Runokilpailun lopputulokset

 

Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙   
Tervetuloa lukemaan runokilpailun lopputuloksia! Nyt saatte lukea jokaisen näistä aivan ihanista runoista, joilla kilpailuun osallistuttiin. Kerron myös kaikista runoista oman mielipiteeni, eli mitä pidin siitä. Lopuksi saatte totta kai myös tietää, kuka tämän kilpailun voitti! Toivottavasti nautit postauksesta <3

Hento

Kirjoittaja: Nalle_puh
Aihe: Perhonen

Perhonen,
se hento hyönteinen,
nousee siivilleen.
Se on kaunis,
värikäs,
mutta silti väritön.
Se on hento,
hauras,
pieni suuressa maailmassa.
Kuin aamukaste ruohikolla,
se haihtuu hiljalleen.
Vain muisto jää,
kuin pieni sirpale sielua.
Lähimmäisen sydämeen.

Oma mielipiteeni: Pidän tästä runosta todella paljon 💙 Etenkin nuo kaksi säettä, ”Kuin aamukaste nurmikolla, se haihtuu hiljalleen” ovat aivan upeita. Oikeastaan kaikki viisi viimeistä säettä ovat suosikkini – niissä on jotain tunnelmallista ja kaunista. Ja kyllä kaikki muutkin säkeet olivat ihania! Tässä runossa käytetään monia kauniita sanoja, ja runoissa rakastan juuri sitä, kuinka yksittäisiä sanoja on mietitty paljon enemmän kuin muunlaisissa teksteissä. On myös jotenkin ihanaa, että runo alkaa juuri sanalla ’perhonen’, joka oli valittu runon aiheeksi. Pisteiden ja pilkkujen paikkoja olisi voinut joissakin kohdissa miettiä vähän enemmän, ne menevät osittain hieman omituisesti, mutta se nyt onkin kaikkien runoja kirjoittavien perusongelma… Kiitos paljon tästä ihanasta lukukokemuksesta, Nalle_puh! Luin tämän useaan kertaan, niin kaunis se oli 💙

 

Kultaiset siivet

Kirjoittaja: Sammal
Aihe: Perhonen

Niitylle katson
se täynnä heinää,
kukkia on
yhtäkkiä siellä huomaan
pienen,
kauniin perhosen.

Sen siivet,
kuin sulaa kultaa
ja kuviot aitoa mustaa,
lepattaa kukkien yllä
auringossa välkähdellen.

Maisema vain sitä oli vailla
täydellistä yksityiskohtaa,
pientä elämänlähdettä
mutta kaunista katseltavaa.

Oma mielipiteeni: Tämä. on. niin. upea! Ehkä paras runo, jonka olen Sammalelta lukenut! Suosikkisäkeistöni on ehkä toinen – tai no, en kyllä osaa ollenkaan päättää sen ja viimeisen säkeistön välillä. ”’Sen siivet,’ ’kuin sulaa kultaa’ ’ja kuviot aitoa mustaa’” olivat ehdottomasti suosikkisäkeeni, ne ovat vain aivan henkeäsalpaavan kauniita! Tässä runossa korostuu Sammalen taito kirjoittaa luontoaiheisia runoja todella taitavasti ja kauniisti. ’Elämänlähde’ ja sanaparina ’täydellistä yksityiskohtaa’ ovat kirjoitettuna ja lausuttuna vain jotenkin niin upeita, että plussaa myös niistä. Lupasin itselleni, että kerron jotakin kritiikkiä jokaisesta runosta. Tämä oli ehkä vähän liian tavallinen aihe (tai no, minähän en aiheet keksit – ehkä enemmänkin tarkoitan sitä, että aihetta ei käytetty kovin luovasti), mutta runo saa sen kyllä anteeksi kaikella upeudellaan. Kiitos tästä, Sammal!

Onnenkyynel 

Kirjoittaja: SK Fani 
Aihe: Kyynel 

Kyynel valuu poskelleni.
Sitten toinen, kolmas.
En pääse pois, vaikka haluaisin.
Mutta en halua.
Olen onnistunut.
Hymyilen.
Näen pienen kukan.
Keltaisen.
Se loistaa kuin pieni aurinko.
Iloinen ja kirkas.
Nyt ovat talven kylmyys ja kurjuus takana ja aurinko voi taas paistaa.

