Runojen sirpaleita


Kuva: minä


Heippa. Mä olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, että miksi mä en oikein osaa enää kirjoittaa pitkiä tarinoita. Tai osaan, mutta se ei jotenkin tunnu hyvältä juuri nyt. Mä kirjoitan siis tällä hetkellä enimmäkseen tekstinpätkiä ja runoja. Ja sitten ahdistun, koska mun tarinablogiin pitäisi varmaan joskus saada jotain tarinoita. Sitten mä tajusin, että hei, tämähän on Annin tarinablogi - ei kenenkään muun tarinablogi. Joten mä voin julkaista tänne niin paljon runoja ja tekstinpätkiä kuin haluan, eikä mun tarvitse alkaa kirjoittamaan tarinaa, jos ei ole motivaatiota tai innostusta. Ja sen kunniaksi saatte nyt lukea (taas kerran) pari vihkoni sivuilta poimittuja runoa (ja sana 'runo' tarkoittaa tässä tapauksessa kaikkea oikean, hiotun tekstinpätkän ja puolivalmiin, ylipituisen haikun välillä) 💙 Teksti vaihtuu sitten aina *-merkin kohdalla, jos on epäselvää :)

Ps. Kuka muuten huomasi, että käytin tässä alkutekstissä mä- enkä minä-sanaa? Täydellinen kirjakieli ei enää tuntunut oikein omalta, joten... näin tässä kävi. 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ 

mä kuljin 
mun omassa kuplassa 
hiljaa 
kuulematta 
sitten tulit sinä 
ja jollain taikaneulallas 
(pakko siinä oli olla
taikaa, 
koska kukaan ei siihen ollut 
ennen pystynyt) 
puhkaisit mun kuplan 

*

katson lumista 
pintaa maan, pelokkaana 
entä jos 
sinä


Se oli se syksy 
kun kaikki mun sisällä kuoli 
noin vain, 
loppui 
Ja syy oli 
sinä 
enkä mä anna sitä anteeksi 
ikinä 

*

Ne kävelee bussissa ohi vilkaisematta
koska sä et ole niitä
Niillä on kiharretut hiukset
merkkivaatteet 
Ne kerääntyy välkällä piiriin 
johon muut yrittää päästä sisään 
Niillä on oma kieli 
jota me muut ei tajuta 
Ne on ne 
sä tiedät kyllä keistä puhun 
sä inhoat ja ihailet niitä 


katson tätä hetkeä 
jostain ulkopuolelta 
se on kaunis 
täydellinen 
niinku sun hymy 
mutta se särkyy pian 
eikä enää palaa 


mä olen ilmaa 
niille joista välitän 
joku vain jossain 
se kävelee ohi
mut kun mulle ois väliä


Sinä syyskuuna, jona mä ihastuin 
Sinä syyskuuna, jona kaikki oli vaaleanpunaista 
Sinä syyskuuna, jona mä käytin 
jokaisen hetken 
sun ajattelemiseen 
Sinä syyskuuna, jona mun kaverit sanoi 
että mä olen outo kun mietin vain jotain 
(sua) 
Sinä syyskuuna, jona sä vastasit 
mun viestiin

Kommentit

  1. Olet hyvä kirjoittamaan tekstejä!

    VastaaPoista
  2. Mä tykkään tosi paljon 🤍 Okei tän seuraavan jutun mä laitoin sulle viestillä WhatsApissa :) OKEI ANNI, toi tokavika oli mun mielestä tavallaan paras, koska no, se oli sellanen selkeästi sun kirjoittama :D Okei okei okei, nää kaikki on ofc, mutta okei ehkä sä tajuat. Toinen paras (toinen paras lol) oli neljäs teksti. Se oli kaunis ✨🤍 Okei harvinaisen epäselvä kommentti, joka sisältää sanan okei yhteensä kahdeksan kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lini, sun sekavat/epäselvät kommentit on parhaita, koska ne ei ole liian tarkkaan mietittyjä ja niistä tulee todennäköisemmin sun oikeat fiilikset teksteistä esille. 🤍 Toi juttu, jonka laitoit viestillä, vastasin siihen jo WhatsApissa. Kiitoos, munkin mielestä siitä tokavikasta tuli ihan okei, se oli sellainen kello 22.30 väsyneenä kirjoitettu 😅 Ja mä olen nyt hämmentynyt, kuinka moni piti siitä neljännestä, koska mun mielestä se oli yksi huonoimmista. No, silti, kiitos paljon 💙

