Huono

Moi! 

Apua. Siis - mitä täällä tapahtuu? Kirjoittiko Anni juuri tosiaan tarinanpätkän, joka on surullinen? Kyllä. Mutta se ei ollutkaan se ongelma. Aikooko Anni juuri nyt julkaista sen tarinanpätkän blogissaan? Kyllä. 

Jos ette tästä vielä tajunneet, saatte seuraavaksi lukea surullisen tekstinpätkän. Kirjoitin tämän harjoitukseksi, koska halusin oppia kirjoittamaan myös surullisia tekstejä - ja sitä en kyllä tiedä ollenkaan, miksi aion julkaista sen. Toivottavasti tämä ei ole aivan kamala! 


"Paljonks sä sait?" joku kysyi kokeen jakamisen jälkeen Fionalta.
"Ysin", hän vastasi ja hymyili. Tai ainakin yritti hymyillä. Hymy oli niin pieni, ettei sitä edes huomannut. Niin epätodellinen kuin hymy vain voi olla.

Se joku kääntyi sanaakaan sanomatta ja käveli omien kavereidensa luokse.

Fiona tunsi, kuinka kyynelkanavat avautuivat ja olivat valmiina antamaan periksi. Kuten hän. Pian hän alkaisi itkemään. Ja sitä kukaan muu ei saisi nähdä.

"Mun pitää päästä vessaan", hän sanoi nopeasti ohi kävelevälle opettajalle, joka huikkasi olkansa yli:
"Jeps!"

Fiona nousi ylös pulpettinsa äärestä nopeasti ja melkein juoksi tyttöjen vessoille. Hän avasi vessakopin oven ja lukitsi sen perässään.

Istuuduttuaan vessan lattialle välittämättä vähääkään sen todennäköisesti suuresta bakteerikannasta, Fiona antoi vihdoin ahdistuksen tulla. Kyyneleet virtasivat tasaisena, vuolaana jokena hänen poskilleen. Hän yritti olla nyyhkyttämättä, ettei kukaan kuulisi, mutta se oli miltei mahdotonta.

Yhdeksän miinus. 9-. Matikan kokeesta. Fiona ei ollut edes kehdannut sanoa oikeaa numeroa kysyttäessä. Hän oli jättänyt miinuksen lausumatta. Se oli kuin jokin todistus siitä, että hän oli miinus. Vain yksi suuri epäonnistunut miinus.

Lopulta Fiona nousi, vilkaisi itseään peilistä ja alkoi pestä kasvojaan viileällä vedellä. Kun kaikki kyyneleet olivat kadonneet, ahdistunut ilme vaihtunut kevyeksi hymyksi ja itkun aiheuttamat punaiset silmänympärykset hävinneet, hän näytti oikein hyvältä.

Mutta jotenkin se ei tuntunut sopivalta. Ei hänen kuulunut näyttää hyvältä, tuntea olevansa millään tavalla hyvä, jos hän ei kerran ollut. Se ei ollut reilua.

Oikeasti hyvien ja taitavien kuului tuntea olevansa hyvä. Tuntea olevansa onnellinen. Fiona ei voinut kuulua heihin. Hän ei saanut olla onnellinen, ei saanut. Eikä hän ollutkaan.

Fiona puri huultaan ja tuijotti kuvajaistaan peilistä. Hän hymyili edelleen. Hymystä oli tullut automaattinen ilme, hän nosti sen kasvoilleen aina, kun oli muualla kuin omassa huoneessaan.

"Olen huono, olen huono, olen huono. Liian huono."


Kommentit

  1. Tää on tosi hyvä - ottaen huomioon, ettet paljoa surullisia tekstejä kirjoita! Musta tää oli ikäänkuin kopio siitä tekstistä jossa päähenkilö sai 10-, mutta vain tunnelmallisempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taco! <3 Mä en edes itse ymmärtänyt, että tämä muistuttaa sitä tekstiä :D Mutta joo, ihanaa kun kommentoit :) <3

      Poista
  2. Siis niin upea! Mietin tässä vähän samaa, kuin Taco, mutta ei niinkään kopio, ehkä ennemminkin… Uudelleenkirjoitus? Pääsit silti tosi hyvin päähenkilön sisään ja kirjoitus onnistui tosi hyvin!✨💛

    VastaaPoista
  3. Täähän oli tosi hyvä! Ja jos jatkat surullistenkin tekstien kirjoittamista niin varmasti kehityt vieläkin paremmaksi :) Ja olen samaa mieltä kuin Kastehelmi, tämä oli vähän niinkuin uudelleenkirjoitus tai paranneltu versio siitä toisesta tarinastasi. Tykkäsin erityisesti kohdasta, jossa sanottiin kyynelkanavien olevan valmiina antamaan periksi niinkuin Fionakin, siinä oli jotain tähän tunnelmaan sopivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana S! :) Yritänkin nyt lähiaikoina kirjoittaa enemmän surullisia tekstejä, koska harjoitus tekee mestarin :) Se kohta oli myös oma suosikkini, ihanaa että pidit siitä <3

      Poista
  4. Ihan hyvä! Mustakin tää on vähän kuin uudelleenkirjoitus. Tosi kiva sellainen.❤️

    VastaaPoista
  5. Minustakin tämä muistuttaa aika paljon Täydellisyyttä ei ole -tarinaa (olihan se sen nimi?), mutta vain vähän erilaisella tunnelmalla. Teo:ssa (lyhenteiden keksiminen on kivaa :D) päähenkilö ikään kuin sulkee tunteet sisälleen ja on vihainen itselleen, mutta tässä Fiona on surullinen ja pettynyt, ja päästää kyseiset tunteet myös vapaaksi. Okei, alkaa kuulostaa jo vähän liian opettajamaiselta, joten ehkä lopetetaan tähän... 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia, sä olet jotenkin todella hyvä kommentoimaan! Löydät tekstistä aina hyviä pointteja, joita itse ei ehkä olisi koskaan huomannut :) Kiitos paljon kommentista <3 <3

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