Oma mielipiteeni: Tämä ihanan iloinen! <3 Suosikkisäkeeni ovat 'Näen pienen kukan.' ja kolme säettä sen jälkeen. Ne saavat minut hymyilemään, ja oikeastaan tämä koko runo saa <3 Pilkkuja olisi tosin voinut käyttää joissakin kohdissa pisteiden tilalla, ja tuon viimeisen säkeen olisi voinut jakaa osiin, mutta muuten pidin tästä. Ihanaa, että joku teki kyyneleestäkin iloisen runon, koska vaikka kyynel usein yhdistetään suruun, se voi liittyä myös iloon. Tätä runoa kuvaavat hyvin sanat ilo, toiveikkuus ja pirteys <3 Kiitos tästä, SK Fani! 

Lasikyyneleet

Kirjoittaja: Sofu
Aihe: Kyynel

Kaikki mitä näemme. 
Kaikki ikävä mitä tapahtuu. 
Kaikki kaunis. 
Kaikki ihana. 
Kaikki minkä mielemme voi tajuta. 
Mitä ne ovat. 
Välillä tuntuu, että ne ovat roskaa. 
Niitä ei tarvitsisi. 
Mutta.. 
Enkö minäkin olisi silloin roskaa? 
Sinäkin.. kaikki 
Kaikki ympärillämme, 
Ilot, surut, kauniit asiat... 
Kaikkea sitä pitää vaalia. 
Sillä ne voi kadottaa helposti elämästään 
Ne ovat.. 
Lasikyyneliä

Oma mielipiteeni: Ensinnäkin Lasikyyneleet on nimenä niin upea, että en ehkä kestä! Kaikki, missä mainitaan jää, pisara, jokin l-kirjaimella alkava sana tai etenkin kyynel, ovat mielestäni aivan äärettömän kauniita. Etenkin tämän runon omaperäisyys ja sen sanoma ovat ihania! <3 ”Kaikki minkä mielemme voi tajuta” ja jokainen säe sitä ennen iski minuun kunnolla, ne ovat vain jotenkin upeita ja niissä käytetään todella hyvin toistoa. Useamman pisteen, … tai .., käyttöä olisi voinut vähentää, ja roska-sana ei oikein sopinut tähän runoon kokonaisuutena, eli sen tilalla olisi voinut käyttää jotakin toista sanaa, mutta ei se paljoa häirinnyt. Kiitos, Sofu, ihanasta runosta ja uudesta lempisanastani, lasikyynel <3

 

Perhosen kyynel

Kirjoittajan nimi: Kastehelmi
Aihe: Perhonen ja kyynel

Surevatko ne
kauniit, 
sirosiipiset?
Surevatko ne
nämä päivät,
sekä huomiset?
Satuttaako
perhosen kyynel?
Viekö
se tuhoon ikuiseen?
Lyökö
se loppuun perhosen,
uupuneen?
Jos se näin tekeekin,
anna nätin perhon
vielä hetken sinitaivaalla lentää,
ennen kuin ainainen pimeys
sen ympärille käy. 

Oma mielipiteeni: Miksi nämä ovat niin ihania? Miten joku Kastehelmin ikäinen (tai ylipäätään kukaan) voi osata kirjoittaa tällaisen? Koko tämä runo, sen sanoma, sen nimi… Se saa minut samalla surulliseksi ja haikeaksi, mutta myös häkeltyneeksi kauneudesta. Tästä runosta en voi sanoa suosikkisäettäni, koska luettelisin vain jokaikisen säkeen. Jos jokin suosikkikohta olisi PAKKO nimetä, se olisi loppu. Tai no, en ole siitäkään varma. ’Anna nätin perhon, vielä hetken sinitaivaalla lentää’ – niin surullista ja ihanaa ja äääh! Myös molemmat ’Surevatko ne’-alkavat lauseet olivat upeita. En tiennytkään, että Kastehelmi on näin taitava runoissa. Parhaiten tätä runoa kuvaa ehkä sana koskettava. Vaikka tämä runo oli vain fiktiivinen teksti, se kosketti minua ja sai ajattelemaan. Kiitos, Helmi, kiitos paljon <3 Sait minut melkein sanattomaksi – eivätkä kaikki siihen pysty!

 

 

Enkelit itkevät

Kirjoittaja: Ester
Aihe: Kyynel

Enkelit itkevät, 
hän sanoi.

Ei kyyneleet
voi sataa noin,

minä sanoin
viattomasti.

Hän hymyili
katkerasti.

Jonakin kauheana päivänä
aurinko ei paistakaan,
sanoi hän.

Jonakin kauheana päivänä,
heräät huomaamaan,

väitti hän,
että kyllä voi
kyyneleet
tulvia
juuri noin. 

