Isosiskon elämää 3



Muistatko muuten Isosiskon elämää- sarjan, jota kirjoitin kaksi osaa tänne jokin aika sitten? Nyt tulee sitten osa kolme! Se on lyhyt, mutta väliäkös sillä. Osa neljäkin saattaa joskus ilmestyä... Tämänkin osan voi lukea, vaikkei olisi lukenut kahta ensimmäistä osaa, ne eivät liity toisiinsa muuten kuin samat hahmot kaikissa on. Tai no, tietenkin kannattaa lukea kaikki osat, ne ovat ihan hyviä, vaikka itse sanonkin... Lukemaan siis! Toivottavasti tykkäät! 




Siiri harppoi kohti kotia. Avain lukkoon, ovi auki ja läksyjä tekemään. Sitten lukemaan. Ja toivotaan, ettei Noora ole kotona. Siiri ei jaksanut juuri nyt valittavaa siskoa. 


Siiri avasi mustan, ohutkärkisen tussinsa ja alkoi kirjoittaa sillä vastauksia kotitehtäviin matikan kirjaan. Tussilla siksi, että lyijykynä oli hukassa. Periaatteessa kirjaan ei saisi kirjoittaa tussilla, mutta nyt oli pakko. Ei hän voinut läksyjäkään jättää tekemättä. 


-Siiri! Sä tulit kotiin! Leikitään! Nooran kova ääni kaikui portaikosta. Siiriä ärsytti. Hän jatkoi kirjoittamista, kuin ei olisi kuullutkaan Nooraa. Suoraan sanottuna häntä ei kiinnostanut pätkän vertaa leikkiä siskonsa kanssa.
-Siiri! Noora huusi vielä kovempaa.
-Ole hiljaa! Siiri pamautti. Hän kuuli askelia takaansa, ja yhtäkkiä jokin tönäisi häntä. 


Tussi lensi Siirin kädestään ja piirsi pitkän viivan kirjan keskelle.
-Noora! Tajuatko mitä sä teit just? Siiri kirkaisi ja kääntyi.
-En, enkä myöskään tajua sitä, miksi en saanut isosiskoa joka leikkii mun kanssa, Noora vastasi viattomasti. Se oli hänen erikoistaitonsa: ärsyttävän viaton ääni aina silloin, kun oli tehnyt jotain pahaa ja ymmärsi sen. 


Siiri nappasi kirjan pöydältä ja avasi sen Nooran naaman eteen.
-Tajuatko nyt? hän tiuskaisi. Noora tuijotti ilmeettömänä.
-Ai viiva keskellä kirjaa? Mitä sitten? Noora tuhahti. Siiri tuijotti häntä.
-Miksi, oi miksi minulla on tuollainen ärsyttävä pikkusisko, hän valitti ääneen, otti tussinsa ja kirjansa ja häipyi ovet paukkuen huoneeseensa. 



Seuraavana päivänä


Viestikeskustelu 


Noora-pikkusisko 


Noora: Voidaanko leikkii kun oot kotona 

Siiri: Ei 

Noora: Miksi muka?! 

Siiri: Mulle tulee sit kaveri kylään 

Noora: Miksi?

Siiri: No miksi kavereita pyydetään kylään yleensäkään!?

Siiri: Ja et sitten ärsytä mua 

Siiri: Please

Noora: Ärsytänpäs 

Siiri: ETKÄ 


Siiri ja Olivia juttelivat iloisesti kävellessään kotiin. Siiri olisi toivonut, ettei Noora olisi ollut kotona, mutta ei sille enää mitään voinut. Olisivathan he voineet mennä Siirin parhaalle kaverille Olivialle, mutta hänelläkin oli sisko. Varmastikin Noora oli ärsyttävämpi. 


Avatessaan ovea ja ohjatessaan Oliviaa sisään Siiri tuijotti ruokapöydässä istuvaa Nooraa älä vain yritäkään -ilmeellä. Noora pyöritteli silmiään ja jatkoi piirtämistä. 


