Isosiskon elämää 2

 

Moi! Sain pikkusiskoltani palautetta, että jatko-osa on pakko tehdä, (oli niin samaistuttava tarina 😂), joten tässäpä on jatko-osa Isosiskon elämään! Tämän voi lukea ihan erikseen ekasta osasta, tarina siis ei "jatku" edellisestä osasta, vain samat henkilöt, ja sama aihe, pikkusiskon ja isosiskon riitely. Hyviä lukuhetkiä! <3

Viestikeskustelu 

Noora pikkusisko: 

Noora: 😎

Noora: 😎

Noora: 😎

Noora: 😎

Siiri: Lopeta toi spämmiminen, ole kiltti

Noora: No joooooooooo 

Noora: Voinko laittaa yhteen nettikeskusteluun "Moi" 

Siiri: Tietenkin voit 

Noora: Voinko nyt ihan varmasti 

Siiri: Joo 

Noora: Ootko IHAN varma 

Siiri: 100% 

Noora: Eli voin? 

Siiri: no JOO 

Noora: Meen kysyyn äidiltä 

Siiri: Aargh, miksi jankkaat jos kysyt silti siltä?! 

Siiri käveli kotiin. Oli ihana sää. Kaikki oli aivan täydellistä. Linnut lauloivat. Oli perjantai, viikonloppu oli juuri alkanut. Reppu tuntui kevyeltä. 

Siiri nosti maasta leppäkertun ja pelasti sen pensaan juurelle. Juuri, kun hän oli laskenut ötökän kädestään, puhelimen soittoääni alkoi soittaa. 

Ääni oli hirveä. Siinä kuului aivan järjettömän kovaa torven töräys. Noora oli sitten vaihtanut sen ilmeisesti hänen puhelimeensa. Siiri ei itse ollut todellakaan tuollaista laittanut kännykäänsä. 

Siiri otti puhelimen taskustaan ja vastasi. -Joo, Siiri täällä, mitä asiaa sulla on? Siiri kysyi. 

-Ei mitään, kuului Nooran ääni.

-Miksi sitten soitit? Siiri kysyi pakottaen äänensä pysymään rauhallisena. 

-Mieti. 

-Mietin, enkä keksi. Voisitko nyt ystävällisesti kertoa? 

-Ehkä voisin, ehkä en, Noora sanoi ärsyttävällä äänensävyllä. 

-Oot niin rasittava, älä soittele mulle kesken kotimatkan! Siiri pamautti ja painoi luurin korvaan. Hän huokaisi. Noora oli maailmankaikkeuden ärsyttävin olio. Ärsyttävämpi kuin mökillä pörräävät paarmat ja itikat. Tai no, ehkä paarmat olivat vähän enemmän ärsyttäviä. Suurella ehkällä. 

Seuraavana päivänä aamulla 

-Heippa, Siiri huusi ovesta ja paukautti sen kiinni. Koulu alkaisi jo kymmenen minuutin päästä. Lähtö oli viivästynyt, koska eräs nimeltä mainitsematon pikkusisko oli halunnut katsoa televisiota, vaikka sen kaukosäätimen paristot olivat loppu. Äidillä oli kulunut puoli tuntia niiden etsimiseen, ja aamupalaksi Siiri sai sen vuoksi vain ja ainoastaan banaanin. Sitten Nooran oli tehnyt mieli alkaa tutkiskella hänen koulukirjojansa ja julistaa, että hänpäs osasi jo kaikki laskut, ja Siiri oli sitä paitsi tehnyt ne kuulemma väärin. Siiri puuskahti tajutessaan, että hän myöhästyisi satavarmasti. Hän pani juoksuksi. 

Oppitunnilla

Siirin luokka oli piirissä luokan lattialla.
-Kenen puhelin? opettaja kysyi vähän syyttävästi kuultuaan puhelimen viestin merkkiäänen toistuvan koko ajan. Ensin Siiri ajatteli sen olevan jonkun muun, hän laittoi aina äänet pois. 

Ääni kuului taas. Pling, pling, pling. Silloin hän tajusi äänen kuuluvan HÄNEN repustaan. Naama punaisena häpeästä Siiri kipitti laittamaan puhelimensa äänettömälle. Viestit tulivat Nooralta. No, keneltä muultakaan? Kuka muukaan hänelle spämmisi? 

-Siiri? opettaja kysyi kyllästyneen oloisena. Siiri avasi viestikeskustelun. Kaikki viestit olivat jotain typeriä tarroja! 

Viestikeskustelu 

Noora-pikkusisko 

Siiri: Miksi sä laitat mulle viestejä kesken koulupäivän?! 

Noora: Halusin varmistaa ootko kunnossa 

Siiri: No miksi EN ois kunnossa?

Noora: Olin näkevinäni teidän koulun pihalta nousevan savua

Siiri: Et nähnyt, sä vaan haluut ärsyttää 😩

Noora: Huolehdin kerrankin susta, ja sitten muka ärsytän 

Kotona 

Siiri avasi vihkonsa, johon kirjoitteli aina kaikenlaista. Hän nappasi pöydältä tarra-arkin ja otti sieltä sydämen muotoisen tarran. Juuri, kun hän oli liimamassa sitä vihkon kanteen, joku nappasi tarra-arkin hänen toisesta kädestään. 

-Noora! Lopeta! Siiri huudahti.
-Kun mäkin haluun noita tarroja! Äiti osti ne ensin mulle! Noora vastasi.
-Et ole käyttänyt niitä moneen vuoteen, ne varmaan olisivat homehtunut kohta, Siiri huomautti.
-Pälä pälä, Noora sanoi ja pyöritteli silmiään.
-Mitä jos käyttäisitte yhdessä? Siirin ja Nooran äiti kysyi ruokapöydän äärestä syömästä pakastepizzaa. Noora tuhahti. Siiriäkin ärsytti, mutta hän nosti silti tavarat toiselta tuolilta jotta Noora pääsisi istumaan. 

Siiri nauroi. Noora oli ihan pöljä, mutta juuri nyt hyvällä tavalla. 

He olivat jo piirrelleet tosi kauan. Nyt Noora liimasi otsaansa tarroja.
-Mulla on sydänrokko, Noora selitti naama täynnä sydäntarroja. Siiriä nauratti. Noora oli välillä kiva. Välillä, Siiri huomautti mielessään hymyillen.
-Olette sentään väleissä, äiti mutisi pöydästä. Noora liimasi Siirinkin otsaan tarran.
-Hei! Siiri kiljaisi. -Isosiskon elämä on tuollaista, Noora huokaisi dramaattisesti.
-Ja pah, Siiri tuhahti. 

Täältä löydät lisätietoa Noorasta ja täältä Siiristä