Oma mielipiteeni: Aika moni varmaankin tietää, että rakastan Esterin runoja äärettömän paljon. Tämä ei ole hänen runojensa parhaimistoa, mutta upea se silti kyllä on! <3 Etenkin tämän nimi, Enkelin kyynel, on upea. Enkeli on sanana niin kaunis, ja kyynel yhdistettynä siihen – vau. Alku ei ihan iskenyt minuun, mutta loppu oli ihanan surullinen ja ihanan ihanan… ihana. Tämä runo eroaa edellisistä runoista juuri sopivasti, sillä se kertoo vähän kuin tarina, on enemmän proosaruno kuin ihan runo-runo. Se ei ole todellakaan huono asia! Kiitos paljon, rakas poro <3

 

 (ENTER POET TITLE HERE)

(Älkää kysykö, Olivian idea)

Kirjoittaja: Olivia
Aihe: Kyynel

Kirjoitan, 
huuruisen bussipysäkin lasiin, 
kirjoitan
alkua.

Odotan,
penkillä pimeässä istuen, 
odotan 
loppuratkaisua. 

Huudan,
puiden ja kasteen keskellä,
huudan
kuolemasta. 

Itken, 
kävellessäni takaisin, 
itken
elämästä.

Koputan, 
kotiovelle tultuani,
koputan 
haluamatta.  

Kuuntelen, 
merkityksettömiä sanoja, 
kuuntelen 
välittämättä.

Piilotan, 
kasvoni hupun alle, 
piilotan 
vammani.

Unohdan, 
keitä he edes ovat, 
unohdan 
pelastukseni.

Nukahdan, 
vain herätäkseni uudelleen, 
nukahdan
kyyneliin. 

Oma mielipiteeni: Kun luin tämän runon ensimmäisen kerran, ajattelin, etten hirveästi pidä siitä. Kun luin tämän runon toisen kerran, ajattelin, että se on hyvä. Sitten, kun olin lukenut tämän runon noin miljoona kertaa, ajattelin, että apua, kuinka hyvä ja upea!  Tosiaan, lukekaa tämä pari kertaa ennen kuin tuomitsette. Jokaisessa säkeistössä käytetään toistoa niin ihanasti ja tämä runo kertoo tarinaa. Pidän siitä paljon. Suosikkisäkeistöni olivat ensimmäinen, kuudes ja viimeinen. Viides säkeistö taas ei oikein iskenyt minuun. En osaa sanoa tästä nyt mitään positiivista enkä negatiivista, joten… kiitos tästä runosta! <3

 

Pieni perhonen

Kirjoittaja: Kerkkä
Aihe: Perhonen

Lentää tahtoo vapaasti
siivet se avaa tarkasti
Kaunis perhonen kuin unelmaa,
sen siivet kauniisti kimaltaa
Se tuo kauniin valon tänne,
suloinen, suloinen valon säie

Oma mielipiteeni: Ihana ja kaunis ovat ensimmäiset sanat, jotka tästä tulevat mieleen! <3 Tässä on sanoja, jotka rimmaavat, ja tässä on sanoja, jotka kuulostavat ääneen lausuttuina upealta… Kokeile lukea tämä runo ääneen ennen kuin päätät, pidätkö siitä vai et. Minä ehdottomasti pidän! Tämä runo ei ehkä kerro tarinaa, tai edes mistään hetkestä, mutta se vain jotenkin hurmasi minut heti. Jos pitäisi päättää TOP 3 näistä runoista, tämä olisi todellakin siinä. Kaksi ensimmäistä säettä olivat parhaat, viimeisestä en oikein pitänyt. Kiitos paljon, Kerkkä – olet oikeasti taitava! <3

 

Kaipaus

Kirjoittaja: Oona
Aihe: Kyynel

Sä jätit mut,
Veden mun poskella näit,
Sä sen sait aikaan,
Mut silti jatkoit matkaa,
Poispäin mun elämästä.

