Tekstit

Uusin postaus

Salaperäisen kummun arvoitus

Kuva
kuva: Pixabay  Moikka <3 Mä olen nyt kirjoittamassa runopostausta, mutta en saa sitä jotenkin aikaiseksi julkaista, joten sitä ennen hauska (tai mistäs minä tiedän, ehkä hyvin epähauska) salapoliisitarina pienen lapsen näkökulmasta :) // äiti sanoisi, että kumpu ei vaikuta luonnolliselta, mietin ja tökkään kumpua sormella.  pehmeä, kirjaan havaintoihin päässäni.  multainen myös, kirjaan heti perään.  niin ja tosi epäluonnollinen!  tutkin kummun kulmasta kulmaan. ei mitään syyllisiä.  ei kun siis vihjeitä.  haluaisin kysyä äidiltä, mikä se sana on, mutta se on töissä. ottamassa rosvoja kiinni, niin se sanoi aina, kun olin pieni (sanoo kyllä nytkin) : nyt olen jo niin iso,  että voin selvittää kummun arvoituksen itsekseni. se on ilmestynyt tuohon yön aikana,  koska eilen sitä ei ollut tuossa, kun kävin ulkona. se on ensimmäinen vihje, ihan oikea vihje! hiippailen ympäriinsä, etsin syyllisiä. ehkä siinä asuu mäyrä. eikö mäyrä ole se hiiren näköinen,  sellainen pullea hiiri? ei kun se o

Tuntomerkit

Kuva
kuva: Pixabay  Moi ja tervetuloa lukemaan uutta tarinaa <33 Tämä on Tuuliksen kirjoituskilpailun helmikuun tekstiksi tarkoitettu, mutta julkaisen sen nyt vähän myöhässä, koska noh - kirjoitin sen kauan sitten, mutten muistanut julkaista :D Jos tuntuu siltä, että tämä jää kesken, niin olet oikeassa: olen kirjoittanut tähän jo vähän jatkoa, ja se saattaa EHKÄ joskus päätyä päivänvaloon blogissani ;) // Selaan puhelimeltani uutisia tylsistyneenä. Junamatkaa on vielä ihan liian pitkään jäljellä. Kaikki somet on koluttu läpi eikä kukaan kavereista voi viestitellä Snapchatissa, joten avaan uutissovelluksen pitkästä aikaa.  Yksi uutisista kiinnittää huomioni. Ikäiseni tyttö on kadonnut. Pyrkii todennäköisesti pois pääkaupunkiseudulta julkisella liikenteellä tai liftaamalla. Pitkät vaaleanruskeat hiukset, silmälasit, päällä mustat, revityt farkut ja valkoinen collegepaita. Jalassa valkoiset tennarit, joihin on piirretty kuvioita. Kasvoissa arpi. Noin 160 cm ja 45 kg. Nostan katseeni puheli

q&a

Kuva
  kuva Pixabaysta :) Moii <3 Joku ehkä muistaa, että sanoin joskus sata vuotta (vähän liioiteltuna) sitten pitäväni q&a:n, ja kysymyksiä tuli jonkin verran. Tässä vastaukset, toivottavasti viihdyt! 💙 q: Mikä on huonoin kirja, jonka oot lukenut? a: Varmaan joku alakoulun oi niin mahtavista pakkolukukirjoista, joissa oli hyvin epäennalta-arvattava ja hyvin epämasentava juoni ja aivan loistokkaan monipuolisia henkilöhahmoja. (sarkasmi on ihana asia) Ja www.liisanblogi.net, se oli joku kirja, josta en muista mitään muuta kuin että niin tylsä, ettei voi kyllä suositella yhtään kellekään. Ihan lähiajoilta en osaa sanoa, koska nykyään lopetan kirjat kesken, jos ne on huonoja. Paitsi että tammikuussa luin sellaisen kirjan kuin Totuus nuoruudesta, ja tuotah... en halua nyt haukkua sitä pystyyn, koska kirjailija on kuitenkin nuori ja kirjalla oli hyvä tarkoitus. Mutta jos tahdotte tietää siitä enemmän, se on kyllä niin ohut, että ei tuhlaa paljoa ajastanne. :) q: Millainen on sun unelmie

