Annin tarinablogi

kuva: minä Moi! Ensimmäiseksi - ihanaa syksyä <3 Ei ole ehkä ihan niin syksyinen sää vielä (vihaan tuota auringonpaistetta >:(), mutta silti ajatus on aika ihana. Join jo eilen kaakaota illalla ja luin kirjaa ja oli jotenkin syksyinen tunnelma. Ja meidän trampoliinilla on ruskeita ja keltaisia lehtiä :)  Kirjoitin viime viikolla sanataidekoulussa tällaisen tekstin. Alku on ehkä vähän outo, koska ensin meidän piti kirjoittaa jokin oman elämän arkinen tilanne (valitsin ruokalasta ruuan ottamisen, haha) ja sitten vaihtaa minä-kertoja hän-kertojaksi ja itsensä ja muut hahmot joksikin toiseksi, ja sitten lisätä tekstiin jokin yllättävä, yliluonnollinen käänne. Tässä lopputulos - tylsä eikä kovin hyvä, mutta tarina se silti on :D Nauti <3  Frida ottaa lautasen telineestä koulun hieman epäviihtyisessä ruokalassa ja kävelee linjaston ohi, koska ruuaksi on jauhelihakeittoa. Frida ei syö eläimiä tai mitään eläinperäistä. Hän kävelee kaverinsa kanssa keittiön ovelle ja sanoo keittäjälle

 Oookei, mä en ole julkaissut tänne 17 päivään mitään. Mutta ei hätää, en ole unohtanut blogiani, lopettanut kirjoittamista tai kuollut - olen vain ollut innoissani koulun alusta, ei ole ollut motivaatiota moniin keskenkeräisiin pidempiin tarinoihin ja kirjoittamiseni on keskittynyt lähinnä runoihin, joita en tahdo julkaista. Varmaan lähiaikoina tänne saattaa ilmestyä jopa jokin oikea postaus - nyt pitäydytään vain yleisissä kuulumisissa :D  Yläkoulu on alkanut ihan kivasti, kukaan opettajista ei ole ollut niin paha (historian ope on kyllä järkyttävän tylsä), saan koulussa vegaanista ruokaa (ja siellä on myös yksi toinen vegaani! ei oppilas, mutta vegaani silti, mikä on ihan mahtavaa, ja nyt mä odotan koulua, koska näen siellä toisen vegaanin), meidän luokalla on ainakin pari ihan kivaa tyyppiä, koulun pihalla on ihana puu ja on kivaa nähdä taas kavereita joka päivä. Muuten mä olen katsonut Netflixistä Gilmore girls -sarjaa (aluksi oli aika tylsä, mutta nyt mä pidän siitä hyvin paljon)

  kuva: mä Päivää 🤍 Mä olen alle tunnin päästä lähdössä seiskaluokan ekaan päivään, apua... ennen sitä aattelin kuitenkin julkaista teidän iloksi tällaisen tekstin. Teksti on kirjoitettu siihen aikaan, kun mun piti nukkua. :) Asfaltoidut kadut. Vieras kaupunki. Isompi kuin meidän. Paljon ihmisiä, jotka hengittää mun niskaan, nauraa liian kovaa, polttaa. Tupakansavu. Syöpä. Yritän olla hengittämättä. Joku yrittää repäistä mua hiuksista ja mua oksettaa. Yritän löytää penkkiä, jolle istua, mutta ei, kaikki penkit on likaisia, linnunkakkaa, kaljaa, likaa. Päähän sattuu. Alepan valokyltti hohtaa liian kovaa. Valo irrottautuu kyltistä ja muuttuu vihaiseksi lohikäärmeeksi ja syöksee valotulta suu auki ja osuu suoraan otsaani. Joku kamppaa toisen, se kaatuu mun jalkoihin ja sen suusta tulee verta ja toivon, että joku soittaa hätäkeskukseen. Juoksen eteenpäin ja aion päästä perille koska tänne en ole jäämässä. Mutta mun niskassa hengittää varjo, joku seuraa mua, käännyn, se on mua vanhempi poi

  kuva: minä (samaa aikaa otettu kuin edellisen postauksen kuva, josta Eräs lukija tykkäsi haha :))  Moi <3 Tällä kertaa ei sen ihmeempiä alkuhöpötyksiä, vain teksti. Nauttikaa tai älkää. :) Haluan matkustaa  ilman lentokonetta  nähdä ja kokea  sen minkä muut  he jotka asuu toisella puolella  melkein pyöreää vihersinistä planeettaa  Haluan maata sängyllä ja kuunnella kun pisarat  osuvat liian ison talon kattoon  Haluan maata teltassa  talon pihalla  pisarat osuu taas  teltan sadesuojaan  Haluan olla fiksu  älykäs ja viisas  sellainen  jota uskotaan  mutta ei se varmaan  ole näillä ajatuksilla mahdollista  Haluan jatkaa suremista  puolesta ammuttujen peurojen  äidiltä vietyjen vasikoiden  kituvien kanojen  koska vaikka  se sattuu  heitä ei saa unohtaa  Haluan tietää  ymmärtää miksi  ne ajattelee toisin  ajattelee että  on parempi tuhota kuin muuttaa  Haluan muuttaa itse  istua kadulla  huutaa iskulausetta  kirjoittaa vihaisena  puhua ihmisille  pelastaa eläimiä  elää niin kuin pitää