Salaperäisen kummun arvoitus
kuva: Pixabay Moikka <3 Mä olen nyt kirjoittamassa runopostausta, mutta en saa sitä jotenkin aikaiseksi julkaista, joten sitä ennen hauska (tai mistäs minä tiedän, ehkä hyvin epähauska) salapoliisitarina pienen lapsen näkökulmasta :) // äiti sanoisi, että kumpu ei vaikuta luonnolliselta, mietin ja tökkään kumpua sormella. pehmeä, kirjaan havaintoihin päässäni. multainen myös, kirjaan heti perään. niin ja tosi epäluonnollinen! tutkin kummun kulmasta kulmaan. ei mitään syyllisiä. ei kun siis vihjeitä. haluaisin kysyä äidiltä, mikä se sana on, mutta se on töissä. ottamassa rosvoja kiinni, niin se sanoi aina, kun olin pieni (sanoo kyllä nytkin) : nyt olen jo niin iso, että voin selvittää kummun arvoituksen itsekseni. se on ilmestynyt tuohon yön aikana, koska eilen sitä ei ollut tuossa, kun kävin ulkona. se on ensimmäinen vihje, ihan oikea vihje! hiippailen ympäriinsä, etsin syyllisiä. ehkä siinä asuu mäyrä. eikö mäyrä ole se hiiren näköinen, sellainen pullea hiiri? ei kun se o