Yöllä kaiken välissä

kuva: minä

Yöllä kaiken välissä mä kirjoitan runoja, joista joitakin haluan jakaa muille. Eli juuri nyt nämä, vihaa tai tykkää <3

(uusi runo alkaa **-kohdalla, vaikka sitä ennen olisikin jossain kohtaa tyhjä rivi, se meinaa vaan säkeistön vaihtumista)

**

yöllä kaiken välissä

raotan huoneeni ikkunaa

auto ajaa ohi ehkä matkalla

eroamaan tai sitten kissan luo kotiin

kaikki on öisin samaan aikaan

tiiviimpää ja väljempää

on tilaa hengittää ja toisaalta

on enemmän vähemmän 

aikaa pelolle joka

vaanii puiden varjoissa sammalissa

tiellä ja sängyn alla

pehmolelun nappisilmissä:

mitä jos emme olekaan ne

jotka luulimme olevamme?

kysyy kuu jonka kuului olla ystävä

ei vihollinen

huuto kaikuu yössä

huusinko minä vai ehkä harakka

jonka poikaset orava vei

kauhua

on muuallakin kuin elokuvissa

sitä on meidän kaikkien

arkisten ajatusten reunoilla

sitä voi erehtyä luulemaan tomusokeriksi

turvallisuudenkaipuuksi

mutta oikeasti se on vaarallista

jääpölyä

joka tekee itselleen sijan sisältäsi

läheltä sydäntä

jos antaa liikaa tilaa

sitä on turha puhallella pois

keskiyöllä kun sydän jyskyttää

joka paikassa on vaara

tarkka-ampujia

ja turvaa ei ole edes oman 

pään sisällä

silmät kiinni pää peiton alle

rukoilla ja miettiä jotain kivaa

kaikuu pöllön saalistushuuto

kaukaa

yöilma kiemurtelee sängyn ympärillä

**

ehkä en aina löydä kauneutta

kun peiliin vilkaisen

ehkä en aina tunne taitavuutta

kun katson pulpetilla lepäävää koepaperia

ehkä en aina ole varma itsestäni

kun kävelen pitkin käytäviä ja joku jotain huutaa

mutta silloin olen ylpeä kun tajuan

että olen onnistunut paperille valuttamaan

palan itsestäni, luonut jotain

varmasti kaunista

silloin tunnen oloni taitavaksi

kun luen valmiin tekstin hiljaa

ääneen ja ajattelen: taideteos

kehystämättömiä teoksia

satunnaisten kynien vedoksia

ruutupaperilla

ei minun kauneuttani peilistä näe, 

se on kätketty vihon sivuille

** 

tuuli koettaa häätää

vanhalla laiturilla istuvan runotytön pienen

sinistä näkyvissä ylhäällä vain

pieni tilkku

myrskypilvet harmaat ja utuisat

lähestyy

en vetäydy

vesi väreilee niin kovaa ettei

silmät ehdi tarttua

kuulen kun toisten laituri kolisee

meidän pysyy paikallaan

minä, laituri, ja peura joka pakeni

minua metsään

heilun heilun hiukset lentää

myrsky nousee

toivon että kohta ukkostaa

(että Jumala ajelee rattailla

mukulakivikatua)

muttei niin että sattuu

kaukaisuudessa kaksi lokkia