Pimeys

 

Moi! 

Voi anteeksi tälläinen kuuden päivän tauko! Jouduin karanteeniin, ja tuota... siinä kävi niin, että motivaatio lähti jonnekin etelään, ja jätti minut tänne Suomeen värjöttelemään. Myös motivaatio kirjoittamiseen. Yleensä se ei lähde minnekään, yleensä motivaatio kirjoittamiseen pysyy täällä, vaikka motivaatio kaikkeen muuhun muutti Australiaan hetkellisesti. 

Nyt päätin kuitenkin julkaista teille lyhyen tekstinpätkän pimeydestä. En keksi siitä mitään tarinaa, mutta kaikista teksteistä ei tarvitse mitään tullakaan tarinaa! Pidän tästä silti, joten... ajattelin jakaa tämän nyt teille lukijoillekin <3 

Oli yö. Oli pimeää. No, siinä nyt ei ollut vielä mitään ihmeellistä. Öisinhän oli yleensä pimeää. Mutta tämä pimeys oli erilaista, aivan toisenlaista; tässä pimeydessä oli jotain karmivaa. 

Tämä pimeys ei pysynyt paikallaan, kuin normaali pimeys. Tämä pimeys kiemurteli tuolien ja pöytien väleistä, tämä pimeys liikkui kuin elohopea. Se luikerteli mattojen alta, jähmettyi paikalleen ja jatkoi taas matkaa. Se ympäröi kaiken ja samalla ei kuitenkaan mitään. Se löysi lopulta tiensä kaapin luokse. Kaapissa oli jotain, mitä pimeys halusi; siellä oli jotain, mitä se ihannoi, ihannoi yli kaiken. Se tiivistyi ja tiivistyi, kunnes kaappi oli täysin sen puristuksessa. 

Pimeys ei kuitenkaan saanut kaappia auki, joten se luovutti. Se kiemurteli nopeasti takaisin aukinaisen ikkunan luokse, tunkeutui siitä ulos ja jätti talon tavallisen pimeyden valtaan. 

Olen juuri kirjoittamassa tarinaa, ja ehkäpä se kuullaankin ensi postauksessa? Ruukin salaisuus- kirja-arvostelu on myös aloitettu, aion sitä kirjoitella taas huomenna. Motivaationi taitaa olla matkalla lentämässä takaisin tänne Suomen pimeyteen, heh!