Runoilua

Aluksi: olette varmasti kaikki kuulleet eilen Suomea järkyttäneestä kouluampumisesta, ja jotenkin tuntuu, ettei tuota voi jättää vain mainitsematta. Oon tosi pahoillani kaikkien uhrien puolesta ja voimia kaikille, joita tämä koskettaa <3 (eli varmasti suurelle osalle suomalaisista) Sitten postauksen aiheeseen. 

Rakastan runoja. Rakastan lukea niitä ja kirjoittaa niitä, ihan kaikenlaisia runoja, pitkiä, lyhyitä, haikuja, ei mitallisia, epäloppusoinnullisia, KAIKKIA. Tässä teille joitakin, joita olen lähiaikoina kirjoittanut mustakantiseen vihkooni. Nauti tai älä <33 

//

olen puro
sanat soljuu mielestä kohti sormenpäitä
kuulen niiden solinan kun ne asettuvat omille paikoilleen
olen soturi, voin taistella runoilla kaikkea vastaan
tai puolustaa niillä rakkautta, rakkaita
olen salaisuus jonka saa auki
lukemalla tarinani ja säkeeni jokaisen
sekään ei avaa kaikkea
niitä sydämeen eikä paperille painettuja sanoja
olen vanhanaikainen
kuka nyt nykypäivänä runoja raapustaa
tähtiä ihailee tai lintuja kuuntelee
kuka sellaista, jotkin hipit varmaan
ei kukaan tavallinen teini
aivan sama olenko tavallinen epätavallinen
vai päätetäänkö vain että tavallinen
on huomattavan typerä sana enkä
koskaan käyttäisi sitä runossa, miten vain
runot on silti tatuoitu jonnekin niin syvälle
mun mieleen ja kehoon, ettei niitä
edes leikkaamalla irti saa

**

perhonen liitää lentää kesäisin
levittää siivet, antaa väriloistonsa
häikäistä, muiden kuvitella
salaisuuksia kauneuden verhon takana

talvella se sulkee siivet, asettelee
ne sopiviksi, ulkopuolelta harmaiksi
tietämättömät luulee kuolleeksi, 
nukkuu itse hiljaa

**

tuuli tuivertaa hiukset takkuun
kauan sitten ostetut kuluneet converset
osuu vuorotellen lumeen, kastuu
särisevien keltaisten katulamppujen
välisellä katvealueella
on pimeämpää kuin avaruudessa
naapurin ruskea kissa hiipii ohi
siitä tiedän olevani vielö
aivan liian lähellä, pitää päästä
karkuun
joku lintu vielä piipittää
mene nukkumaan, sanon sille
äkkiä taivas alkaa pyöriä 
taivas keikahtaa ympäri

makaan ojan pohjalla
lumi ympäröi kehon, varastaa lämmön
suljen silmät
ripset jäätyy yksitellen

**

mitä tekisin jos mikään
ei estäisi?
muuttaisin metsään
rakentaisin kivien väliin luolan
peittäisin sen lehdillä
katselisin päivät puiden latvoja tuulessa
illat tähtiä, yöt nukkuisin tai kuuntelisin
rapinaa kun orava juoksisi pesäänsä
sanoisin hei jänikselle, ihailisin kuinka
kärpäset pörrää ilmassa
kuinka linnut liitää puusta toiseen
jos ihminen kävelisi ohi
kaivautuisin lehtiin, nuuhkisin ilmaa
tuollainenko joskus olin?
kutsuisin joskus perheen kylään
ne istuisivat varovasti kiville
tarjoaisin mustikoita
niin ja kanttarelleja