Isosiskon elämää 7

 Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙 
Selailin äsken vähän Annin tarinablogin palautekyselyn (jonne löydät linkin edellisestä postauksesta, jos et ole vielä käynyt vastaamassa) tuloksia ja nyt vaikuttaa siltä, että ehdottomasti toivotuin postaus on uusi osa Isosiskon elämään. Viime osa julkaistiin kai joskus jouluna, ja olen saanut niin paljon positiivista palautetta Isosiskon elämää -tarinoista, että nyt on ehdottomasti uuden osan paikka! Tästä ei tullut ihan sellainen kuin toivoin, mutta toivottavasti silti pidät 💙 

Ps. Näyttökerrat ylittivät jo jokin aikaa sitten 30 tuhannen, enkä ole tehnyt vieläkään minkäänlaista spesiaalia sen kunniaksi! Joten jos mitenkään ehdit, voisitko kommentoida tähän postaukseen jonkin idean, millaisen spesiaalin tekisin? :) 


Uusi ihana aamu ja ensimmäinen päivä viikonloppua. Upeaa, ei voi muuta sanoa.

Niin Siiri ajatteli noustessaan ylös sängystä eräänä kauniina lauantaiaamuna. Hän haukotteli syvään ja venytteli käsivarsiaan raukeana. Nyt ei tarvitsisi tehdä mitään koko päivänä, voisi jatkaa vaikka unia jos huvittaisi…

Siiri nousi ylös sängystä ja painoi valokatkaisinta, mutta valot eivät menneet päälle. Eikä katkaisin edes painunut alas. Aivan kuin se olisi jumittunut kokonaan. Mitä ihmettä?

Verhot avattuaan ja auringonvalon tulvittua huoneeseen Siiri tarkasteli valokatkaisinongelmaansa uudestaan.
-Noora! hän kirkaisi mahdollisimman kovaa välittämättä pätkän vertaakaan todennäköisesti vielä nukkumassa olevasta äidistään.
-Tietenkin se puupää esittää, ettei kuullut, Siiri jupisi ja pamautti huoneen oven auki mahdollisimman äänekkäästi. Noora saisi niin kuulla kunniansa.

-Miksi hitsissä mun valokatkaisin on teipattu niin, ettei valoja saa päälle? hän kiljaisi aulassa viatonta esittävälle pikkusiskolleen, joka oli leikkimässä Barbeilla niin muka-kilttinä kuin olla ja voi.
-Pitäisikö mun sen sijaan kysyä, miksi säästöpossustani on hävinnyt kaksi euroa ja kolmekymmentäviisi senttiä? Kukakohan se oli? Musta vähän tuntuu, ettei ainakaan äiti.

Siiri risti kädet rinnalleen vihaisena. Se oli varmaan kaksi kuukautta sitten, ei tuollaisista kanneta enää kaunaa! Tai no, se saattoi kyllä olla toissapäivänäkin, mutta – nääh.
-En kyllä yhtään tiedä. Etkä säkään varmaan tiedä mitään siitä mun valokatkaisimesta.
-En tiedäkään, pöljä.
-Niinpä niin.
-Niinpä niin.
Syvä hiljaisuus.
-Kysytäänpä sitten suoraan: miksi sinä, Noora, teippasit läpinäkyvällä teipillä huoneeni valokatkaisimen jumiin? Siiri kysyi tasaisella äänensävyllä. Hän räjähtäisi ihan kohta ärtymyksestä, eli nyt Nooralla oli tasan viimeinen mahdollisuus selvitä tästä ilman tappelua.
-Koska mä näin yhden YouTube-videon, jossa tehtiin niin, Noora vastasi hymyillen sellaista viatonta enkelihymyään, joka tepsi kaikkiin muihin paitsi Siiriin.
-No arvaapa mitä? Mä näin yhden sellaisen videon, jossa yks tyyppi lukittautui talonsa ainoaan vessaan ja sen pikkusisko ei voinut häiritä sitä, eikä kyllä myöskään käydä vessassa.
-Hä?
Kuinka vajaaälyinen voi ihminen olla.

Siiri nappasi pöydältä puhelimensa sekä mielenkiintoisen kirjastonkirjan ja ryntäsi vessaan vetäen oven perässään kiinni. Hän kuuli, kuinka Noora lähti juoksemaan yrittäen saada kahvasta kiinni, mutta Siiri oli nopeampi. Ovi naksahti lukkoon.

