Isosiskon elämää 8

Kuva: Pixabay, muokkaus: minä

Voitteko uskoa, uusi Isosiskon elämää? Viimeksi uusi osa tuli toukokuussa, sitä edeltävä osa joulukuussa 2021, joten nyt on niin kahdeksannen osan aika 😅 Toivottavasti pidät (ja erityisesti samaistut edes vähän, jos sinulla on sisaruksia), ja käy ihmeessä lukemassa myös edelliset osat - vaikka uudestaan muistin virkistykseksi, jos olet ne jo lukenut :) 

Siiri käänteli kirjan sivuja sohvalla ja yritti keskittyä. Hän todella vain yritti, koska itse keskittyminen oli hänen harmikseen melko mahdoton tehtävä juuri nyt.

- Siiri on kirja-addikti, Siiri on kirja-addikti, Siiri on kirja-addikti!
- Lopeta jo, Noora, Siiri yrittää lukea ja mä tehdä ruokaa!
- Enpäs lopeta, äiti. Siiri on ihan tyhmä kirja-addikti!

Lopulta Siiri pamautti kirjansa kiinni ja nousi seisomaan.
- Joo, ehkä mä sun mittapuulla sitten olen, kun sä et varmaan oo ikinä avannutkaan kirjaa. Sen takia oonkin sua älykkäämpi, eli älä valita! hän huudahti pikkusiskolleen, joka hyppelehti olohuoneen matolla sohvan edessä ja kiljui Siiri on kirja-addikti -lauluaan entistä lujempaa. Eikö sillä todella mitään muuta tekemistä ollut, jos puhelimesta oli ruutuaika loppu? 

- Kato, kyllä mä nytkin oon avannut kirjan!
Noora oli napannut kirjan sohvalta ja piteli sitä nyt dramaattisena auki. 
- Näsäviisas.
- Enkä ole.
- Olet.
- Itse olet, näsäviisas sika!
- Lopettakaa nyt, tytöt, ei tota jaksa kukaan kuunnella! äiti huusi keittiöstä ja sai Nooran muljauttamaan silmiään.
- Niinpä, ole hiljaa, Noora sanoi omahyväisenä. Siiri pudisti päätään, otti kirjan siskonsa kädestä ja istui takaisin sohvalle. 

- Tuu leikkimään mun kanssa squishmallowseilla, Noora käski noin kolmenkymmenen rauhallisen lukusekunnin jälkeen. Kun Siiri ei liikahtanutkaan, hän tarttui kirjaan ja yritti vetää sen itselleen. Äkkiä kirja lensi lattialle sivu ruttaantuneena. 
- Noora! Ihan oikeasti! Se on kirjaston kirja! 
- Kuka tota nyt muka huomaa?

Siiri ei vastannut, vaan nousi portaat omaan huoneeseensa ja paukautti oven kiinni. Siellä saisi lukea rauhassa, jos Noora vain pysyisi omalla alueellaan. Mikä oli aika epätodennäköistä. 

Kohta kuului hirveä meteli, kun Noora juoksi huoneeseensa.
- Mitäköhän ihmettä se touhuaa, Siiri mutisi itsekseen tuijotellessaan ikkunasta ulos pellolle ja yrittäessään rauhoittua. Jonkin ajan kuluttua hän tajusi unohtaneensa kirjansa alakertaan ja avasi oven hakeakseen sen. 

- Mitä ih… Siiri huudahti heti huomatessaan kasan tyynyjä huoneensa oven takana. Joo, Noora tykkäsi ärsyttää häntä mitä kummallisimmilla tavoilla, mutta mikä tämän idea edes oli…?

Siiri kumartui ja katsoi tyynykasaa tarkemmin. Sitten hän huomasi, että ovenkarmissa oli kiinni teippiä. Ja teipissä oli kiinni pala läpinäkyvää kuminauhaa, jonka toinen pää lepäsi maassa.
- Häh?
Tajuttuaan Nooran suunnitelman Siiri purskahti nauruun. Pikkusisko oli kiinnittänyt kuminauhan molempiin ovenkarmeihin teipillä ja luullut, että hän kompastuisi siihen ja lentäisi naamalleen tyynykasaan. No, plussaa siitä, että tämä oli laittanut edes jotain pehmustetta – ei se ilmeisesti halunnutkaan Siirin naaman murskautuvan. Ystävällistä. 

- Mitä sä teet? Noora sanoi tekoviaton ilme kasvoillaan huoneensa ovelta. Luuli varmaan, että Siiri oli kaatunut hänen ansaansa. 
- Siis sä… Siiri aloitti, mutta alkoi taas nauraa.
- Mä vaan kävelin siitä läpi edes huomaamatta! Oletko sä ihan sekaisin, miten sä luulit? hän jatkoi kikattaen. 
- Senkin murmeli!
- Murmelit on söpöjä, idiootti, joten kiitos kohteliaisuudesta.
Noora näytti kieltään Siirille.
- On ne, ihan oikeasti. Googlaa vaikka.
-Aijaa. Hienoa, Noora tiuskaisi.

Ovi pamahti taas Nooran perässä. Tässä talossa ei selkeästikään voinut olla hetkeäkään ilman oven korvat särkevää paukahdusta.

