Kirje

 Moi! Kiva että päätit lukea tämän postauksen! Yritin kirjoittaa kirjemuotoista tarinaa, mutta en oikein pidä lopputuloksesta. Haluan silti palautetta tähän, joten olkaa rehellisiä, jos kommentoitte - missä onnistuin, missä en, mitä pitäisi muuttaa? :)

Moi!

Tämä saattaa nyt kuulostaa todella, todella omituiselle, koska sitähän se on, mutta tahdon silti kertoa sen sinulle. Ymmärrän, jos et usko. Toivon vain eniten koko maailmassa, että uskot. Tämä on niin suuri asia, aivan äärettömän suuri. En ymmärrä, miksen ole koskaan ennen kuullut tästä.

Nimittäin - olen siskosi. Nyt olen kertonut sen. Et tiedäkään, kuinka paljon käteni tärisee, kun nyt kirjoitan tätä. Käsialani voi siis olla huonoa, sillä käden täristessä tietenkin myös koko kynä tärisee. Eikä minulla ole kumia, jolla voisin kumittaa huonolla käsialalla kirjoitetun tekstin, sillä koirani piilotti kumin. Niin, minulla on koira. Se on ruskea ja melko pieni, sekarotuinen. Ja todella suloinen.

Mutta nyt me menemme – tai siis tietenkin minä menen – aivan sivuraiteille. Pääasia tässä kaikessa oli se, että äitini kertoi minulle eilen, että olet siskoni. Kysyin, tunteeko äiti ketään, jonka sisarus on kuollut. Kysyin sen siksi, että koirani veli kuoli viikko sitten. En ole koskaan nähnyt sitä, koirani veljeä siis, eikä sillä nyt ole mitään merkitystä. Tulinpahan nyt vain kysyneeksi. Silloin äiti katsoi minua surullisesti ja sanoi hiljaa:
 -Ehkäpä nyt olisi aika…

Sitten hän kertoi, että minun ainoa siskoni kuoli pari vuotta ennen kuin minä synnyin. Äkkiä minulle tuli paha olo. Olen aina toivonut, että minulla olisi sisarus. Ja sitten kun saan tietää, että minulla on, saan myös tietää, että hän on kuollut.

Nyt saatat ehkä miettiä, miten ihmeessä voisit olla siskoni, kun kerran ainoa siskoni on kuollut. Mutta kun hän ei ole, vaan hän on sinä! Kysyin äidiltäni siskoni nimeä, ja hän kertoi sen – se on Miranda. Hain tänä aamuna Internetistä Mirandan ja meidän sukunimemme ja äkkiä löysin kuvan sinusta – pelaat ilmeisesti koripalloa, siksi kuvasi oli netissä, joukkueesi sivuilla.

En nyt oikein tajua tätä. Miksi äiti väittää, että olet kuollut? Tiedätkö sinä minusta? Kenen luona sinä asut? Kuinka paljon olet vanhempi kuin minä? Olen siis kymmenen vuotta. Tiedän, ettei kannata esittää kysymyksiä. Toivon koko sydämestäni, että vastaat, tai edes saat tämän kirjeen. Onkohan sinulla omat vanhemmat, jotka huolehtivat sinusta? Ovatkohan he samanlaisia kuin minun vanhempani – valehtelijoita? Olen vihainen äidilleni ja isälleni. Minulla on sisko, enkä tiedä hänestä. Kamalaa. Olen aina toivonut siskoa – ja nyt saan sen. Ehkä. Jos uskot minua. Ja jos tapaan sinut.

Ehkä vanhempasi eivät päästä sinua, ehkä eksyt matkalla – mutta yritä. Ole kiltti. Yritä päästä meille. Toivon sitä niin paljon, että sydämeni melkein räjähtää. Tunnen, kuinka se takoo rinnassani. Tunnen, kuinka käteni hikoavat. Tunnen, kuinka kurkussani on pala.

Vastaa minulle, ole kiltti. En toivo mitään muuta, kuin että vastaat. Ole kiltti. Minä pyydän.

Siskosi,

siis oikeasti, siskosi,

Amanda.