Ihmeellisyyden kirja

Moi! Tänään pääsemmekin (tai no, te pääsette) lukemaan tällaista lyhyttä tekstiä. Se kertoo kirjasta, jonka eräs poika löytää. Toivottavasti pidät tästä vähän lyhyemmästä tekstistä, omasta mielestäni ainakin onnistuin melko hyvin :) <3

Kirja oli vanha ja ruskeakantinen. Sen kannessa ei ollut kuvaa, vain kirjan nimi. Kukaan ei koskaan lainannut sitä, tai edes avannut sen kantta, sillä se lepäsi kirjaston tylsimmän kirjahyllyn perimmäisessä nurkassa. Kukaan ei koskaan etsinyt kirjoja siitä tylsimmästä kirjahyllystä, koska se oli niin tylsä, ja vaikka olisi sattunut etsimäänkin, kukaan ei olisi löytänyt kirjaa siitä kaikkein perimmäisestä nurkasta. Ja vaikka joku nyt olisi sattunut vilaukselta näkemään kirjan, hän ei olisi jaksanut vaivautua astumaan lähemmäksi, niin tylsän näköinen kirja oli. Se olisi varmasti täynnä niin tylsää tekstiä, ettei sitä olisi jaksanut tavata paria minuuttia pidempään. Aivan järjettömän paksukin kirja oli.

Mutta eräänä päivänä kirjaston ovista sisään astui poika, joka asteli määrätietoisen oloisena kohti nuorten aikuisten hyllyä. Siellä hän kääntyi kohti tietokirjoja, siellä kohti aikuisten kertomakirjallisuutta. Siellä hän astui lastenkirjojen luokse. Sieltä hän käveli sotaromaanien hyllylle ja kuljetti varovasti kättään pitkin paksujen kirjojen selkämyksiä, kunnes saapui hyllyn päähän. Siellä hän vilkaisi varuillaan ympärilleen ja lopulta astui pari askelta eteenpäin kaikista tylsimmän kirjahyllyn luokse.

Pojan tarkkaavaiset silmät selasivat nopeasti läpi kaikkien kirjojen selkämyksissä lukevat nimet. Katse vilahti ruskeakantisen kirjan ohi, mutta ei jatkanutkaan siitä matkaa, vaan pysähtyi. Poika käveli hyllyn luokse, ojensi kätensä ja tarttui kirjaan.

Sen pinta oli pölyinen, eihän siihen oltu koskettu pitkiin aikoihin. Se tuntui kädessä ihmeellisen kevyeltä, vaikka olikin varmasti yli kuusisataa sivua paksu.

Poika siveli kämmenellään kirjan kansilehteä ja puhalsi sitten pölykerroksen sen päältä lattialle. Hetken aikaa kirjaa tunnusteltuaan hän tarttui kanteen ja käänsi sivua. Ensimmäinen sivu oli tyhjä, samoin toinen, mutta kolmannella oli tekstiä.

Sinä, upea valittuni, olet löytänyt Ihmeellisyyden kirjan. Kohtele sitä niin hyvin, kuin Ihmeellisyyttä kuuluukin.