Höpöttelyä Suklaamurusista

 

Moi! Tämä postaus on nyt vähän ristiriidassa erään mielipiteeni kanssa. Haluaisin siis, että täällä blogissa olisi reilusti enemmän tarinoita kuin muuta sisältöä. Viime postaus kuitenkin oli tarina, joten ajatteli antaa nyt vähän vapautta itselleni tämän postauksen kanssa. Eli… vapaamuotoista kirjoittelua sarjasta Suklaamuruset. I love it!

Suklaamuruset on vain yksinkertaisesti aivan mahtava sarja. Se kertoo uusperheestä, jossa vanhemmat ovat Cherryn isä Paddy ja Honeyn, Skyen, Summerin ja Cocon äiti Charlotte. Charlotte ja Paddy ovat eläneet jonkin aikaan etäsuhteessa, mutta Kirsikkasydämen alussa Cherry ja Paddy muuttavat Tanberryjen perheen kotiin, täysihoitola Tanglewood Houseen. Cherry ei meinaa sopeutua, ja asiaa ei edesauta laisinkaan Honeyn vihamielinen suhtautuminen häneen ja Paddyyn.

Muut kirjat kertovatkin sitten jokaisen sisaruksen omasta näkökulmasta heidän elämästään.  Paras kirja tästä sarjasta on… mm… öö… no, Kirsikkasydämestä en ainakaan mitenkään hirveämmin pidä. Itse kirja on hyvä, mutta Cherry ei hahmona ole suosikkini, joten hänen kertomanaan kirja ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Paras hahmo on ehkä Skye. No, seuraava kirja on Vaahtokarkkitaivas. Siitä pidän melko paljon, kirjan ja Skyen vuoksi, mutta paras kirjoista taitaa kuitenkin olla toisiksi viimeinen, Hunajanmakea.

Hahmoista siis mielestäni paras on Skye. Tykkään myös Cocosta. Coco on enemmän samanlainen kuin minä, maailman muuttaja ja eläinaktivisti. Ensimmäisten kirjojen lopussa olevasta testistä, ketä siskoksista muistutan, saan Summerin. Summerin, oikeasti! En ole kovin samanlainen, mutta itsekin olen vähän sellainen perfektionisti, täydellisyyden tavoittelija. Muuten en Summerista henkilöhahmona pidä; hän on… no, en osaa selittää. En kuitenkaan nyt vain hirveämmin pidä.

Honey oli ensimmäisissä kirjoissa enemmänkin säälittävä polttaessaan tupakkaa ja riehuessaan väärien henkilöiden kanssa. Omassa kirjassaan Hunajanmakeassa Honey kuitenkin osoittaa olevansa vahva ja sisimmiltään hyvä; hän on vain ajautunut kierteeseen, eikä ole päässyt siitä irti. Siksi pidänkin Hunajanmakeasta: se osoittaa Honeyn olevan voimakas hahmo, joka haluaa vain tulla hyväksytyksi. Hunajanmakea osoittaa myös Tanberryn tyttöjen isän todellisen luonteen, ja Australia tapahtumapaikkana on kirjassa kiehtova. Ja Surffaripoika19 – paras juoni ikinä! Jännitin niin paljon, kuka hän on oikeasti😅

Suklaamuruset ovat sellaisia kirjoja, jotka on pakko lukea heti yhdeltä istumalta, tai ainakin näin itselleni kävi… Luin yhtenä iltana melkein koko Onnenkeksin, heh. Suklaamurusiin on helppo samaistua, jokainen löytää varmasti jostakusta hahmosta piirteitä, jotka sopivat omaan elämään. Cocon kirja oli oikeastaan samaistuttavin omalla kohdallani. Pidin Kookoskaramellista siis todella paljon, jopa enemmän kuin Vaahtokarkkitaivaasta. Kookoskaramelli on toisiksi paras kirja. Äh, en osaa päättää! Jokainen kirja on omalla tavallaan mahtava. Piti tässä välissä kirjoittaa, etten pitänyt hirveästi Kesäunelmasta, mutta eihän niin voi tehdä, koska… se on ihana. Jotenkin kertoo tarinan anoreksian taustalta, ja on kuin pari Skyen kirjan Vaahtokarkkitaivaan kanssa. Vaahtokarkkitaivaassa Skye ajattelee, että Summer on parempi, täydellinen ja suosittu, kun taas Kesäunelmassa Summer ihannoi Skyeta. Kaksoset täydentävät toisiaan; Skye vintagevaatteita rakastavana vähän erikoisena tyttönä ja Summer täydellisyyttä hipovana, suosittuna ballerinana. Täydelliset siskokset!

