Merenneidon päiväkirja 3

 

Muistatko Merenneidon päiväkirjan? Ehkäpä. Merenneidon päiväkirja on siis nimensä mukaisesti nuoren merenneidon pitämä päiväkirja, jossa hän kertoo päivästään ja ajatuksistaan, sekä innostuksestaan ihmisiin. Toivottavasti pidät! Haluatteko nelososan Merenneidon päiväkirjasta? Tätä on hauska kirjoittaa! 

"Hei rakas päiväkirja! 

Kauankos siitä on, kun viimeksi kirjoitin sivuillesi? No, aivan sama. Halusin kertoa nyt päivästäni, sillä se oli ihana! 

Tänään kävimme siis luokkaretkellä kalahotellissa! Oikeasti, vau. Siellä oli ihanaa. Kalahotelliin ei yleensä päästetä merenneitoja, sen omistajan lisäksi tietenkin, mutta tänään saimme erikoisluvan. 

Hienoin asia oli se, että tapasin koko merenneitojen maailman maineikkaimman kalan! Sen nimi on Helmi. Helmi on kuuluisa!

Helmi pelasti erään nuoren merenneidon Näyltä. Näky on tilanne, jossa ihminen näkee merenneidon... heh, olen aika monta kertaa melkein joutunut Näkyyn! Kuitenkin, Helmi vetäisi 10-kuplisen merenneidon pyrstöstä rannalta veteen, kun ihmisperhe oli juuri saapumassa. Se oli niin täpärällä! 

Olen itse siis 60 kuplan ikäinen, eli pääsin juuri toiselle luokalle merenneitokoulussa. Meillä alkoi muuten ihmistieto! Opin siellä, että 60 kuplaa on... 12 huotta! Ei, kun... tuotta? Ei, se taisi olla sittenkin vuotta. Eli 12 vuotta. Se kuulostaa niin kauniille! 5 kuplaa on kai yksi vuosi, ja 10 kuplaa kaksi vuotta. Vau! 

Olen oppinut myös, että ihmisillä on sellaiset puhelimet. Niillä ne "soittelevat", eli siis puhuvat sen puhelimen välityksellä, toisilleen. Niin siistiä! Olisinpa ihminen... ihmisillä myös kouluja, samanlaisia kuin meillä! Miettikää! Niissäkin opiskellaan aineita, mutta aika erilaisia kuin meillä. On "kuvataidetta" ja sitten on myös "äidinkieltä". Kuvataiteessa kuulemma taiteillaan erilaisia asioita! Meilläkin on sellaista, mutta sen nimi on levätaide. Levätaiteessa muotoilemme levästä erilaisia kuvioita. Tein tänään koulussa levätaiteessa Tuikkeen. Siitä tuli hieno, vaikka itse sanonkin! Pyrstö kyllä meni päin koralliriuttaa. Hei, hauska fakta liittyen tuohon sanontaan; jotkut ihmiset sanovat "meni päin mäntyä". Olen miettinyt ystäväni Säihkyn kanssa aika paljon, mitä se tarkoittaa. Säihkyn mielestä "mänty" kuulostaa vähän jollekin hiusvärille. Itse arvelen, että mänty on jokin paha asia, koska meni päin mäntyä, eli meni huonosti. Niin omituisia nuo ihmisten lauseet! 

Haluatko, rakas päiväkirja, kuulla, miten aloin pitämään sinua? 

Eräänä aamuna äitini toi minulle paksun, tyhjän vihon sekä kynän, ja kertoi, että se on päiväkirja. Ihmiset pitävät usein päiväkirjoja! Niihin kuuluu kirjoittaa päivän tapahtumista sekä muista asioista, jotka tulevat mieleen. 

Kynäni on oikein kaunis, siinä on päässä kupla, johon voi laittaa esineitä. Olen laittanut siihen merenpohjasta löytämiäni kiviä, mutta sitten selvisikin, että ne olivat jonkun merihevosen pudottamia herkkuja, joita myydään ateriakaupassa. Ja nyt Tuike seuraa kynääni, heh! 

