Isosiskon elämää 4

 

Moikka! Nyt se on vihdoin valmis; neljäs osa Isosiskon elämää- sarjaan, joka kertoo isosisko Siirin ja pikkusisko Nooran ainaisesta tappelusta. Nelonen on nyt tosi lyhyt, kun en keksinyt nyt enempää tappelunaiheita. Mistä Noora ja Siiri riitelisivät seuraavassa osassa? Kommentoi! Tämän osan PITI olla pikkusiskon näkökulmasta, mutta asiaa vähän vaikeutti se, etten itse valitettavasti (tai onneksi!) ole pikkusisko, isosisko vain. Eli tämä onkin aivan normaalisti Siiri-isosiskon näkökulmata oleva tarina, jossa Noora keksii taas uusia keinoja ärsyttää isosiskoaan! Ja hei, Taco, Tarinaplaneetan toinen ylläpitäjä, laittoi Isosiskon elämää 3 -tarinaan kommentin, että pikkusiskonsa höpöttää aina hänen lukiessa. Sen kunniaksi tämä tarina alkaa nyt siitä, kun Noora ärsyttää Siiriä, kun hän lukee Soturikissoja!

-Ole hiljaa! Siirin aivot kiehuivat raivosta. Hän yritti lukea kirjaa. Mutta eipä onnistunut, kun yksi rasittava pikkusisko valitti.
-Valivalivali, Siiri sanoi hiljaa, kun Noora huusi:
-Leikitään nyt! Sä et leiki mun kaa ikinä etkä koskaan. Tuu nyt, älä lue, se on tylsää. Silloin Siiri sai tarpeekseen, pamautti kirjan kiinni ja tömisteli ulos. 

Ulkona Siiri kuuli oven läpi äitinsä huudon.
-Mitä siellä nyt taas tapahtuu? Tytöt! äiti huusi, ilmeisesti keittiöstä. Vähän aikaa sitten Siiri oli vielä maannut rauhassa sohvalla lukemassa kiinnostavaa Soturikissat-kirjaa, mutta niinpä senkin hetken oli pilannut Noora, joka oli tullut koulusta. Siiri paineli keinuun ja alkoi lukea. 

Illalla 

Siiri haukotteli sängyssään. Hän alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa. 

Moi! Tämä päivä oli alussa ihan kiva, mutta sitten Nooran olikin heti pakko tulla ja pilata kaikki. Luin Soturikissoja, ja en kuulemma "oo ikinä leikkinyt Nooran kaa". No just joo. Eilenkin leikin, ja toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä! Hyvää yötä. 

Siiri laski kirjan maahan sänkynsä viereen ja käpertyi nukkumaan. 

Aamulla 

Siiri haukotteli maireasti. Oli aamu. Aurinko paistoi, ja... Noora. Se himputin Noora. Noora seisoi Siirin huoneen ovella Siirin päiväkirja kädessä.

-Heippa! Noora sanoi ilkeästi ja hypähteli ulos huoneesta. Hetken Siirillä kesti tajuta, mitä oli tapahtunut. Hänen pikkusiskonsa oli juuri varastanut hänen lukottoman päiväkirjansa!
-Noora! Noora! Nyt takaisin! Siiri huusi.
-En, kuului hihkaisu. Siiri nousi sängystä, vaihtoi niin nopeasti kuin pystyi jotkin housut ja paidan päälle ja ryntäsi Nooran huoneeseen.
-Anna se nyt tänne, se on mun! Siiri valitti.
-No, mitä jos en anna? Noora ivasi. Siiri huokaisi.
-Äiti, Noora varasti mun päiväkirjan! hän huusi niin kovaa, että talo melkein tärisi.
-Noora, äidin ääni jyrähti alakerrasta. Noora kalpeni, mutta ei antanut päiväkirjaa.
-Hmm, mitäs täällä on... ootkos ihastunu siihen tyyppiin, lukeekos sitä täällä... Noora mutisi esittäessään tutkivansa kirjaa. Siiri pyöritteli silmiään. Noora TIESI, ettei hän kirjoittanut sinne mitään salaista, mutta ihan vain periaatteesta halusi lukea. Siiri nappasi kirjan Nooralta, kun tämä ei pitänyt kunnolla kiinni.
-Hei, anna se! Noora kiljaisi.
-Se on MUN, Siiri tuhahti ja tömisteli pois. 