Viimeinen kirja, Onnenkeksi, ei ehkä ihan yltänyt muiden Suklaamurusten tasolle. Jakeen en osannut samaistua; en vain osannut. Hän on sellainen vähän väliä möhlivä, ehkä pikkuisen säälittäväkin tyyppi. Onnenkeksissä oli jotain samaa Kirsikkasydämen kanssa; molemmissa tutustuttiin siskoksiin sekä Tanglewoodiin. Kirsikkasydämessä Honey tosin oli inhottava, Onnenkeksissä ystävällinen sisko. Onnenkeksissä parasta oli Cherryn ja Honeyn sopiminen; Cherry pääsi siinä esille. Jotenkin muissa kirjoissa kuin Kirsikkasydämessä Cherry on ollut mielestäni mukavampi hahmo, mutta muissa kirjoissa hänestä kertominen on jäänyt todella vähälle. Onnenkeksissä Cherry on ystävällinen sisko, jolle voi kertoa huolensa.

Mielestäni Kirsikkasydämessä Paddysta annetaan höpsö, välillä vähän huolimaton isä- kuva, ja itseäni jäi se häiritsemään. Lopuissa kirjoissa Paddy kuitenkin esiintyy sivuhenkilönä, jonka persoona ei oikein pääse esille. Oliko hän höpsö ja vähän hutiloiva tyyppi, vai järjestelmällinen ja rauhallinen suklaayrittäjä? Tähän emme saaneet koskaan vastausta. Tuo kuulosti dramaattiselle. Kuitenkin, monissa kirjoissa esimerkiksi Honeyn raivokohtauksien aikana Paddy on rauhallinen ja itsensä hallitseva hahmo, joka osaa hoitaa tilanteen kylmän viileästi, mutta tämä riitelee ensimmäisen kirjan kanssa.

Inhokkihahmoni on… vaikea päättää. Vaikka Shay sopii Cherrylle ja näin, se juonenkäänne ei ollut mielestäni oikein järkevä. Honey saa uuden siskopuolen jota vihaa, siskopuoli ihastuu hänen poikaystäväänsä ja lopulta poikaystävä jättää hänet siskopuolen vuoksi? Se on jotenkin… raakaa. Enkä muutenkaan oikein pidä Shayn luonteesta; hän jatkuvasti vihjaili Cherrylle pitävänsä tästä, mutta oli kuitenkin samalla yhdessä Honeyn kanssa. Shay on sellainen rennon letkeä tyyppi, enkä ole itse yhtään sellainen, joten… voisin julistaa Shayn inhokkihahmokseni. Anteeksi kovasti kaikille Shay-faneille! Shay + Cherry on hyvä pari, en vain pidä taustatarinasta🙃

Suklaamuruset on oiva nimi itse kirjasarjalle, mutta olisi ollut hauska, jos perheen suklaayrityksen nimi olisi kuitenkin ollut jokin muu. Kun suklaayrityksen perustamiskohtauksessa kaikki hihkuvat, kuinka hyvä nimi Suklaamuruset on, tuijotin kirjaa ymmälläni. Hyvä nimi? Tai noh, ei siinä mitään vikaa, mutta kekseliäisyys nollassa. Se olisi voinut olla vaikka ”Chocolate dreams”. Jos joskus satun perustamaan suklaayrityksen, sen nimeksi tulee Chocolate dreams. 100% varmasti. Vaikka en tosin koskaan todennäköisesti perusta. Silti. 😂

