Tyttö, joka lukee ajatuksia

 Moi! Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi, jos osaisi lukea ajatuksia? Tämän tarinan Eerin osaa. Onko se hyvä vai huono asia? Toivottavasti tykkäät!

Eerin heräsi aamulla sängyssään. Aivan normaalissa, normaalin 12-vuotiaan tytön sängyssä. Oikeastihan Eerin ei ollut mikään aivan normaali tyttö. Hän omasi erityisen kyvyn, mutta sen kuulemme myöhemmin. 

Kuten jo kerrottiin, Eerin heräsi aamulla sängyssään, nousi ylös, käveli keittiöön ja toivotti hyvät huomenet isälleen.
-Huomenta, isä sanoi hymyillen, mutta Eerin tiesi, että oikeasti isä olisi halunnut katsoa televisosta uutisia, eikä tehdä aamupalaa Eerinille. Ja isä oli huolestunut, ehtisikö töihin tänään, koska auto piti tankata matkalla. Lisäksi hän ajatteli, että Eerinin hiukset olivat aivan takussa, ja hän näytti aika typerälle, muttei kehdannut sanoa sitä. Eerin huokaisi. Se oli hänen kykynsä; lukea ajatuksia. Ainoastaan Eerinin paras ystävä, kaikkien oudoksuma ja vähän erikoinen tyttö Marianne, tiesi tämän voiman. Vaikka Marianne usein kadehtikin Eeriniä, ei Eerin itse ollut varma, oliko voimasta enemmän hyötyä vaiko haittaa. 

Ehkä silti enemmän haittaa, Eerin ajatteli ollessaan valmis lähtemään kouluun. Hän ei olisi mielellään halunnut tietää, että hänen 15-vuotiaan isosiskonsa mielestä Eerin on lapsellinen öykkäri. Eikä hän olisi halunnut tietää, että hänen äitinsä oli kärsinyt koko yön heräilemisestä ja oli nyt taas kerran liian väsynyt, eikä jaksanut Eerinin ovien paukuttelua. Onneksi Eerin pääsi pian kouluun. Tai, miten sen nyt ottaa, onneksi ja onneksi. 

Eerin avasi oven, paukautti sen kiinni, otti pyöränsä kotipihansa pienestä pyörätelineestä ja lähti kohti koulua. Matkalla hän näki monia lintuparvia. Lintujen ajatukset olivat sekavia; niistä ei saanut selvää. Pieniä pätkiä Eerin ymmärsi. Jokin lintu ajatteli kiilaavansa toisen linnun ohi, ja sitten... syövänsä hattaraa Joulupukin pajassa? Ei, ei hänen ajatuksenlukunsa mitenkään hirveän hyvin toiminut eläimien ajatusten kanssa. Mariannen koiran ajatuksia miettiessään Eerin tirskahti. Koira oli pienen pieni chihuahua, mutta ajatteli olevansa järjettömän iso, ja syövänsä monta kulhollista ruokaa kerralla! 

Koululla Eerin nousi pyörän selästä ja kiinnitti pyörän lukolla kiinni telineeseen.
-Moi, Eerin! Voitko kertoa, mitä tuo poika tuossa ajattelee? Marianne kuiskasi ilmestyttyään Eerinin viereen. Eerin huokaisi. Ei se ollut noin helppoa. Mutta eihän Mariennea siitä voinut syyttää, ei hän tiennyt. Koulussa oli yli sata oppilasta, kaikkien ajatukset tulvivat hänen päähänsä. Joku halusi kotiin, joku halusi karkkia, joku mietti, voisiko Topi tulla heille tänään. Yksi mietti tekosyitä, miksei ollut tehnyt läksyjä. Koira söi ne, tai ei, se on kulunut juttu, Eerin kuuli luokkalaisensa pojan ajattelevan. Oli inhottavaa kuunnella tätä sekasortoa. Eerin osasi kuitenkin hallita jotenkuten ajatusten tulvaa.
-Joo, yritän, Eerin totesi lopulta kuivasti Mariannelle, nosti katseensa ja tuijotti poikaa tiukasti, keskittäen kyvynsä vain tähän tyyppiin. Pojan ajatukset lensivät Eerinin päähän.
-Ihan normaaleja juttuja. Onko läksyt tehty, väsyttää, enkunope on ärsyttävä, missä joku Elmo on, Eerin selosti. Marianne näytti vähän pettyneeltä. Eerin pyöritteli silmiään.
-Entäpäs A-luokan Sofia? Olenkohan minä Sofian mielestä mukava? Marianne kysyi ja osoitti lettipäistä tyttöä.
-Voi hyvänen aika, en jaksa, Marianne! Okei. Hmm... Sofian mielestä olet omituinen tyyppi, koska tenttaat kaveriltasi muiden ajatuksia, sanoin.
-Enkä ole. Ja hei, ei joka ihmisellä ole ystävänä tyyppiä, joka osaa lukea ajatuksia! Olet tylsä! Marianne valitti, ja tytöt siirtyivät riisumaan ulkovaatteita. Marianne on ihan outo, lensivät ajatukset Eerinin päähän monesta eri suunnasta. Eerinin teki mieli kiljua, että ei ole, mutta se olisi paljastanut hänen kykynsä.

Päästyään tunnille Eerin tajusi kauhukseen, että hänen luokallaan oli koe. Kokeet olivat hirvittäviä. Hänen päänsä tulvi silloin ajatuksia. Kaikki miettivät eri laskuja, eri tehtäviä... joku keksi vastauksen, joku yritti etsiä lunttilappuaan. Eerin ei mitenkään voinut keksiä vastauksia siinä mylläkässä. Vaikka hän oli yrittänyt selittää asiaa vanhemmilleen, tietenkin kierrellen ajatusten lukemista, ei se tietenkään onnistunut.
-Siis täh? Puhuvatko kaikki luokassa? Soitan kyllä nyt opettajallesi, ei siellä voi olla noin kova meteli! äiti oli touhottanut.
-Ei ei ei. Ei sittenkään mitään, Eerin oli kuitannut ja sulkeutunut huoneeseensa. Luokassa oli täysin hiljaista, mutta ei Eerinille. 

Eerin kokeili taktiikkaa, jossa vain keskitti ajatuksensa Marianneen. Marianne oli hyvä koulussa, hän tiesi oikeat vastaukset. Eerin katsoi Mariannea, kirjoitti vastaukset tehtäviin samaa tahtia kuin Marianne ja sai kokeen tismalleen samaan aikaan valmiiksi. 

Ruokailun aika koitti. Eerin naurahti. Ainakin ruokalassa tänään kaikkien ajatukset olivat yksimieliset; kaalilaatikko on pahaa. Hei, se oli pahaa!
-Onkohan opettajankin mielestä kaalilaatikko pahaa? Marianne kysyi. Eerin keskitti ajatuksensa opettajaan.
-On, hän totesi, ja päätyi lopulta kikattamaan Mariannen kanssa. 

Illalla Eerin makasi sängyssään.
-Hyvää yötä, menen katsomaan elokuvaa, äiti tuli sanomaan ovelle. Eerin nyökkäsi, vaikka oikeasti hän tiesi, että äiti meni suoraan nukkumaan. Oli liian väsynyt ruoan laittamisesta. Eerin tirskahti. Ehkä ajatustenluvussa oli hyviäkin asioita.