Siiri kävi hakemassa kirjansa alakerrasta ja asettui mukavasti nojatuoliinsa lukemaan sitä. Yrittäessään suoristaa kirjan sivua, jotta siitä voisi saada jotakin selvää, hän kuunteli Nooran huoneesta kuuluvaa kolinaa, mutta ei edes yrittänyt ymmärtää. Pian kolina muuttui ärsyttäväksi englanninkieliseksi TikTok-musiikiksi. 

Ei kai se taas tehnyt Zoomerangia ymmärtämättä edes laulun sanoja – ja sitten se vielä laittaisi videon WhatsAppin tilaansa, vaikka ketään ei todellakaan kiinnostanut! 

Siiri päätti lähteä takaisin alakertaan silläkin uhalla, että Noora seuraisi häntä sinne. Tämän huoneen ohi kävellessään hän vilkaisi avaimenreiästä sisään. Voi elämä, siellä se teki jotain this or that -videota TikTok-tähdistä, joiden nimiä ei edes tiennyt…

Puhelin soi. Se oli Aava, Siirin kaveri, joka asui eri kaupungissa – he eivät nähneet melkein koskaan, mutta soittelivat sitäkin useammin. Siiri puki kengät ja takin, käveli ulos ja istahti keinuun nostaen puhelimen korvalleen.
- Moi! Aavan iloinen ääni kuului langan toisesta päästä.
- Moi, Siiri ehti sanoa, ennen kuin talon ovi kävi ja joku lyhyt, oranssitukkainen hyypiö astui ulos. Hän puri hammasta ja päätti olla välittämättä.

Aava alkoi kertoa kuulumisiaan, ainakin jotain naapurin uudesta koirasta, mutta Siiri ei voinut kuunnella tarkasti. Syy oli samainen oranssitukkainen hyypiö, joka käveli uhkaavasti kirja kädessä kohti keinuja.

Nyt Noora istui viereiseen keinuun, avasi kirjansa rennosti ja alkoi lukea sitä. Se oli Harry Potter ja Viisasten kivi. Millä perusteella se juuri nyt päätti saada lukuinnostuksen? Ja miksi sitä kirjaa piti lukea ulkona?
- Lähde vetämään siitä, hyvä ihminen, Siiri komensi ja huitoi kädellään pikkusiskoaan lähtemään. Tämä pudisti päätään, ikään kuin Siirin sanat olisivat olleet kysymys 
- Ei kun ihan oikeasti nyt. Mä puhun Aavan kanssa.
- En lähde. Mä luen Harry Potteria ja tässä on tosi jännä kohta meneillään.

Siiri mulkaisi siskoaan erittäin pahasti.
- Miksi sä oot ulkona, Siiri? Aavan ääni sanoi puhelimesta.
- No, luulin, että täällä sais hetken rauhan, mutta ei ilmeisestikään!
Noora nautti tästä, se oli selvä. Hän hymyili ivallisesti katse kirjassa. Muka luki sitä. Ja pah.
- Mene pois!
- Miksi muka?
- Me puhutaan tärkeitä salaisuuksia, Siiri virnisti, mutta katsoi samalla Nooraa jäätävästi.
- Jep, valtionsalaisuuksia, Aavan ääni kuului puhelimesta.

Sekään selitys ei kelvannut Nooralle. Lopulta Siiri nousi ylös, käveli ulko-ovelle, avasi sen ja huusi äidilleen:
- Noora ei lähde keinuista, vaikka mä puhun puhelimessa ja haluaisin olla rauhassa!
Olohuoneesta kuului syvä huokaus ja Siirin äiti käveli ovelle.
- Noora, tule sisälle lukemaan kiitos!

Noora mutisi jotakin itsekseen, mutta nousi ylös keinusta ja juoksi ovelle. Siellä hän potkaisi Siiriä kipeästi sääreen ennen kuin paukautti ulko-oven kiinni. 

Puhelun loputtua Siiri avasi WhatsAppin nopeasti, luki luokan ryhmän viestit ja klikkasi sitten katsomaan tilapäivityksiä. Totta kai se oli laittanut noin viisi miljoonaa Zoomerang-videota tilaansa. Ja lauloi muka-mukana, vaikka ei edes tiennyt sanoja… Mitä valetta.

Sisällä Siiri vilkaisi Nooraa kerran ja yritti jälleen hengittää syvään, ettei saisi raivokohtausta. Missä välissä se oli edes ehtinyt kaivaa jostakin päälleen Siirin lempicollegepaidan ja -farkut? Vaatteet olivat Nooralle aivan liian isoja, yllätys yllätys, mutta se ei ilmeisestikään haitannut. 

- Anna ne takaisin heti, Siiri melkein murisi.
- Äiti antoi luvan!
Yksi vilkaisu sisarusten äidin ärtyneisiin kasvoihin riitti kertomaan, että hän ei ollut antanut lupaa yhtään mihinkään.

- Mutta siskostenhan kuuluu jakaa kaikki ja silleen, kun mehän ollaan läheisimmät ihmiset maailmassa, Noora sanoi viattomasti.
- Totta kai, totta kai, ja siitä johtuen mä tunnen sut niin hyvin, että tiedän sun olevan maailman kamalin ihminen! Siiri kirkaisi ja repäisi Nooraa paidan hihasta. Tämä lähti juoksemaan täyttä vauhtia ulko-ovesta ulos sukkasillaan Siiri perässään.

Täältä löydät lisätietoa Noorasta ja täältä Siiristä 🤍