Oma mielipiteeni: Oona, ala julkaisemaan runoja Tarina-akatemiassa, ole kiltti! Haluan lukea niitä enemmän. Vaikka tämä onkin niin lyhyt, sen sisältö korvaa sen – upeaa. Parissa kohtaa olisi pilkutusta voinut miettiä tarkemmin, mutta ei se mitään. Suosikkisäkeet olivat kaikki paitsi viimeinen, siitä en hirveästi pitänyt. Äh, en keksi tästä enää mitään sanottavaa! Jotenkin niin surullinen, ja pidän siis surullisista runoista, joten se on hyvä asia! Kiitos, Oona <3

 

Kirjojen siivet

Kirjoittaja: Aino
Aihe: Perhonen

Hellästi, kirjan kansi aukeaa.
Hetkessä olen sen maailmassa.
Sivut lepattavat ja sanat lentävät mielessäni.
Kuin perhonen, aamu kasteisella niityllä.
Lepatan tieheni, kirjaston uumeniin.
Kukaan ei löydä minua.
Eivät näe siipiäni.
Eivät huomaa haurauttani.
Silti väittävät että tuntevat minut.
Mutta minä tunnen vain kirjojen siivet.
Sillä vain ne vievät minut todelliseen luontooni.

Oma mielipiteeni: Ensimmäiset viisi tai kuusi säettä muistuttivat ehkä enemmän tekstinpätkää kuin runoa – tai sitten näkemykseni runosta on liian suppea… Joka tapauksessa, näiden ensimmäisten säkeiden jälkeen rakastuin tähän täysin <3 Oikeastaan suosikkisäkeitäni olivat ihan kaikki noiden viiden säkeen jälkeen. ’Eivät näe siipiäni.’ ’Eivät huomaa haurauttani.’ – täyttä neroutta, Aino, upeaa! Ja nyt kun tarkemmin miettii, rakastin noita ensimmäisiäkin säkeitä :D Kirjastot ovat minulle tärkeitä, ja siitähän tämä runo oikeastaan kertoi, kirjojen lisäksi, joten siitä plussaa. Oikeasti, mitä enemmän mietin ja luen tätä runoa, sitä enemmän rakastun siihen! Ääääääää, ihana ihana ihana <3 Kiitos paljon, Aino!

 

Hymyilet kyynelsilmin

Kirjoittaja: S
Aihe: Kyynel ja hymy

Me pidimme kiinni
kuin koko maailmamme
olisi ollut siinä
Käsiemme ulottuvilla ja
kyyneltemme kasteltavissa
Vaikka kumpikaan meistä
ei jaksanut enää
näin sinun hymyilevän
kyyneltesi läpi
Ehkä maailmassa oli sittenkin
jäljellä jotain hyvää

Oma mielipiteeni: Sanon näköjään melkein jokaiseen runoon ’rakastan’, mutta se on totta. Ja tätäkin runoa rakastan, ehdottomasti. Se on aluksi niin surullinen, sitten niin toiveikas… Ihanaa <3 Jokainen säe tässä oli upea, enkä löydä oikein mitään kritiikkiä. Ehkä nuo kaksi viimeistä säettä olivat kuitenkin parhaat. Okei, ei. ’näin sinun hymyilevän’ ’kyyneltesi läpi’ oli liian surullista ja ihanaa ja toiveikasta, joten valitsen kuitenkin ne suosikeikseni. Ja paljon plussaa siitä, että S käytti aiheena hymyä – kuten ehkä jo huomasitte, kukaan muu ei käyttänyt! Ja tuo runon nimikin, jossa mainitaan molemmat aiheet, on ihana <3 Kiitos paljon, S, olet todella taitava!

 

Kiitos todella paljon jokaiselle, joka osallistui tähän kilpailuun, kiitos Tacolle, jonka idea oli pitää tällainen runokilpailu ja kiitos kaikille, jotka ovat käyneet blogissani! <3 Ja nyt teitä jokaista varmaankin kiinnostaa tietää, kuka tämän pienen kilpailun voitti. Valitsin voittajat ihan vain sillä perusteella, keiden runoista yksinkertaisesti pidin eniten. Voittajia siis tuli kaksi – en vain millään pystynyt valitsemaan heidän runojensa väliltä. Ja nämä kaksi voittajaa ovat –

- Kastehelmi runolla Perhosen kyynel ja S runolla Hymyilet kyynelsilmin

Onnea! <3 Ja mikä olikaan voittajien palkinto? He saavat päättää molemmat yhden postauksen, jonka kirjoitan. Se voi olla vaikkapa jokin kirja-arvostelu tietystä kirjasta, jonka tiedätte minun lukeneen tai runo aiheesta, jonka itse päätätte. Tarinaideakin käy, kuten vaikkapa tarina 12-vuotiaasta tytöstä, joka osaa lentää tms. :) Kommentoikaa postausehdotuksenne tämän postauksen kommenttiosioon, koska tiedän, että sekä Kastehelmillä että S:llä toimii kommentointi. 

Kiitos, kun luit tämän postauksen! <3