Ripaus taikaa


Heips!
Jep, inspiraation lähteeni tarinoihin ovat melko omituisia. Sen kunniaksi tämä teksti on kirjoitettu kaulakoruni näkökulmasta. En paljasta enempää, mutta sen voin sanoa, että tämän tekstin kohta 12-vuotias tyttö olen siis minä, Anni, ja tuo kuvailu korun ulkonäöstä on ihan täyttä faktaa 💙 Olisin niin paljon tahtonut laittaa tämän postauksen kuvaksi kuvan siitä korusta, mutta en vain saanut aseteltua sitä hienosti, joten postauksen kuva on siis ihan tavanomaisesti poimittu Pixabayn syövereistä :)

Tämä tarina on muuten omistettu eräälle tietylle, ihanalle ystävälleni, joka aina sanoo, että se koru näyttää kuin sen sisällä olisi taikaa. En nyt mainitse hänen nimeään, mutta hän kyllä tietää, ketä tarkoitan, kun hän tätä postausta lukee 💜


Oletko koskaan miettinyt, kuinka jalkakäytävällä vastaan kävelevän ihmisen tai vaikkapa parhaan ystäväsi kaulakoru on päätynyt lepäämään juuri hänen kaulaansa?

Ehkä et ole, ehkä olet, mutta nyt minä kerron sinulle, kuinka juuri minä päädyin roikkumaan erään pian 12-vuotiaan tytön kaulalle.

Olen kaunis, syvän tummansininen koru. Ketjuni on hopeanvärinen, kuten monien muidenkin korujen ketjut, mutta erityisen minusta tekee riipukseni. Se on sileä, lasisen tuntuinen helmi, jonka sirossa tummansinisessä värissä on keskellä vaaleamman sininen rengas. Helmi on juuri sellainen, jonka sisälle on fantasiatarinoissa, ja joskus tosielämässäkin, säilötty ripaus taikaa – sellainen, joka kiinnittää kauniista asioista hurmaantuvan ihmisen huomion.

Minut valmistettiin kaukaisessa maassa erään todella taitavan naisen käsissä. Hän hioi pintani sileäksi, sai värini näyttämään hohtavalta ja upealta, teki hopeaketjuni aidosta hopeasta. Nainen teki myös joitakin muita samanlaisia koruja samoihin aikoihin, mutta ei yhtäkään juuri minun väristäni. Useat hänen tuttavansa ihmettelivät hänen taitojaan ääneen – ”kuinka osaatkaan tehdä jotain noin kaunista? Voisitko myydä minulle yhden?” Pari valmistamistaan koruista nainen todella myi joillekin ystävilleen, mutta minuun hän ei antanut kenenkään koskea.

Siihen oli hyvä syy. Kerron tämän nyt ensimmäistä kertaa koskaan jollekulle: sisälläni on todella taikaa.

Naisella oli säilössä kaappinsa perällä pieni pullollinen taian kauniita pyörteitä, muttei hän ollut päättänyt, mitä tekisi sillä. Minä kuitenkin herätin hänen huomionsa, sillä viimeistellessään sinistä helmeäni naiselle tuli yhtäkkiä tunne, että hänen täytyisi käyttää taikansa juuri nyt. Niinpä hän teki pintaani pienen reiän, valutti hieman taikaa sisääni ja sulki reiän kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Pian korujen tekemisen jälkeen nainen päätti antaa ne erälle ystävättärelleen, joka oli lähdössä käymään kaukaisessa ja kylmässä Suomessa sukulaisillaan. Tämä saisi myydä korut siellä ja antaa rahat palatessaan hänelle.

Niinpä naisen ystävä otti minut ja muut jäljelle jääneet korut, vaaleansinisen, violetin, mustan, valkoisen ja vihreän, mukaansa ja kuljetti Suomeen. Siellä ollessaan hän kuuli lähistöllä sijaitsevasta vilkkaasta torista ja päätti pystyttää sinne yhdeksi päiväksi pienen kojun.

Sen päivän aikana kuulin naisen ojentavan melkein kaikki muut korut, ja joitakin muita minut valmistaneen naisen käsitöitä iloisille asiakkaille.
”Tämä on ihana, sopii varmasti kaikkiin vaatteisiini”, kuulin erään heistä sanovan. ”Saakohan näitä mistään muualta? Ja katsokaa tuota tummansinistäkin, kuinka upea se on!”

