Tyttö ja nalle

Moi! Olen aivan liian innoissani - tämä on kuudes päivä peräkkäinen päivä, jona julkaisen postauksen! Hyvä alku huhtikuulle tällainen postausputki :) Tähän lyhyeen tekstiin sain idean Kastehelmen Ideoita kirjoittamiseen -postauksesta. Hänen Kissat & kirjat -blogillaan on mielestäni aivan liian vähän lukijoita, kun miettii kuinka hyviä Kastehelmen postaukset ovat - joten nyt kaikki lukemaan! :) Toivottavasti pidät tästä (todella lyhyestä) tarinanpätkästä <3

Olipa kerran tyttö, joka kantoi aina mukanaan nallea. Nallella oli ruskea, pörröinen turkki, suloiset nappisilmät sekä pieni, valkoinen nenä, ja sen kaulassa oli vaaleanpunainen rusetti. Nalle oli kaikin puolin sen näköinen, että siitä oli pidetty huolta, kuten siitä oltiinkin pidetty.

Joka aamu tyttö otti nallen mukaansa keittiöön, söi sen vieressä kanssa aamupalan, lähti sen kanssa kouluun ja tuli sen kanssa koulusta kotiin. Nalle istui tytön sylissä oppituntien ajan ja kulki hänen mukanaan välitunneilla. Tyttö nukkui myös yöt nalle kainalossa. Nallella ei ollut nimeä, se oli vain nalle, mutta se oli silti tytölle todella tärkeä.

Mutta nallessa oli yksi ongelma. Muut eivät pitäneet siitä. Ei tyttö kylläkään sitä tiennyt, pitivätkö muut itse nallesta, mutta ainakaan kukaan ei pitänyt siitä, että hän kantoi sitä mukanaan. Vanhempien mukaan nalle likaantui koulussa, kavereiden mukaan nalle oli liian nolo niin vanhalle tytölle, opettajien mukaan nalle vei tytön keskittymisen. Ohikulkijoiden mietteistä tyttö ei tiennyt, mutta ainakin he mulkoilivat sillä tavalla, etteivät he ainakaan mitään hyvää tainneet ajatella. 

Tyttö ei kuitenkaan välittänyt siitä. Miksikö ei? Siksi, ettei muiden mielipiteillä ole tällaisissa asioissa merkitystä. Tyttö tahtoi kantaa nallea mukanaan ja pitää sitä sylissään, ja niin hän tekikin. Elämänsä loppuun asti.