-Mitä sä… Siiri! Nooran epätoivoinen kiljunta kuului oven läpi. Siiri pyöritteli silmiään itsekseen ja alkoi lukemaan kirjaa unohtaen koko ympäröivän maailman.

Ehti kulua ehkä viisitoista minuuttia, ennen kuin vessan oven takaa alkoi kuulua kolinaa. Sellaista rämisevää, metallista kolinaa. Aivan kuin joku olisi hakannut kattilan kansia yhteen…
-Noora, mitä ihmettä sä touhuat?
Ei vastausta. Kolina vain koveni. Ja koveni. Ja koveni.
-Noora!
Nyt Siirin oli jo pakko sulkea korvansa sormillaan. Eihän tätä meteliä kestänyt kukaan!
-NOORA, VASTAA HETI TAI KÄY HUONOSTI!
-Hakkaan kattilan kansia yhteen, tietty, etkö jo tajunnut?
-Mitä…

Siiri läimäytti vessan oven auki ja tuijotti aulaan silmät levällään. Missä se riiviö oli? Siirin olisi tehnyt sillä hetkellä eniten maailmassa mieli paiskata Nooraa kattilan kannella suoraan päähän. Ehkä se olisi sitten rauhoittunut edes hieman.

-Mä kerron äidille, jos sä lyöt mua, totesi Noora portaikosta ja ryntäsi alakertaan.

Jaahas. Vai niin. Sinne meni sekin rauhallinen aamu. No, voisihan sitä mennä vaikkapa syömään aamupalaa, kun aamu kerran oli jo pilattu.

Siiri laskeutui portaat hitaasti alas ja käveli alakerrassa suoraan jääkaapin luokse. Sieltä hän nappasi banaanijogurtin ja alkoi kaivaa lusikkaa laatikosta.
-Huomenta, Siirin ja Nooran äiti huikkasi portaista pirteän oloisena. Hän sai ainakin makoilla aamulla sängyssä niin pitkään kuin huvitti, Siiri tuhahti mielessään. Ihmekös kun on niin pirteällä päällä.
-Mikä mekkala tuolla ylhäällä oli äsken? Ei meinannut edes omia ajatuksiaan kuulla, äiti jatkoi, kun Siiri ei vastannut hyvää huomenta -tervehdykseen.

Siiri pyöritteli silmiään.
-Sitä voi kysyä Nooralta, mutta rehellistä vastausta ei todennäköisesti ole tulossa, hän tuhahti ja alkoi lappaa jogurttia suuhunsa löydettyään lusikan.

Noora istuskeli sohvalla omahyväisen näköisenä harjaamassa hiuksiaan, aivan kuin ei olisi koskaan tehnyt mitään pahaa. Ja pah. Koko tyttö oli yksi suuri ärsyttävyyden perikuva.
-Noora, mitä sä metelöit vähän aikaa sitten ylhäällä? äiti käveli tiukkaamaan Nooralta. Tämä näytti ensin kieltä Siirille välittämättä äitinsä paheksuvasta katseesta ja vastasi sitten:
-Häiritsin Siiri-örvelöä, tietty.
-Miksi teidän pitää aina tapella…
-Anteeksi nyt vain, mutta örvelö? Maailman surkein haukkumanimi! Siiri kiljaisi keskeyttäen äitinsä puheen.
-Niin, örvelö. Olet sinä.
-Tytöt! äiti parkaisi.
-Säkin olet sitten örvelö, senkin örvelö.
-Ihan sama.

Siiri pudisteli päätään. Vai örvelö. Kaikkea sitä.

Ps. Örvelö ei sitten ollut minun eikä rakkaan pikkusiskoni keksimä, vaan siitä pisteet menevät ihanalle mummollemme! :D

