Negatiivista palautetta

Moi! Tämä lyhyt teksti kertoo - kissasta. En paljasta enempää. Tai no, sen voin paljastaa, että tätä oli todella kiva kirjoittaa! :) Toivottavasti pidät, ja kerrothan ihmeessä kommenteissa, mitä mieltä olit <3

Musta kissa hyppäsi eteeni ja alkoi puhua.

-Senkin typerä, huolimaton moukka!

Tuijotin kissaa pöyristyneenä. Olin tehnyt kaikkeni jotta sillä olisi hyvä olla, jotta se olisi aina tyytyväinen, jotta sillä olisi aina lämmin eikä koskaan nälkä. Olin käyttänyt niin, niin kauan aikaa saadakseni sen puhumaan. Ja nyt, ensimmäiset sanat jotka kuulin sen suusta, olivat loukkauksia ja syytöksiä.

-Mit… aloitin kysymykseni, mutta kissa vaiensi minut alkamalla taas sihisemään hampaidensa välistä.
-Pyydä anteeksi! se murisi. En sanonut mitään, koska omasta mielestäni minulla ei ollut mitään anteeksipyydettävää.
-Pyydä anteeksi! kissa melkein karjaisi ja minun oli pakko vastata jotakin.
-Miksi? tivasin vastaukseksi. Minähän en pyytäisi anteeksi, en etenkään tuollaiselta öykkäriltä.
-Miksi? Kysytkö sinä aivan oikeasti miksi?
-Kysyn, ja sinä arvon katti voisit alkaa pikku hiljaa availemaan sanaista arkkuasi.
-Olet syöttänyt minulle koko elämäni ajan sitä pahaa, kuivaa, inhottavaa roskaa! Ja minä olen joutunut syömään sitä, kun ei ole muutakaan ruokaa tarjolla! Minä en ole mikään roskapöntöstä löytynyt laiha kulkukissa, minä olen kunnon kissa, jolle kuuluu syöttää kunnollista ruokaa!

En saanut enää yhden ainutta sanaa suustani. Kissahan oli aina kehrännyt tyytyväisenä, kun olin antanut sille ruokaa. Millä ihmeen perusteella se ei pitänyt siitä?

-Sinähän olet aina kehrän…

Kissa keskeytti minut taas.

-Niin olen, minun vihaista kehräystäni! Niillä on erittäin suuri ero! Ja lisäksi minun harjani on aivan liian tiheäpiikkinen. Olen yrittänyt selittää sitä sinulle, mutta sinä tumpelo et tietenkään ymmärrä!

Ai jaa. Harja vai liian tiheäpiikkinen. Mitä väliä, en minäkään valittanut äidilleni hiusharjani piikkien väleistä! Kissani oli raivostuttavampi kuin kukaan tapaamani raivostuttava ihminen!

-Mitä vihaista kehräystä, mistä minä voin tietää sinun vihaiset ja tyytyväiset ja ties mitkä kehräyksesi? Sinä se tässä olet moukka ja lisäksi pahimman sortin marttyyri!

-Minäkö muka moukka? Katso peiliin, urpo! Ja pidäkin huoli, että tästä lähtien et syötä minulle sitä sahanpurua!

Tätä päivää en olisi uskonut tulevan. Olin ajautunut ilmiriitaan kissani kanssa. Voi aargh.

-Sinä haukut minun vaivaisilla viikkorahoillani ostamaa kissanruokaa SAHANPURUKSI! Siisti suusi, pörheähäntä!

-En jaksa enää keskustella kanssasi, totesi kissa nyrpistäen nenäänsä ja kääntyi keikutellen häntäänsä naamaani kohti. Se asteli ylhäisenä takaisin sisälle raollaan olevasta ovesta.

Huokaisin. Kuinka voikin niin suloinen kissa olla tosiasiassa niin ärsyttävä.