Lempiaineeni koulussa on aivan ehdottomasti ihmistieto. Pidän myös levätaiteesta, koska siinä saa ilmaista itseään. Ihmistieto on kuitenkin parasta ikuisesti! Ihmiset ovat niin mielenkiintoisia. Ne ovat aika samanlaisia kuin me, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Ne "jalat", joita ihmisillä on pyrstön tilalla, näyttävät kyllä todella huterille. 

Säihkyn pikkusisko Ariel on todella hauska tyyppi, vaikka onkin tosi erilainen kuin Säihky. Ariel on villi, ja pitää ihmisistä, kuten minä. Ja hei, päiväkirja, jos sitä ajattelet, en ole hylkäämässä Säihkyä. Säihky ja Aarre ovat ikuisesti parhaita ystäväni. 

Olemme vannoneet siitä jopa valan. Raaputimme rannalta löytämillämme tikuilla, joita ihmistiedonopettaja sanoi "hammastikuiksi", koralliriutan suojaisimpaan koloon "Pisara - Aarre - Säihky; ystäviä ikuisesti". Siitä on jo monta kuplaa, mutta teksti on edelleen siinä. Omituista! Tai oikeastaan se johtuu ehkäpä enemmän siitä, että Aarre palkkasi ilmaisilla leväaterioilla erään kalan pitämään tekstiä kunnossa. Se kala häätää aina kaikki tekstin luota, ja nyppii levät siitä pois. Säihky ei ollut iloinen, koska hänen mukaansa se on "epätasa-arvoista kalatyövoimaa". 

Äitini tuli juuri kertomaan, että ruoka on valmis. Lopetan hetkeksi kirjoittamisen, palaan pian!" 

"Moi, taas! Ruuaksi oli oikein makoisaa leväsalaattia, jonka päällä oli jauhettua merikalakiveä. Älä huoli, se ei ole oikeasta kalasta tehtyä, jonka nimi on vain merikalakivi! Merikalakivi on hyvän makuista, ja se on myös aika harvinaista. Koska äitini ja isäni ovat kuninkaallisia, kokit kuitenkin hankkivat aina merikalakiveä. Aarre on niin kateellinen! Välillä salakuljetan hänelle ruokaa meiltä. Tietenkinhän Aarre saa kotoaan ruokaa, mutta se on kuulemma pahaa. Ja pah, heillä on melkeinpä joka päivä kuplauutetta jälkiruuaksi! Ihmistiedon opettaja kertoi, että kuplauute on melkein kuin ihmisten jäätelöä. Jäätelö, hauska sana.

Inhokkiaineeni koulussa on ehkä... no, vesihistoria. Sen nimi kuulostaa typerälle. Opettelemme merenneitomaailman historiaa, emme veden historiaa, hei haloo! Vesihistoria on myös tylsää, koska tykkään elää nykypäivässä, en halua palata ajatuksissani minnekään tuhansien kuplien taakse. Pitäisi kai tehdä tänään vesihistorian läksyt. 

Huomenna on lainekoe. Lainekokeet ovat kokeita, joista ei ole kerrottu etukäteen. No, miten sitten tiedän huomisen lainekokeesta? 

Opettaja oli maininnut Aarteelle vesihistorian tukiopetuksessa (Aarre käy siellä, koska hänen vanhempansa ovat huolissaan Aarteen pärjäämisestä. Oikeasti Aarre on fiksu, hän ei vain jaksa), että kannattaa varautua kokeeseen. Onneksi Aarre kertoi minulle. En olisi muuten mitenkään muistanut, kuinka monta vesipisaraa koralliriutan kauppakadulla oli ensimmäisessä kalojen vallankumouksessa. Mitenköhän sekään on laskettu? Hyvin outoa. 

Pitää ehkä alkaa piakkoin nukkumaan. Nukkumaanmenoaikani on 21.30. Opettelin kirjoittamaan sen ihmisten kielellä! Oikeastihan 21.30 tarkoittaa 31.300, mutta... ihmisillä on eri kello. Meidän vuorokaudessamme on 34 sirua, ihmisillä 24 tuntia. Tunti = siru. Hassua! Nyt pitää alkaa lopettaa, kello on... oho. 32.000. Heh. Puoli sirua myöhässä! 

Hei hei, rakas päiväkirja! 

           Pisara Merenneito, 17. Simpukkakuu, Merenneitojen maailmassa.