Värit paperilla
Moi! Onko teillä koskaan vaikeuksia tekstien nimeämisessä? 😅 Itselläni on todella usein, ja tämän tekstin nimeäminen oli NIIN vaikeaa! Ei ole oikein motivaatiota kertoa tästä tarinanpätkästä mitään, joten - ala vain lukemaan! Toivottavasti pidät 💙
Seison tyhjässä kuvataideluokassa ja tuijotan suoraan eteeni
kauhusta kankeana. Teinkö minä sen oikeasti? Murtauduinko oikeasti sisään
kouluun vain siksi, että tahdon maalata?
Tehty mikä tehty. Enää ei voi perua.
Tartun pöydällä lepäävään akryylimaalipurkkiin, värinä on
ultramariinin sininen, ja haen luokan takaosasta yhden arkin paksua maalauspaperia.
Etsin kuumeisesti sivellintä, mutta sitä ei tunnu löytyvän. Eikö jokaisessa
kuvataideluokassa pitäisi olla edes yksi sivellin? Pian löydän uudehkon, melko
hyvin pestyn siveltimen opettajan kaapista ja sen vierestä puhtaan maalauspaletin.
Valikoin akryylimaalien säilyttämislaatikosta vielä pari suosikkisävyäni
ja alan maalaamaan.
Hetken päästä sivellin jo liikkuu paperilla kuin itsekseen ja
muodostaa kauniita kuvioita, muotoja ja kiemuroita. Maalaus ei esitä mitään
fyysistä, se on vain sekamelska tunteita ja ajatuksiani. Maalaamisen huumassa
unohdan kaiken, mitä olen tehnyt ja ajatellut, maailmassa ei ole mitään muuta
kuin tämä hetki. On vain käteni, jonka otteessa pitelen sivellintä, ja värien
peitossa oleva maalipaletti. Pari kertaa osun vahingossa paperin sijasta vanhaan,
vihreään T-paitaani, mutta se on sen arvoista.
Vedän viivan toisensa perään, saan paperin näyttämään melkein
elävältä, tuntevalta olennolta. Värit, vahva magenta, jokin
vihreän nimetön sävy ja ultramariini osuvat ja sekoittuvat toisiinsa, mutta se
ei haittaa. Ne sopivat toisiinsa täydellisesti. Kaikki tässä hetkessä sopii
toisiinsa täydellisesti. Ilo pulppuaa sisälläni, saa minut nauramaan, hymyilemään.
Lopulta vedän viimeisen, ohuen sinisen viivan, ja katselen maalausta
hymyillen kaihoisasti. Olisipa tällaista useammin.
Äkkiä ovi paiskataan auki. Jähmetyn paikalleni ja tuijotan
ovensuussa seisovaa vaaleahiuksista tyttöä. Tunnistan tytön, mutten muista
hänen nimeään. Hän on rinnakkaisluokalla ja käy oppilaskunnan kokouksissa,
jotka pidetään näin koulun jälkeen. Miksen tullut ajatelleeksi niistä? Luulin
koulun olevan tyhjä.
Hän ei näytä vihaiselta, vaan pikemminkin hämmästyneeltä.
Yritän loihtia jostakin kasvojeni kätköistä huulilleni edes pienen hymyn, mutta
se ei onnistu. Tässä ei ole yhtään mitään hymyiltävää. Jäin kiinni.
-Mitä sinä…? tyttö kysyy epäröivästi. Mietin pääni puhki,
mitä ihmettä vastaan. Kerronko totuuden vai pysynkö vain hiljaa?
Totuus on aina paras vastaus, niin mummoni on sanonut varmasti
satoja kertoja.
-Meillä ei ole kotona maaleja. Ne maksavat liikaa, soperran.
Tyttö ei vastaa. Hän näyttää ajattelevan jotain todella kovasti, mutta nyökkää
lopulta.
-Voit jatkaa taideteoksesi työstämistä. En kerro opettajille.
Nyökkään kiitollisena. Tyttö astuu äkkiä sisään luokkaan ja vilkaisee
maalaustani.
-Tuo on oikeasti tosi hieno.
Nyt hymy nousee kasvoilleni yrittämättäkin.