Elämän idea

Kuva
  taas kuva Pinterestistä, tarkemmin täältä  Pinterest Ehkä vähän erilaisempi säeteksti tänään <3 En osaa tästä sanoa oikein mitään, lue jos kiinnostaa :) Hauska fakta: katsoin mummoni kanssa The Voice of Finlandia ja siellä oli jokin biisi, josta tuli tosi hyvä fiilis. Aloin kirjoittamaan tätä, kun kuuntelin sitä laulua, ja hetken hiomisen jälkeen päätin julkaista sen.  Miten teidän hiihtoloman alku on sujunut tai miten aiotte hiihtolomaanne viettää, jos se on teillä vasta edessä? Mä tulin jo torstaina junalla yksin isovanhemmille, ja täällä on ollut tosi kivaa :) // välillä tekee mieli kaivautua jonnekin syvyyksiin kuuman magman jota maapallon ydin kuohuaa välillä haluaa nauraa ja juosta ja hyppiä kukkapellolla tai vaikka koulun likaisella käytävällä joskus tuntuu, että elämälle pitäisi keksiä jokin syvempi tarkoitus: joku, minkä takia me taivalletaan täällä keskellä tyhjää ja kuitenkin niin täyttä kylmää avaruutta mutta ehkä elämän idea onkin elämä välillä lämpimät kyyneleet s

Hämärä

Kuva
  varastin tämän kuvan Pinterestistä, tarkemmin sanottuna täältä:  Pinterest Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle mun blogin lukijalle, ootte tärkeitä <3 Kirjoitin tämän tarinan yhtenä päivänä ja halusin julkaista jotakin ystävänpäivän kunniaksi, ja tässä puhutaan ystävyydestä, joten miksipä ei? :) // Rosa on aina ollut valo ja minä pimeys.  Kun pienenä Rosa halusi juosta ulkona auringonvalossa ja nauraa, minä tahdoin istua sisällä pimennysverhot ikkunoiden edessä ja kertoa tarinoita. Kun Rosan kaverisynttäreiden teemaväri oli keltainen, minun oli aina musta. Kun Rosa kuunteli kevyttä popmusiikkia, rakkauslauluja, minä keskityin metallibändeihin. Kun Rosa tutustui uusiin ihmisiin joka päivä koulussa ja vaihtoi harrastuksesta toiseen, minä pysyin verhot kiinni huoneessani ja selasin nettiä ja puhuin Rosan kanssa videopuhelua niin, että hän näki kasvoni vain puhelimeni sinisessä valossa. Eromme oli selvä myös päälle päin: Rosan iho oli vaalea ja hiukset niin blondit kuin olla ja voi ja hän

Mandariini

Kuva
  kuva: minä (mun hienot kynsilakat jostain viime keväältä ja samalla hand reveal :)) Moi ja kiva, että päätit klikata tän postauksen auki <3 Vuorossa on tarinanpätkä, joka ei ehkä ole mitenkään erityinen, mutta jota oli erityisen kiva kirjoittaa, haha.  // Sinä päivänä se aloitti uudessa koulussa. Kaikki tuijotti sitä. Meidän koulu on sen verran iso, että harva yleensä huomaa, jos sinne saapuu uusi oppilas. Ketään ei kiinnosta, ja rehellisesti sanottuna: vaikka koulun käytävää pitkin kävelisi jaguaari, kaikki vain tuijottaisivat puhelimiaan. Tai ehkä joku saattaisi laittaa tapahtumasarjasta videon snäppistoryynsa, mutta ei sen enempää. Ihmisiä kiinnostavat vain omat tai enintään omien kavereidensa asiat. Se oli kuitenkin erilainen. Se käveli koulun käytävillä paljain jaloin, ja sen varpaankynnet oli lakattu tummanvihreäksi. Sillä oli päällään farkkuhaalari. Pelkästään se kiinnitti huomion. Mutta sen meikki vasta erikoinen olikin - sillä oli joka päivä eriväristä luomiväriä. Jonakin