Isosiskon elämää

 

 Moikka! Ei ole tullut vähään aikaan päivityksiä, kun en ole saanut ideaa mihinkään tarinaan. Mutta tässäpä on tällainen lyhyt tarina, joka kertoo isosiskona olemisesta; siinä on hyviä ja huonoja puolia. Toivottavasti tykkäät! 

Ps. Tarinassa sisarukset haukkuvat aika paljon toisiaan, joten siitä välillä vähän rumaa kielenkäyttöä, mutta jokainen, jolla on sisarus, tietää, että siihen kuuluu välillä tappelua! 😅

Viestikeskustelu 

Noora-pikkusisko

Noora: Moiiiii

Noora: Mitä teet

Siiri: No oon koulussa?

Noora: Saatko sä muka käyttää kännykkää koulus?!

Siiri: Puhelinvälkkä, pöljä 

Noora: Älä hauku :(

Siiri: no anteeks 

Siiri: Huhuu

Siiri: Noora? 

Äiti

Äiti: Noora laittoi viestiä, että olit haukkunut Nooraa pöljäksi. Odotan sopivaa kielenkäyttöä isosiskolta! 

Siiri: Joo

Noora

Siiri: Oliko AIVAN PAKKO

Noora: No OLI 

Noora: Kun oot niiiiiiiin rasittava 

Siiri: No entäs jos meen nyt valittamaan äidille, että SÄ haukut MUA 

Noora: Ei se kuiteskaan usko

Siiri: Aha 

Siiri: En jaksa enää puhuu sulle

Kotona

-Moi äiti, mä tulin kotiin! Siiri huusi iloisena, kun ovi hänen takanaan pamahti kiinni. Äiti teki etätöitä keittiön pöydän nurkassa, ja Noora, jonka ykkösluokka oli karanteenissa, taiteili sormiväreillä A4-kokoiseen paperiin. 

Siirin silmät levisivät hänen nähdessään, mitä pikkusisko käytti piirtämisen alustana. Hänen matematiikankirjaansa! 

-Mitä sä teet? Noora! Siiri huudahti ja juoksi olohuoneeseen.
-Mä teen kuviksen tehtäviä, Noora sanoi viattomana.
-Anna ne tänne, senkin idiootti! Siiri tokaisi ja repäisi kirjansa turvaan maalauksen alta.
-En ole idiootti, koska idiootti tarkoittaa aivotonta, ja en voisi puhua ilman aivoja, Noora huomautti näsäviisaasti.
-Ja toinen asia, sä pilaat meidän lattian, Siiri valisti ja tuijotti heidän valkoista laminaattiaan. 

Lattiaan oli nyt ilman alustaa painautunut sinipunainen sydän, jonka Noora oli tehnyt paperiin. Siirin ärsyyntymistaso alkoi nousta. Miksi, oi miksi? 

Noora otti maalauksensa vierestä siveltimen ja heitti sen päin siskoaan. Se ei osunut, onneksi, tai Siirin valkoinen paita olisi ollut pilalla. 

Siiri nappasi pakoon yrittävää Nooraa vähän liian kovaa käsivarresta. Tämä alkoi itkeä.
-Äiti! Siiri satuttaa! Noora huusi kurkku suorana. Siiri huokaisi ja päästi irti. Nooraa ei oikeasti sattunut, se vain esitti.
-Mihin sattui? Siiri kysyi huolehtivaisesti. Vaikka pikkusisko olikin tuhonnut hänen koulukirjansa, hän ei halunnut aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Sitä tosin Noora ei vain voinut ymmärtää.
-Ei kuulu sulle! Mä en enää ikinä puhu sulle enkä leiki sun kaa! Noora puhisi vihaisena. Siiri tuhahti. Sama vanha virsi. Puhumattomuus kestäisi korkeintaan viisi minuuttia. Ja leikkimättömyys vielä vähemmän. 
-Anteeksi, Siiri sanoi rauhallisesti.
-Et saa! Noora kiljaisi ja juosi ovet paukkuen huoneeseensa. 

Seuraavana päivänä 

Viestikeskustelu

Noora-pikkusisko

Noora: Moi, millon tuut kotiin 

Siiri: Aloitin just kävelemään 

Siiri: Mihin kiire? 

Noora: No kun mä haluun mennä uimaan sinne rannalle 

Siiri: Ei me voida mennä 

Noora: Miks muka?!

Siiri: Pitää lukee kokeeseen 

Noora: Sä pilaat kaiken 

Noora: Nyt en pääse uimaan, koska sä et tuu vahtimaan!

Äiti

Äiti: Noora kertoi, ettette voi mennä uimaan, mutta onko se koe niin tärkeä? Voisiko lukeminen odottaa iltaan? Noora on niin pettynyt. 

Siiri: Juurihan valitettiin eilen, että tässä kokeessa pitää nostaa arvosanaa! 

Äiti: Sinun pitää nyt vähän venyä, että saamme suunnitelmat toimimaan.

Siiri: Miksi MUN pitää venyä 

Siiri: Miksi MUN pitää aina antaa Nooralle anteeksi, vaikka se ei ees anna mulle?

Äiti: Älä nyt. Se on isosiskojen tehtävä. 

Siiri: Aargh

Seuraavana päivänä kaverilla

-On niin ärsyttävää, kun mulla on isosisko! Se aina saa päättää kaiken, ja on niin iso ja viisas, ja vanhemmat vaan lässyttää mulle, niin kuin olisin jokin vauva, Siirin kaveri Klaara valitti. Siiri pyöritteli silmiään. Tietäisipä Klaara minkälaista on olla isosisko.
-Ja siis sitä mä en voi kestää, kun... 

Siiri vilkaisi puhelintaan. 

Noora-pikkusisko

Noora: Moi 

Noora: Voitko tulla jo kotiin että voidaan leikkii 

Siiri: Öö, kohta 

Siiri: Etkö oo vihanen 

Noora: Oon, mutta silti 

Siiri: 🙄

Siiri: Tuun 

Siiri leikki Pet Shopeilla Nooran kanssa. Heillä oli hauska leikki. Noora oli pikkusiskokissa ja Siiri leikki kilpikonnalla, joka oli isosisko.
-Leikitäänkö? Nooran petsi kysyi ja hyppi ylösalas. Siiriä nauratti. Ehkä isosiskona olemisessa oli sittenkin kivoja asioita. Kuten se, että kotona oli aina kaveri, jota saattoi halutessaan ärsyttää. Eivät riidat kauaa kestäneet.  

Täältä löydät lisätietoa Noorasta ja täältä Siiristä