Runoinnostus iski tännekin...

Moi! Kyllä, se iski tännekin, Annin tarinablogiin. Eipä olisi koskaan uskonut, mutta näin vain kävi. Se saattaa liittyä Runotyttö-kirjasarjaan, tai Olipa kerran - Esterin tarinoiden runoihin. Se kuitenkin tuli, se tuli kuin hyökyaalto; pakko, aivan pakko kirjoittaa runoja! Tervetuloa lukemaan runoja, joita olen luonnostellut muistivihkooni! 

Ensimmäinen runo; Sinä riität 

Luota, 

luota itseesi. 

Pärjäät kyllä, se onnistuu. 

Osaat varmasti. 

Sinä riität, 

olet sopiva. 

Usko itseesi! 

Toinen runo; Vesi, pisara ja indigo 

Vesi solisee, 

kimaltaa, 

pulppuaa. 

Se on kristallinkirkasta. 

Se elää, 

aivan omaa elämäänsä. 

Pisarat lentävät, 

indigonvärit liikkuvat. 

Katson vettä, 

sen elämää. 

Se kimaltaa, 

se elää. 

Kolmas runo; Ilo 

Ilo, 

se kuplii sisälläin. 

Ilo, 

se tuntuu hyvältä. 

Hymy ulottuu korviin. 

En pysy paikallani, 

olen iloinen. 

Ihanaa! 

Sitten; ei enää runoja, mutta koulussa ryhmämme tekemiä kielikuvia! Otin tähän vain parhaat, tykkään itse näistä.

Kuu on Aurinko, yöllä vain. 

Olen hiomaton kristalli. 

Maailma on ihmisen muokkaama taideteos. 

Tässä oli vain jotain, sillä noh, muistiinpanovihkon luonnostelut eivät aina ole hirveän laadukkaita😅 Aion nyt pitää vähän taukoa näissä runojutuissa, sillä tiedän, etten ole mikään kovin hyvä runoilija, ja Annin tarinablogi on... tarinablogi. Ei runoblogi, heh! Toivottavasti tykkäsit, ensi postaukseen <3

Niin, ja hei, hyvää lasten oikeuksien päivää kaikille!