-Ja sitten me... Siiri oli lopettamassa kertomustaan hauskasta uimahallireissusta Olivialle, kun huoneen ovi aukesi ja Noora asteli sisään.
-Onko mun penaali täällä? Noora kysyi.
-Mene pois mun huoneesta, Siiri vastasi tiukasti.
-Enkä mene. Lallalallalaa, Noora rallatteli ja hyppi ympäriinsä. Siiri katsoi häntä korvat sauhuten.
-Nyt menet pois! Siiri sanoi tiukasti. Olivia nauroi Nooralle. Siiri huokaisi.
-Ihan oikeesti, mä meen kertomaan äidille, Siiri totesi Ne olivat taikasanat. Noora tuijotti häntä ilmeettömänä ja häipyi huoneesta. 



Seuraavana päivänä


Viestikeskustelu 


Noora-pikkusisko 


Vastaamaton videopuhelu klo. 15.46 

Vastaamaton videopuhelu klo. 15.46 

Vastaamaton videopuhelu klo. 15.47 


Siiri: MIKSI SÄ SOITAT MULLE KOKO AJAN 

Noora: Siks 

Siiri: Miks 

Noora: Siks 

Siiri: Me ollaan samassa talossa, oikeesti 

Noora: No ei kun leikisti

Siiri: 😠😠 


Siiri käveli tömistellen kohti Nooran huonetta, avasi oven ja kiljaisi.
-Älä! hän huusi. Noora kuvasi häntä puhelimellaan.
-En mä tiennyt, että sä tuut sieltä vaan yhtäkkiä, Noora sanoi viattomana ja laittoi puhelimensa taskuun. -Ai ihan muuten vaan kuvaat täällä oveasi ja odotat että joku astuu ansaan? Siiri marmatti. 


-Älä valita. Ja miksi sä saat muka tulla mun huoneeseen, mutta mä en sun? Noora kysyi.
-No jos tuut mun huoneeseen, niin mäkin tuun tänne, Siiri sanoi. Yhtäkkiä Noora juoksi hänen huonettaan kohti.
-Hei! Mitä sä teet? Siiri huusi hänen peräänsä. Mennessään katsomaan hän huomasi Nooran, joka heitteli tyynyjä hänen sänkynsä päältä pois.
-Haa! Siitäs sait! Noora kiljaisi, näytti kieltä ja juoksi omaan huoneeseensa. Siiri löi kämmenensä kasvoihinsa. Mitä ihmettä?


-Tänään on SUSHIA! Jihuu, jihuu, jee! Noora kiljui keittiössä ja hyppi ympyrää. Siiri taas istui saarekkeen ääressä nojaten käteensä.
-Sushi on pahaa, hän väitti vastaan.
-Sushi on hyvää! Älä hauku sushia, sille tulee paha mieli! Noora valitti.
-No eikö sille tuu vielä pahempi mieli, kun sä SYÖT sen? Sattuu varmaan aika paljon, Siiri tokaisi tyytyväisenä, kun oli keksinyt hyvän sutkautuksen.
-Hah! Noora kiljaisi ja hyökkäsi Siirin kimppuun. Siiri suojasi kasvonsa, kun Noora hyppäsi häntä päin.
-Hei! Siiri huusi työntäessään Nooraa pois päältä.
-Voi tätä isosiskon elämää, hän huokaisi ja potki Nooraa kevyesti kauemmaksi.
-Pikkusiskon elämä on ärsyttävämpää, Noora väitti. 


-Ei varmasti ole. 


Täältä löydät lisätietoa Noorasta ja täältä Siiristä 


Kommentit

  1. Lisää isosiskon elämää se on best tarina ikinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosiskon elämää jatkuu varmasti, ja kiva kun tykkäsit❤️

      Poista
  2. Siis tää on vaan NIIN totta! Ja mulla ei oo ees omaa huonetta, mut onneksi edes komerossa oleva lukuluola (Ja sinne pikkusisko tunkee kokoajan XD) Mut mulla yleisin on se, että luen pajon, ja kun koitan lukea se vaan pälpättää mulle jotain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, isosiskona oleminen on ajoittain aika ärsyttävää... Mullekin aina tullaan silleen ”Leikitään, leikitään, leikitään” kun yritän lukea!

      Poista
  3. Mulla on sekä iso- että pikkusisko, joten voin kertoa että MOLEMMAT osaa olla yhtä ärsyttäviä, mutta välillä kyllä ihan parhaita😗

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