Kirottua

kuva: Pinterest

Tervetuloa uuden tarinan pariin, josta tuli mun mielestä ainakin ihan okei. En keksi parempia alkuhöpötyksiä, joten... siitä vain lukemaan <33

//

uusi oppilas

Ensimmäisen kerran huomaan, että tässä paikassa on jotain outoa, kun lähden tunnin aikana vessaan korjaamaan levinnyttä silmämeikkiä. Katson itseäni peilistä, taputtelen vanulapulla silmänympärystä, kun yhtäkkiä peiliin alkaa ilmestyä paksulla mustalla tussilla piirrettyjä sydämiä ja tähtiä. Kavahdan kauemmaksi. Täällä ei ole ketään muita kuin minä. Tai ainakaan pitäisi olla.

**

tavallinen hikke

Leikkaan köksän luokan oikeassa kulmakeittiössä perunoita pieniksi paloiksi keittoa varten, kun veitsi yhtäkkiä liikahtaa. Siis liikkuu itsekseen, se en ole minä. Pudotan veitsen leikkuulaudalle, mutta ennen kuin ehdin nostaa käsiäni ilmaan, kämmeneni poikki on viilletty haava. Se ei ole syvä, mutta verta tihkuu lattialle ja sukilleni. Opettaja tulee luokseni, kysyy, haluanko mennä terveydenhoitajalle, mutten saa sanaa suustani.

**

vapettaja

Mä avaan loksan ja pyydän kavereita oottaan. Mun silmät leviää, kun mä huomaan, että mun loksa on tyhjä. Ei mun kahta energiajuomatölkkiä, ei mun kympin seteliä, ei mun loksan oven sisäpuolelle liimaamaa peiliä ja kuvaa musta ja yhestä jätkästä. Ei mitään. Ja jos mulla on tän loksan ainut avain, missä helvetissä mun tavarat on?

**

vararehtori

Ohitan pari oppilasta ja otan lautasen täyteen ruokaa. Kävelen pöydän luokse, jossa opettajat istuvat, ja asetun Marjan viereen. Olen juuri avaamassa suutani kysyäkseni jotain huomisen paloharjoituksesta, kun kuulutuksen alkuääni alkaa soida. Kaikki hiljenevät. Äkkiä kuulen oman ääneni sanovan: kaikki kasiluokat auditorioon viidennen oppitunnin alkaessa. Jokainen ruokalassa, niin oppilaat kuin henkilökunta, kääntyy katsomaan minuun. 
"Onko toi nauhoitettu?" Marja kysyy. Pudistan päätäni. 

**

suomen opettaja

Olen juuri saanut tussilla kirjoitettua valkotaululle tehtävät, joita koneilta pitää tehdä, kun yksi takarivin pojista huudahtaa: "vittu multa loppu akku!". Poika laittaa laturin pistorasiaan ja johdon koneeseensa. Samaan aikaan useampi oppilaista alkaa kaivella latureita repuistaan, jotkut ottavat lainakoneiden kärrystä itselleen uuden. 
"Mitä helvettiä, tää ei aukee vaikka tää on laturissa", yksi luokan tytöistä sanoo ja vilkaisee vieressä istuvan näyttöä. 
"Siis loppuiko teiltä kaikilta akku?" kysyn ja lähden kiertelemään luokassa. Kaikkien tietokoneiden näytöt ovat sammuneet. 
"Mulla oli laturissa muutenkin, mut tää sammu silti." 
Ehdin juuri nähdä, kun työkoneeni pimenee. 

**

korisjätkä

Heitän pallon rinnakkaisluokkalaiselleni. Hän saa sen kiinni ja yrittää heittää sen jollekin toiselle, mutta pallo putoaa maahan ja vierii pensaikkoon. Juoksen sen perään ja alan haravoida katseella pusikkoa, mutta pallo ei ole missään. 
"Mikä kestää?" joku ärähtää kentältä. 
"No tuu ite kattoon, ei se oo täällä!" huudan takaisin. Poika noudattaa neuvoa ja hölkkää luokseni. 
"Mihin se katosi?"

**

huulikiiltotyttö

Vertailemme lempihuulikiiltojamme Sirun kanssa vessan peilin edessä. Siru osoittaa tekstiä vessan oven vieressä ja toteaa: "Toi on ihan totta." Tää koulu on kirottu, luen. 
"No jep." Tekstin viereen on piirretty paksulla tussilla outo kuvio. Se näyttää vähän rauhanmerkiltä, mutta on kuitenkin erilainen. Kohautan olkiani ja jatkan huulikiillon lisäämistä. 

**

keittäjä

Nostelen välipaloja linjastolle, kun huomaan sen pintaan ilmestyneen kuvion. Ähkäisen. Noita on ilmestynyt parin viikon aikana joka puolelle koulua. En tiedä, kuka niitä piirtelee tai mitä kuvio edes meinaa. Pitää varmaan siivota tuo tuosta. 

**

rehtori

Oppilaat asettuvat auditorion penkeille jutellen keskenään. Musiikin opettaja, joka pitää yleensä tunteja auditoriossa, antaa minulle mikrofonin. 
"Hei. Olette ehkä huomanneet, tai olen ainakin kuullut oppilailta paljon, koulussamme ilmenneistä, öh, hieman kummallisista asioista. Ne vaikuttavat varmasti yliluonnollisilta ja ehkä pelottavat, mutta halusimme vain kertoa, että asiaa tutkitaan."
Puheeni tuntuu täydeltä valehtelulta enkä usko, että siitä on edes mitään hyötyä. 

Juuri kun olen jatkamassa, auditorion valot sammuvat. 
"Katso, menikö käytävältäkin valot poikki", sanon vieressäni seisovalle vararehtorille ja hän koettaa avata pimeässä auditorion ovea. Kuulen vain kahvan rynkytyksen. 
"Ei se aukea." Hän juoksee auditorion toiselle, ulos johtavalle ovelle. "Sama homma."
Eturivissä olevat oppilaat kuulevat vararehtorin sanat ja alkavat jutella hädissään keskenään. 
"Helvetti mun puhelimen lamppu ei toimi!" kuulen jonkun huutavan. 

Alan haistaa palaneen tuoksun.