Koulussa piti pari viikkoa sitten lukea jokin kirja ja tehdä esitelmä siitä. Tein alun perin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset- kirjasta, mutta halusin tehdä toisenkin, joten tein sen Kirsikkasydämestä. Helpotuksekseni olin jo tehnyt siitä kirja-arvostelun tänne blogiin, se edesauttoi asiaa paljon. Kirjaesitelmät siis piti lukea luokan edessä äänee ja muuten oli kivaa, mutta minulla oli vähän vaikeuksia lausua nimiä ääneen, ja etenkin taivuttaessa niitä. En ole kovin hyvä englannin kielisissä nimissä, tai siis niiden lausumisessa ääneen…

Aloin nyt esittämään itselleni kysymyksiä, että saan kirjoitettavaa. Mikä erottaa Suklaamuruset muista lukemistani kirjoista, miksi ne ovat suosikkikirjojeni listalla? Hmm… Suklaamuruset olivat juuri niitä kirjoja, jotka luin hetkessä; oli pakko vain lukea. Ne koukuttavat lukijan lukemaan loppuun asti mahdollisimman. Sellainen on hyvä kirja: lukija antautuu heti tarinan vietäväksi, lukemista ei voi lopettaa kesken. Suklaamuruset ovat lisäksi samaistuttavia, sen mainitsinkin jo kerran. Jokaisesta hahmosta löytyy jotain samaistuttavia piirteitä, se kirjoissa on juuri ihanaa. Henkilöt ovat sellaisia, että he voisivat löytyä oikeasta elämästä, ja varmasti samankaltaisia henkilöitä onkin paljon. Suklaamuruset ovat myös minä-kertojalla, se on aina plussaa. Minä-kertoja on usein helpompi ja parempi kuin hän-kertoja, kirjoitan itsekin melkein aina minä-kertojalla. Mitäs vielä keksisinkään… ai niin, kirjojen kannet! Suklaamuruset ovat ulkomuodoltaankin helposti lähestyttäviä kirjoja, kannet ovat todella kauniita ja ensimmäisissä kirjoissa lopussa on tietoboksit tytöistä.

Miten löysin Suklaamuruset? Se on oikeastaan Olipa kerran – Esterin tarinoiden Esterin ansiota. Olin lukenut pari kertaa hänen jostain kirjavinkkaustesteistään Suklaamurusista, mutten ollut ehtinyt hakea enempää tietoa koko sarjasta, vaikka se vaikuttikin kiinnostavalle. Sitten, eräänä päivänä, kysyin jossain postauksessa kirjavinkkejä 4000 näyttökerran kirja-arvosteluun, ja Ester ehdotti Suklaamurusia tai Runotyttöjä. Runotytöt ajattelin liian vanhanaikaisiksi (olin väärässä – Runotytöt ovat aivan mahtavia, lue!), joten valikoin kaikista ehdotetuista Suklaamurusten ensimmäisen osan. Koukutuin heti. Suklaamuruset rokkaa!

Tässä nopeasti vielä kirjojen järjestys, jos vaikka haluat lukea:

^1.             Kirsikkasydän; kertojana Cherry

^2.             Vaahtokarkkitaivas; kertojana Skye

^3.             Kesäunelma; kertojana Summer

^4.             Kookoskaramelli; kertojana Coco

^5.             Hunajanmakea; kertojana Cherry

^6.             Onnenkeksi; kertojana Jake, Tanberryn sisarusten velipuoli

 

Kirjoitin muuten tämän postauksen valmiiksi samana päivänä, jona julkaisin Q&A-postauksen sekä Isosiskon elämää 5- tarinan, ja meinasin julkaista tämänkin jo silloinkin. Tajusin kuitenkin, että se ei ehkä olisi hyvä idea, joten… nyt sitten julkaisin. Toivon kovasti, että pidit! Oletko itse lukenut Suklaamurusia?

Niin, ja hei; hyvää isäinpäivää kaikille! <3