Hämähäkin mielipidekirjoitus

Moi! Tämä teksti on kirjoitettu hämähäkin näkökulmasta. Se on mielipidekirjoitus, kuten otsikosta jo näettekin. Mitä mieltä hämähäkki on ihmisistä? 

Teksti on kirjoitettu kauan sitten, parantelin sitä vain jonkin verran. Ymmärrän kyllä, että vaikkapa sisällä huoneen nurkkaan pesiytyneen hämähäkin verkko on joskus pakko siivota, mutta mielipidekirjoitus onkin itse hämähäkin ajattelulla kirjoitettu. Se ei oikein tajua, mitä yksi verkko talon nurkassa haittaa ketään :D 

Kipitin taas pienillä jaloillani karkuun. Tiedän, että silloin, kun ihminen jahtaa, kannattaa lähteä pois niin kovaa kuin vain pääsee. Olen oppinut sen kantapään kautta; todella moni ystäväni on jäänyt ihmisten liiskattavaksi.

Ihmiset ovat ilkeitä. Mikseivät kauniit verkkomme, kotimme, voi jäädä kellariin, jos siellä ei käydä ikinä? Seuraavan kerran, kun näet hämähäkin verkon, jää ihailemaan sitä. Kuinka siinä on erilaisia kuvioita, kaunista jälkeä. Ohut, valkoinen siima, jota kudomme upeaksi luomukseksi. Jokainen viiva, jonka olemme kehränneet. Yritä nähdä verkon kauneus. Yritä.

Me hämähäkit olemme fiksuja. Siirrämme verkkomme pois, jos paikassa liikutaan, mutta jos siellä ei ikinä liiku ihmisiä, mikä on ongelman ydin? Ongelman ydin on ihmisten suhtautuminen meihin, pieniin hyönteisiin.

Suurin osa ihmisistä ei kunnioita hämähäkkejä, ei sitten ollenkaan. Hyönteisten kansassa olemme kunnioitettuja, vähän kuin karhu metsässä ja leijona aavikolla. Toivon, että minua ja kaikkia ystäviäni kunnioitettaisiin. Se olisi ihanaa, elämä ilman huolta siitä, ettei kotiani tuhota.

Ulkomailla asuu sukulaisiani tarantelloja ja muita myrkyllisiä hämähäkkejä. Olemme me suomalaisetkin hämähäkit myrkyllisiä, mutta käytämme myrkkyämme vain saaliiseen. Meidän myrkkymme ei edes toimi ihmiseen, sitä on niin pieni määrä. Voi, ihmisillä on meitä kohtaan uskomattoman suuri ylivoima – miksi meitä hämähäkkejä täytyy alistaa vielä lisää?

Leppäkertut, perhoset – joistakin hyönteisistä ihmisetkin pitävät. En vain ymmärrä, miksi leppäkerttuja arvostetaan, mutta hämähäkkejä kiusataan. Olemme me hämähäkitkin upeita olentoja ja tärkeä osa ekosysteemiä. Me syömme muita hyönteisiä, se on aivan totta, mutta leppäkertutkin syövät kirvoja. Ja miettikää ihmisiä – suurin osa syö päivittäin lihaa. Se on heille aivan okei, miksi hyönteisten parissa meitä hämähäkkejä pitäisi syrjiä ruokavaliomme vuoksi?

Ajattele omalle kohdallesi, että talosi, johon olet käyttänyt sekä aikaa että rahaa, tuhoutuisi. Tai vielä pahempaa, se tuhottaisiin aivan tarkoituksella. Oma kotisi, ja siinä samalla koko ruokavarastosi. Joutuisit rakentamaan kotisi uudelleen, keräämään uudestaan ruokaa. Vaikka tuo kuva on ehkäpä ihmisen näkökulmasta kovin absurdi tai epäuskottava, se on meille hämähäkeille aivan arkipäivää. Joudumme kokemaan verkkojemme menetyksen monta kertaa elämämme aikana.

Haluan vielä puhua muidenkin hyönteisten puolesta. Kärpäset ovat yksiä vihatuimpia otuksia keskuudessamme. Vaikka me hämähäkitkin syömme kärpäsiä, haluamme puolustaa heidän oikeuksiaan. Sieltäkin löytyy varmasti ihmisiä, jotka syövät naudan lihaa mutta haluavat naudoille paremmat olot maatiloilla.

Kärpäset ovat aivan harmittomia kavereita. Ei ole suuri vaiva napata sitä poloista, peloissaan olevaa ja sisälle eksynyttä kärpästä lasin sisälle ja viedä ulko-ovelle tai ikkunalle. Jos itse eksyt, kumpi olisi mukavampi vaihtoehto; se, että joku tappaisi sinut (oikein juuri tähän tarkoitukseen keksityllä ihmislätkällä) vai että joku johdattaisi sinut takaisin sinne, mihin sinun pitikin mennä? Jos oikein arvaan, valitsit jälkimmäisen. Anna sille ressukalle kärpäsellekin oikeus valita se. Heillä kun on muutenkin valitettavan lyhyt elämä, joten siitä täytyy saada nauttia!

Kiitos ja näkemiin, sinä ihminen joka tämän luit, ja kiitos myös Annille, joka tämän kirjoitukseni blogissaan ystävällisesti julkaisee!

 

Hilda Hämähäkki,

Hyönteisten sanomat