä postaus, sillä ovathan kirjatkin todella tärkeässä osassa elämässäni!  Huoneessani työpöytäni päällä sijaitsee kirjahyllyni. Aivan ihana, juuri sopivan kokoinen String-merkkinen kirjahyllyni. Yläpuolella näettekin sen.  Ylimmällä hyllyllä, vasemmalla puolella, on vain kaksi esinettä; edesmenneen hamsterini muisto-oksa, jota se on pureskellut, sekä ystäväni tekemä sininen origami. Toisella puolella ylimmillä hyllyillä on Kuun muotoinen lamppu, kaiutin sekä kaksi roosaa koristerasiaa. Vasemmalla puolella toisiksi alimmilla hyllyillä on enkelikoriste sekä oikeastaan kaikki kaunokirjallisuuden kirjani. Yhdeksän kauno

Tietoa blogin pitäjästä, Annista

Kuva
  Moi! Kiva kun klikkasit tätä postausta! Ajattelin tehdä tällaisen ystäväkirjatyyppisen postauksen, jossa kerron itsestäni hieman lisää. Toivon, että tämän postauksen luettuasi tiedät vähän paremmin, millainen typpi olen! :)   Nimi: Anni Ikä: 11 vuotta Ulkonäkö: Olen lyhyt, minulla on pitkät, vaaleat hiukset, silmäni ovat tummanvihreät ja minulla on hyvin vaalea iho Harrastukset: Kirjoittaminen, lukeminen, bloggaaminen, geokätköily ja sanataidekoulu. En ole kyllä geokätköillyt pitkään aikaan, mutta se on todella kivaa! Sanataidekoulua olen harrastanut jonkin aikaa, se on etänä. Kirjoittaminen, lukeminen ja bloggaaminen totta kai! Annin tarinablogin pitäminen yhdistää nuo kaikki kolme lempiharrastustani <3 Kiinnostuksen kohteeni: Kirjallisuus, bloggaaminen, eläimet, historia ja vaikuttaminen. Kirjallisuus ja bloggaaminen tietenkin, miten muutenkaan. Eläimet taas ovat aina olleet mielenkiintoisia ja suloisia. Historiasta olen kiinnostunut vasta lähiaikoina, ja haluan

Elämä hajoaa käsiin

Kuva
  Moi! Mitäs tässä nyt sanoisin... yritin kirjoittaa surullisen tekstinpätkän. Onnistuin. Jotenkuten. Ja tässä teille lopputulos!  Elämä hajoaa käsiin. Se murskaantuu hiekanjyviksi ja tippuu sormien raoista jonnekin tyhjyyteen. Voit yrittää pitää kiinni, mutta jos elämä on päättänyt hajota, se hajoaa silti. Ei ehkä vielä, mutta pian. Ja silloin se tippuu. Tippuu jonnekin pimeään, pelon täyttämään paikkaan, jossa ei ole iloa. Ei onnellisuutta. Ei kiitollisuutta. On vain pimeyttä, tasaisen mustaa ja läpipääsemätöntä pimeyttä. On vain vihaa, surua, huolia, murheita. Pettymystä, ikävää, inhoa. Elämä valuu kohti pimeyttä, kuilun pohjaa. Sitä voi vielä nyt yrittää pelastaa. Ehkä pienet hiekanjyvät pysyvät vielä hetken aloillaan, eivät tipahda. Ehkä ne haluavat vielä hetken olla meidän maailmassamme. Mutta vain hetken. Ja sen hetken, sen hetken jona kukaan ei auta ja tulevaisuus on pelkkää mustaa, jälkeen on hiekan taas pakko valua. Ja se valuu, tippuu ja murentuu. Niin kauan,

Kirjoitusvinkkejä

Kuva
  Moi! Kuten kaikki ihanat lukijat tiedätte, rakastan kirjoittamista. Se on intohimoni ja olen harrastanut sitä vuosia. Haluan oppia jatkuvasti paremmaksi kirjoittajaksi, ja ehkäpä sinäkin haluat?  Tässä postauksessa ajattelin kertoa sinulle itse hyväksi kokemiani vinkkejä tekstien kirjoittamiseen. En ole ammattilainen enkä osaa kertoa mitään 'oikeita, mahtavia' vinkkejä, mutta nämä ovat sellaisia asioita, joihin itse yritän panostaa ja jotka auttavat itseäni. Ehkä ne auttavat sinuakin? Nyt itse vinkkeihin!   -           Lue paljon! Lukeminen on kirjoittamisen perusta ja lisäksi lukeminen on aivan ihanaa ajanvietettä. Mieti; voit lukea mielenkiintoisia kirjoja ja rentoutua, sekä samalla tulla paremmaksi kirjoittajaksi! Kun luet, sanavarastosi kehittyy, opit uudenlaisia tapoja kuvailla asioita ja pääset tutustumaan erilaisiin kirjoitustyyleihin! En voi ylistää lukemista ikinä tarpeeksi, joten en edes yritä. Lukeminen on mukavaa, kehittävää ja tärkeää! :)   -          