Koulun jälkeen 

Siiri avasi oven ja asetti kenkänsä eteisen matolle. Nooran kengät olivat jo hujanhajan lattialla, eli tämä oli tullut koulusta. 

Siiri haki kynsilakkapullon ja meni lakkaamaan kynsiä saarekkeen ääreen. Hän oli lakannut kynnet viimeksi ehkä miljoona vuotta sitten.
-Siiri! Sä tulit kotiin! Mikset sanonut? Leikitään barbeilla, Nooran ääni kiljaisi portaikosta. Siiri ei vastannut. Hän oli vieläkin vihainen Nooralle aamuisesta päiväkirjavarkaudesta. Nooran ääni hiljeni. Liian hiljaiseksi. Ei kuulunut mitään. Siiri käännähti.
-Pöö! Noora kiljaisi melkein kiinni Siirin naamassa. Siiri horjahti, hänen kädessään oleva kynsilakan suti heilahti ja teki ison, punaisen viivan Siirin toiseen käteen.
-Sähän sotket joka paikan! Noora tiuskaisi.
-Itsehän sen aiheutit, Siiri sanoi niin hiljaa, ettei Noora kuitenkaan kuullut.
-Entäs, jos mä varastan ton kynsilakkapurkin ja heitän lattialle? Noora kysyi viatonta esittäen .
-Et! Siiri huusi ja löi Nooran käden pois koko kynsilakan lähettyviltä.
-Älä lyö, Noora sanoi muka surullisena kättään pidellen. -No anteeksi. Voisitko silti olla kiltti ja lähteä nyt vetämään siitä? Siiri pyysi niin rauhallisesti kuin osasi.
-Leiki barbeilla, Noora vastasi.
-Illalla, Siiri sanoi vieläkin rauhallista äänensävyä tavoitellen.
-Et sä leiki kuitenkaan, Noora syytti, mutta lähti kuitenkin pois paikalta. 

Viestikeskustelu 

Noora-pikkusisko 

Noora: LEIKITÄÄN 

Siiri: En 

Noora: Miks? 

Siiri: Parempaakin tekemistä 

Noora: Ai onks kynsien lakkaaminen parempaa kuin mä? 

Siiri: Sanoinko tolleen 

Noora: Joo 

Siiri: Tule nyt tänne alas puhumaan, äläkä spämmi viestejä! 

Noora: Enkää 

Tämä yhteystieto esti sinut

Äiti 

Siiri: Noora ärsyttää ihan koko ajan 

Äiti: Millä tavalla? Kokous on nyt kesken, enkä ehdi teidän kinojanne selvittää 

Siiri: Ei ole mikään kina, Noora esti mut Whatsappissa ja muutenkin ärsyttää ja pilasi mun kynsilakaaaaaaat 

Äiti: Sano Nooralle, että tulen pian kotiin. 

Siiri löi kätensä kasvoihinsa. Äidilläpä ei ollut sisaruksia, ei se tajunnut, että Noora OLI ärsyttävä. OIKEASTI.
-Lallallaaa, leikitään, leikitään, Noora lauleskeli.
-No okei, mutta miks et voi jättää mua ikinä rauhaan? Siiri kysyi tuijottaen sisarustaan.
-Koska oon sun pikkusisko, mun tehtävä on ärsyttää sua, Noora totesi. Siiri pudisteli päätään. Tai no, tottahan se oli. 

Täältä löydät lisätietoa Noorasta ja täältä Siiristä