Täältä löydät lisätietoa Noorasta ja täältä Siiristä 

Kommentit

  1. Juuri kun kerkesin ajatella, että et varmaan enää jatka IE:tä! Ei sillä, että olisin muistanut laittaa sen palautekyselyyn...
    Mutta tarina. Hyvällä tavalla samanlainen kuin muutkin, eli et ole tauosta huolimatta menettänyt otettasi! Tällä kertaa sympatiani kyllä vähän jakautuvat kummallekin - valokatkaisijan teippaus onkin niin kauhea juttu, Siiri... :D
    Tästä ei välttämättä välittynyt se ärsyttävä pikkusisko -tunne tarpeeksi, ei ainkaan yhtä hyvin kuin automatkaepisodista, mutta kyllä tätä silti kannatti odottaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mun mielestä aivan ihana! Jotenkin mä onnistun aina tykkäämään Noorastakin, vaikka mulla ei ole yhtään vanhempia sisaruksia, toisin kuin yksi pieni pikkusisko. Erityisesti Nooran kattilankansitempaus vähän nauratti. :D Kyllä Siiri on kuitenkin paras hahmo. Joskus mullakin käy niin, että yritän päästä pois turhauttavasta tilanteesta, mutta sitten tulee pikkusiskoni, joka jollakin kummallisella konstilla saa minut sieltä pois :).

      Poista
    2. Olivia: Hyvä, että tämä vaikutti samanlaiselta kuin muut osat - pelkäsin vähän, että tästä tulee aivan liian erilainen... Hahah, en ota tuota 'valokatkaisijan teippaus onkin niin kauhea juttu' -kommenttia henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka oman siskoni tehdessä tällaisen 'hauskan' tempauksen reagoin aika lailla samalla tavalla kuin Siiri :D Kiitos joka tapauksessa kommentista <3

      Poista
    3. Kastehelmi: Kiitos tosi paljon, Helmi <3 Tässä vaiheessa haluan huomauttaa siskoni kunnian pelastaakseni, että oma siskoni ei siis ole hakannut kattilankansia yhteen vessan oven takana - vaikka onhan hän kyllä ovea mm. potkinut aika kovaa :D

      Poista
  2. Jipii!! Suosikkijatkotarinani jatkuu <3 Tää on oikeesti yli-samaistuttava, ja mun pikkusisko on literally samanlainen ja kattoo kokoajan niitä Five Minutes Crafts-videoita ja selittää oudot tekeleensä niillä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mahtavaa, että tähänkin osaan pystyi samaistua, koska se on oikeastaan koko IE:n tarkoitus :D Ja mitäh, munkin sisko katsoo niitä Five Minute Crafts -videoita xD

      Poista
  3. Hyvä tarina! LISÄÄ ISOSISKON ELÄMÄÄ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas pikkusiskoni <3 Ja joo, kaikki muut, tämän kommentin laittoi oma siskoni, joka on suurin inspiraation lähteeni IE:hen :D

      Poista
  4. Jes, lisää IE:tä!
    Mahtavaa, tää on mun lempi "sarjani" täältä :D
    Tääkin osa oli hyvä, tosi kiva kun nää on niin pitkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkoi nyt naurattaa, kuinka IE-lyhenne vakiintui jo käyttöön :D Ihanaa, että pidit ja kiitos paljon <3

      Poista
  5. Jes! Pääsin nyt koneelle ja kommentointi toimii. Tämä oli hyvä postaus, muttei vetänyt vertoja aikaisemmille IE:lle 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Lintunen <3 Omasta mielestänikään tämä ei ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmat osat, mutta ehkä ensi osasta saadaan jo parempi :)

      Poista
  6. Erikoista, mun mielestä tää nimenomaan OLI aivan yhtä hyvä kuin muutkin osat 🤷🏼‍♀️ Mä rakastan eniten sitä, miten kaikki on niin aidon tuntuista ja uskottavaa, että mä alan miettimään, mikä kaikki on oikeasta elämästä ja mikä sun päästäisi :D Näissä tarinoissa sun lahjat pääsee parhaiten esille, ja siksi (vaikka se onkin aika tylsä vastaus) IE:t on mun ehdottomia lemppareita sun blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Mä en ole vastannut tähän. Anteeksi, poro. Joka tapauksessa kiitos paljon, Ester 💕🦌 Totta kai kaikki on aidon tuntuista ja uskottavaa, koska melkein kaikki on tapahtunut oikeasti mun ja mun-siskon-jonka-nimeä-en-nyt-sano-mutta-jonka-nimen-sä-tiedät elämässä :D Pitäisi kyllä todellakin tehdä lähiaikoina uusi IE, jos ne on kerran sunkin lemppareita! 😂💙

      Poista
  7. Sateenkaarikisu🌈09 heinäkuuta, 2022 17:37

    Oli hyvä idea tehdä tuollainen jatkotarina tykkäsin tosi paljon!<33

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