En itse pidä maalauksesta - mutta tää oli kyllä lukemisen arvoista! Rakastin tuota ilon kuvailua ja erityisesti loppua, jossa nousee esiin ihanasti rakkaus taiteeseen!! Kuva oli lisäksi ihana ja aiheeseen sopiva <33
VastaaPoistaNimi-ideoita:
Maalattu hymy
Maalitahroja (Muistanko väärin vai eikö tämä ollutkin jonkun tarinan nimi? xd)
Ilon maalaus
Tarkotin siis tolla, etten pidä maalaamisesta :'D
PoistaKiitos, maailman-nopein-kommentoija Taconen! Siis oikeasti, postaus julkaistu kolme minuuttia sitten, yksi näyttökerta ja Taco on jo ehtinyt kommentoida xD Mutta joo, kiitos paljon, olen itsekin melko tyytyväinen tähän :) <3
PoistaJa hei, kiitos ehdotuksista! Harkitsen vakavasti jonkun näistä laittamista nimeksi :)
Ainiin, nyt kun mainitsit kommentointinopeudesta... Keksi kiitos? :D
PoistaSoorry, mun tietokoneella ei ole emojeita, joten keksirohmu Tacosen keksi jää nyt saamatta :D
PoistaVau! Ihana teksti, ja niin kuin Taco jo sanoikin, varsinkin lopussa nousee esiin maalaamisen tärkeys päähenkilöille <33
VastaaPoistaKiitooos, Kastehelmi! <3
PoistaNimiehdotuksia:
VastaaPoistaTaiteen arvokkuus
Maalattu mieli
Ultramariinin sinistä
Kiitos paljon näistä ihanista nimistä :) Vaikka en mitään näistä käyttänytkään, etenkin tuo Ultramariinin sinistä on aivan ihana... Ehkäpä joskus saatkin lukea blogistani sen nimisen tekstin? :)
PoistaKaunis! 💙 Ihanan sininen teema, ja osasit kuvailla todella hyvin sitä maalaamisen tunnetta. Olisin tosin ehkä vaihtanut sen "Voit jatkaa taideteoksesi työstämistä" -puheenvuoron johonkin muuhun, tuo kuulostaa vähän tökkivältä? Nimiehdotuksia ei oikein tule mieleen, mutta oletkin jo saanut muutamia aivan ihania, joten pärjännet niillä. :)
VastaaPoistaPs. Jos en ole maininnut, niin rakastan blogisi uutta ulkonäköä!
Kiitos paljon! <3 Yritin jotenkin luoda vähän sellaisen sinisen tunnelman, mahtavaa jos onnistuin :) <3 Se puheenvuoro oli ehkä vähän sarkastinen siltä tytöltä, en mä tiedä... Mietitään vielä, ehkä mä vaihdan sen jossakin kohtaa! :) Kiva kun pidät blogin ulkonäöstä <3
PoistaIhana! Maalaus on selvästikin todella tärkeä päähenkilölle ja se näkyy tekstissä, taitavaa!
VastaaPoistaNimiehdotuksia olisi Värit taululla, Ainut paikka, Maalauksen taika, Sydämeni tärkein asia, Maalaten unelmiin... Tässä pari :D
Tarkoitan siis maalaaminen :D
PoistaKiitos, Oona, ihanaa että kommentoit :) <3 Erityisesti Maalaten unelmiin on todella kaunis nimiehdotus - miksi kaikki muut keksivät niin ihania nimiä ja mä en? Kiitos silti todella paljon <3
PoistaAivan u-p-e-a tarina <3
VastaaPoistaMaalaaminen ja piirtäminen ovat ihanaa, joten tätä oli mahtava lukea :)
Tässä olisi muutama nimiehdotus:
Sydän, täynnä värejä
Sävyjen kirjo
Se tärkein asia
Hetkonen, miksi nuo kaikki alkavat S-kirjaimella? Xd
Aivan i-h-a-n-a kommentti, kiitos paljon <3 Ne tietenkin alkavat S-kirjaimella, koska nimimerkkisikin alkaa, ja alitajuisesti pidät siksi S-kirjaimesta :D
PoistaJa ajattelin nimeä "Värien kirjo" mutta laitan sen ehkä johonkin omaan tarinaan :D
VastaaPoista:) <3
Poista