Päivä kului, mutta minä lepäsin edelleen myyntipöydällä valkoisen kankaan päällä. Auringonsäteet heijastuivat pinnastani ja näin monen ihmisen katselevan minua ihastuneen oloisena. Jos olisin kuin he, ja te muut ihmiset, jotka tätä tekstiä ehkä luette, olisin hymyillyt jokaiselle heistä, mutta koruna en pysty.

Jossain vaiheessa kuulin taas ihmisten puhuvan.
”Katso noita, äiti”, nuoren tytön ääni sanoi.
”Oi, ovatpa ne hienoja… Katsotaanko lähempää?”
Joku kosketti pintaani lämpimillä sormillaan ja näin hänen hymyilevän.
”Hei, eikö tuo olekin kaunis? Haluaisitko sen?” vanhemman naisen ääni kysyi ja näin hänen osoittavan vieressäni makaavaa vaaleansinistä korua. Äkkiä aloin toivoa, etteivät he ostaisi sitä – jostakin syystä halusin juuri tämän tytön luokse…
”Ei, odota… Saisinko tämän, tämän tummansinisen?”
Olisin taas hymyillyt, jos olisin voinut.

Minut nostettiin säilytysrasiaan, jossa meitä koruja myytiin, ja ojennettiin tytölle. Hän kiitti ja käveli äitinsä kanssa verkkaisesti kauemmas myyntikojusta.

Pian rasian kansi avautui ja minut kiinnitettiin vihdoin tytön kaulaan.

Kommentit

  1. I! H! A! N! A! Anni, tämä oli yksinkertaisesti ihana! Apuaaaaa!
    En ole oikein kommentti tuulella...
    Mutta saisinkon jonkun hedelmän vaihteeksi koska olin eka! Mulle tulee kohta paha olo kun syön niin paljon keksejä🤢!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon 💙 Oikeasti tosi ihana kuulla, että pidit :) Ja totta kai saat, otetaan vaikka... päärynä! 🍐

      Poista
  2. Tämä tarina on - sanotaanko positiivinen! Sellainen iloinen :) Tämä ei ehkä luo mulle "wau-efektiä", mutta silti ihan hyvä se on! 💜 Itselleni tuli mieleen sun vanhat tarinat/tarinanpätkät, koska tässä on jotain sellaista... Ehkä se taikuus, josta tässä puhuttiin, teki sen vaikutelman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vilja! 💜 Olen samaa mieltä, tästä ei tullut mitenkään erityisen hyvä tarina, mutta ihan okei. Hmm, nyt kun ajattelee, onhan tässä paljon samaa kuin mun vanhoissa tarinoissa! Hyvin hoksattu, haha :)

      Poista
  3. Uu, jotenkin kiva idea kirjoittaa korun näkökulmasta! 💙 Olihan tämä hyvin kirjoitettu ja ihan totta, jotain taianomaista tässäkin piili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, ettei korun näkökulma ollut ihan huono idea :D Kiitos ihana 💙

      Poista
  4. Okei, aika hauska idea! En ole ikinä lukenut tekstiä korun näkökulmasta, joten tämä on kyllä paras lukemistani😅 No niin, anteeksi kun taas sekoilen, mutta yritän sanoa, että tämä oli jotenkin taianomainen ja ihana, niinkuin sun tekstit yleensäkin, Anni 💙 Ja kiitos, jostain syystä sain tästä motivaatiota kirjoittaa yhden keskeneräisen tarinani loppuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, aika ihana kommentti! 💜 Kiitos tosi paljon, ja ole hyvä, kiva, että sait motivaatiota :)

      Poista
  5. Jännä idea kirjoittaa korun näkökulmasta. Nimi ei minun mielestäni ihan ehkä sopinut, muuta teksti oli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 💙 Nimi ei tosiaan omasta mielestänikään ole mikään paras 😅

      Poista

Lähetä kommentti

Aivan ihanaa, jos aiot kommentoida! Jokainen kommentti on minulle todella tärkeä 💙 Kommentoi rohkeasti sekä positiivista että kriittistä palautetta, koska molemmat auttavat minua paljon. Jos kommentointi ei onnistu, käy vilkaisemassa tähän liittyvää sivua, joka löytyy Linkit-sivulta :)

Suosituimmat tekstit

Tarinaideoita

Annin lukupäiväkirja

Runokilpailu - 30 000 näyttökerran spesiaali

Talo metsän keskellä