~ säetarina, jolla ei oo nimeä ~

kuva: minä Kuten mä sanoin ei toissa vaan sitä edellisessä (?) postauksessa, oon alkanut kirjoittaa tällaisia säetekstejä vähän enemmän ja näitä on niin ihana tehdä - mä rakastan asetella sanoja riveille, kokeilla erilaisia rivityksiä, ja tarina on muutenkin helpompi luoda säemuotoon. Joo. Tykkäättekö te muuten enemmän siitä, että näissä säeteksteissä ei ole pisteitä, niinku siinä Hattaraa-tekstissä, vai niin, että on, kuten tässä? 😅 Musta on ehkä helpompi kirjoittaa ilman, mutta en sitten tiedä. Toivottavasti tykkäät 🖤 Ja hei, ehdottakaa pls tälle nimeä - mä en haluaisi pitää nimettömiä tekstejä blogissa, mutta kun mä en vaan keksi... Iltaisin mä makaan sängyssä ja hoen itselleni sen nimeä, täytän päiväkirjan lauseilla jotka alkaa sillä ja loppuu ihana mahtava söpö täydellinen jii än ee. Jollakin tavalla mä tahdon että tää loppuu, koska mua sattuu kun se ei edelleenkään näe mua. Ainakaan samalla tavalla kuin se näkee ne muut, ne kauniit ja pitkät ja itsevarmat. Musta tuntuu että j