Merenneidon päiväkirja!

Kuvan lähde: Pixabay

 Moi! Ei ole ollut pitkään aikaan postauksia, tiedän, tiedän. Ei ole ollut ideoita tarinoihin, paitsi yksi, ja sitä olen tekemässä! Sen nimeksi tulee Käpy ja Persilja. En selitä enempää, että jää jotain jännitystä! Tämän postauksen aiheena onkin Merenneidon päiväkirja, jonka kirjoitin jokin aika sitten. Se kertoo merenneitotytöstä, joka kirjoittaa päiväkirjaa. Eli tämä on siis hänen ensimmäinen päiväkirjamerkintänsä! Toivottavasti tykkäät! 

”Rakas päiväkirja, on aivan i-h-a-n-a-a olla merenneito! Saan aina uiskennella missä haluan, ja ystäviäkin riittää, sillä on kalaystäviä ja merenneitoystäviä! Muuten, isäni, kuningas Aalto, antoi minulle eilen aivan ihanan lahjan. Sain taikahelmen! Isä oli siis löytänyt helmen, jonka avulla pystyn muuttumaan ihmiseksi. En kyllä aio kuuna päivänä lähteä seikkailemaan minnekkään tuntemattomaan ihmismaailmaan, mutta aion kyllä kokeilla kävellä jollain saarella. Kukaan ihminen ei tiedä, mutta syvällä, siellä mihin ihmiset eivät tule, sijaitsee merenneitojen valtakunta. Siellä kaikki on mahdollista, ja uiskentelemme joka ikinen päivä kalojen kanssa! 

Paras ystäväni on merihevonen nimeltään Tuike. Tuike seuraa minua minne ikinä menenkin. Pelastin Tuikkeen kerran rannalta, jonne se oli ajautunut. Tuike vikisi, eikä kukaan kuullut sitä, paitsi minä. Tuike on sen jälkeen pelastanut minut lukuisia kertoja meren tyrskyistä. Äitini, kuningatar Sini, kieltää minua aina lähtemästä vaarallisille vesille, mutten minä kuuntele. Ehkä kannattaisi, mutta kun minusta on aivan ihanaa uiskennella vapaana avomerellä, joissa, järvissä ja kaikissa muissakin vesistöissä! Tuike tietenkin lähtee aina mukaani uusiin seikkailuihin, se suojelee minua ja minä sitä. 

Ystäviäni ovat myös lukuhirmu, kaunis tyttö Säihky ja villi, mutta fiksu poika Aarre. Aarre onnistuu aina puijaamaan opettajia merenneitokoulussa, (josta Aarre jaksaa aina valittaa, että miksi merenneito, miksei merenpoika), kun taas Säihky on kuuliainen ja tottelee aina opettajaa. Opettajamme rouva Meri on todella tiukka, mutta piristää aina tuntia jollain hauskalla, itse keksimällään vitsillä. 

Muistan, kun kerran pilapäivänä, jota ihmisten maailmassa kutsutaan kai aprillipäiväksi, olimme päättäneet luokkamme kanssa, että laitamme opettajan taulusienen alle vihaisen ravun. Jekku meni pieleen, sillä Aarre alkoi nauraa ja opettaja kysyi, mikä on noin hauskaa. Aarre ei vastannut, mutta Säihky meni heti paljastamaan pilan opelle. Rouva Meri raivostui ja kysyi, kuka oli jekun takana. Aarre viittasi ja ui pakoon. Minä taas en sanonut mitään, istuin vain paikallani. Samana päivänä joku oli ruokatunnilla piilottanut opettajan leväsalaattiin limakotiloita. Kun opettaja tuijotti ruokaansa, hän kiljaisi. Luokkalaisemme Helmi huudahti perinteisen pilapäivän sanonnan, eli ”Hauska pila, osui sulle. Älä vihastu, vaan naura mukana!”, ja nauroi päälle. Helmi nappasi kotelot ja sujautti ne kaulassaan roikkuvaan läpinäkyvään pussiin. Kotelot olivat Helmin lemmikit, Tiku ja Taku. Ne ovat vähän limaisia, mutta muuten ihan kivoja lemmikkejä. Minua kyllä nauratti, mutten uskaltanut sanoa mitään, jottei opettaja olisi suuttunut. Opettaja tuijotti kaikkia ympärillään ja päästi meidät jo niin aikaisin kotiin! Uiskentelin kotiin leikkimään Tuikkeen kanssa. 

Tänään, kun on viikonloppu, ajattelin järjestää uintikilpailut luokkalaisilleni. Osallistuisin tietysti itsekin niihin! Palkintona voisi olla matka delfiinien vetämissä vaunuissa. Isä voi järjestää sen! En kyllä usko, että kaikki haluaisivat osallistua. Esimerkiksi Säihky ei pidä kilpailusta. No, kuitenkin. Jos en mistään muusta, niin siitä ainakin olen varma, että Aarre osallistuu! Rakas päiväkirja, lähden nyt järjestämään kilpailuita ja levittämään sanaa. Palaan pian!"

Tarinahan jäi nyt vähän auki, eli haluatteko, että julkaisen seuraavassa postauksessa jatkoa tälle? Sitten saatte tietää, miten ystävämme merenneidon järjestämät kilpailut sujuvat. Voin paljastaa, että moni asia menee pilalle... mutta kisat silti järjestyvät!