Lumihiutaleet

Kuva
  Moi! Monet ihanat tarinablogien ylläpitäjät ovat viime aikoina kirjoitelleet blogeihinsa lyhyitä, surullisia tekstinpätkiä. Aloin sitten itse kirjoittaa myös tekstinpätkää... no, minkälainen siitä tuli? Ei surullinen, mutta ihan hyvä. En osaa kirjoittaa surullisia tekstejä, enemmänkin joistain tarinoista tulee haikeita. No - ainakin Annin tarinablogista voi hakea piristystä :)  Nyt itse teksti! Katselen ikkunasta käteeni nojaten lumihiutaleita. Ne piristävät jokaista päivääni. Ne ovat minulle tärkeitä.  Yritän aina pyhittää hetken niiden ihastelemiseen. Hiutaleet leijuvat alas hitaasti, mutta varmasti. Kaukaa katsottuna näyttää siltä, että ne laskeutuisivat samalla tavalla ja samaa aikaa toistensa kanssa. Minä tiedän, ettei se ole totta. Koulussa on aina opetettu jokaisen lumihiutaleen olevan erilainen. Oma ja erityinen yksilönsä. Ainutlaatuinen. Uniikki. Ihana.  Lumihiutaleet ovat häkellyttävän kauniita. Niiden pieniä, mutta kauniita kuvioita ja sakaroita ei näe paljaalla silmäl

Ilotulitus - tai pelkotulitus: Uuden vuoden spesiaali 2021-2022

Kuva
  Moi!  Täällä Anni, joka juuri eilen kirjoitti, ettei tee tänä vuonna uuden vuoden spesiaalia.  Tässä se silti on. Uusi vuosi ääniyliherkän näkökulmasta. Itselläni on vähän kokemusta siitä, vaikken olekaan ääniyliherkkä. Pelkään sitä pamausta mutta vielä enemmän sitä, että syttyy vaikkapa tulipalo :D Tämän uuden vuoden vietin ikkunan takaa katsellen, mutta oli silti mukavaa! Miten teidän lukijoiden uusi vuosi meni? Kommentoikaa! Mutta nyt voit alkaa lukemaan. Toivottavasti tykkäät! <3 Pamaus. Kova pamaus. Se kuulostaa pommin räjähdykseltä tai aseen luodilta. Se kuulostaa ukkosen jyrähdykselle. Se kuulostaa rikki räsähtävälle sillalle. Se kuulostaa kaikille maailmankaikkeuden pahoille asioille. Ja pelottaville asioille. Ja ahdistaville.   Kylmän väristykset kulkevat lävitseni. Nytkö se jo alkaa?   Vilkaisen rannekelloani. 18.02. Joku otti ilon irti ensimmäisistä hetkistä. Lasken nopeasti päässäni, kuinka kauan raketteja saa ampua. Kello kahteen on seitsemän

Elämän tuli

Kuva
  Hyvää uutta vuotta! En kirjoittanut tänä vuonna uuden vuoden spesiaalia, jollei julkista kirjettä vuodelle 2022 lasketa, mutta julkaisen tämän vähän ennen keskiyötä 31.12.21 :) Pitkästä aikaa runo. Alun perin minun piti julkaista tämä itsemurhien ehkäisypäivänä, mutta se päivä tuli ja oli ja meni syyskuussa, enkä ehtinyt. No, väliäkös sillä, pääset nyt lukemaan sen!  Tuli roihuaa, sitä ei voi pysäyttää.  Tuli elää ja liikkuu.  Se voi sammua ja kuolla,  muttei koskaan iäksi.  Se nousee aina,  ja roihuaa taas.  Tuli roihuaa ihmisessäkin, elämän tuli.  Joskus se sammuu,  ja se ei aina palaa.  Silloin se tuhoaa.  Itsensä.  Miten Annin tarinablogi, joka on aina julkaissut iloisia tarinoita muiden blogien kirjoitellessa surullisia tekstinpätkiä, päätyi tähän?!  Toivon silti, että pidit <3 

Inspiraatiota tarinoihin; 10 000 näyttökerran spesiaali

Kuva
  Moi! Aluksi haluan kiittää sinua. Haluan kiittää sinua, sillä luet nyt blogiani, ja olet ehkä lukenut joskus aikaisemminkin. Haluan kiittää jokaista, joka on kommentoinut, lukenut tai edes käynyt vilkaisemassa blogiani. Teidän ansiostanne tämän postauksen teen! Tämä postaus on 10 000 näyttökerran kunniaksi! Lasken tähän nyt vain Suomessa olevat näyttökerrat, sillä en ole varma, onko Ranskasta oikeasti käyty lukemassa kymmeniä kertoja vai ovatko ne vain vahinkoklikkauksia :) Muistakin maista on, sillä jos kaikki näyttökerrat lasketaan, niitä on 11,5 tuhatta. Ja no, tämäkin postaus on vähän myöhässä, kymmenen tuhannen raja ylittyi yli 750 näyttökertaa sitten… No, mitä tässä postauksessa on? Inspiraatiota tarinoihin. Pyydän kovasti anteeksi, että tein tämän spesiaaliksi vaikka oikeastaan kirjallisuuden hahmoista höpöttelyä toivottiin enemmän. Tämän postauksen kirjoittaminen vain vei mennessään, eikä se kirjallisuuden hahmot oikein sujunut. Toivon silti, että nautit!   Tari