      Poista
  3. WOU WOU WOU ANNI. Mä rakastan näitä ihan mielettömästi! Kiitos kiitos kiitos että sä julkaisit ne, ja kaikkein isoin kiitos siitä, että julkaisit ne kaikki yhdessä. Niistä jokainen sopi täydellisesti toisiinsa, jotenkin tietty ahdistus kulki jokaisessa tekstissä mukana. Ne oli tavallaan yksi yhtenäinen massa, mutta kuitenkin jokainen niistä oli erityinen yksilö. Sama vanha lumisadevertaus toimii taas, että jokainen lumihiutale on erilainen, mutta lumihanki näyttää massalta.
    Mun ehdoton lemppari oli
    "Se oli se syksy
    kun kaikki mun sisällä kuoli
    noin vain,
    loppui
    Ja syy oli
    sinä
    enkä mä anna sitä anteeksi
    ikinä"
    koska, no. Tosi estermäistä. Osui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitoskiitoskiitos - *yrittää keksiä muuta sanottavaa* - kiitos 💙 Tää kommentti teki sai mut tosi hyvälle mielelle, kiitos myös siitä 🖤

      Poista
  4. IHANA POSTAUS!✨🖤 Okei. Ester on aivan oikeassa siinä, miten nää kaikki sopii niin hyvin yhteen, mutta ovat hyviä myös yksilöinä. Upeaa.⭐️ Nää kaikki oli todella hyviä, joten en osaa edes valita suosikkia. Tällaset postaukset on aina kivaa luettavaa, joten näitä ois kiva saada vielä lisää. Okei nyt mun pointit hyppii ihan oudosti, joten toivottavasti ei ollut liian sekava kommentti. :)

    Ps. Mä en ollu ees huomannu, et puhut kirjakieltä sun alkuteksteis…😂😭😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS! ✨🖤 (sä saat mut aina käyttämään tuota ihmeen tähtiemojia 🙄) Runoja on taas kerran syntynyt tosi paljon mun vihkon perälle, joten todennäköisesti toiveesi toisistakin tällaisista postauksista toteutuu. :)
      (ja miten ihmeessä sä et ole huomannut?! Mun koko blogi on ollut aina kirjakielellä kommentteja lukuunottamatta, ihan oikeasti 😭😂)

      Poista
  5. EI NÄÄ OLLUT HUONOJA TYPERYS. Pikemminkin hyviä, kauniita, IHANIA, okei? Nää kaikki oli ihania, mutta kolme vikaa iski muhun jotenkin täysin <3 Sä osaat tosi hyvin välittää tunteita, niin ohikiitäviä kuin pitkäkestoisempia, runoilla, ja siitä mä tykkään erityisesti. Julkaise lisää näitä, nää on ihania, ihan totta, julkaise semmosta mikä tuntuu oikeesti hyvältä 💙🤍

    Ps. *häpeää myöntää tätä mutta samaistuu Nekkuun*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei kiitos paljon 💙 Sama vastaus kuin NEKULLE, todennäköisesti uutta tällaista postausta on tulossa pian. Ja toinen sama vastaus kuin NEKULLE - FIC MITEN SÄ ET OLE HUOMANNUT. 😭😂

      Poista
  6. Iihaaaniiiaaaaa! 💙 Älä kysy yhtä lempparia - mä sanoisin KAIKKI. :) Mä rakastan tätä, miten sä asettelet sanat. Jotenkin eläväisesti. Äläkä kysy tuotakaan. :)

    VastaaPoista
  7. Anni, Anni, Anni... nää oli ihania, eikä sillä oo meille sen suurempaa merkitystä, kirjotatko pitkiä tarnoita vai lyhyitä runoja. Me rakastetaan sua ja sun kirjoitustyyliä joka tapauksessa, oli se sitten kirjakieltä tai ei, joten älä ees yritä ottaa bloggaamisesta paineita, koska sun ei todellakaan tarvii. Kaikesta huolimatta, kuten mä sanoin jo, nää oli niin ihania, vaikka en saanut kaikista sitä ajatusta kiinni. Neljäs oli ehkä mun lemppari, jotenkin sun tyyliä ja samaistuttava... 💙💙💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä et tiedäkään, kuinka hyvä fiilis mulle tuli tästä kommentista. Siis... niin. Kiitos. Kiitos tosi paljon 💙💙💙

      Poista
  8. Okei. Mistä mä aloittaisin. Viides. Se on aivan täydellinen. Se selittää runon muodossa sen tunteen, joka on japaniksi aware - älä kysy, googlailin aiemmin päivällä sanoja - ja se tekee siitä täydellisen. Se vaan. Siinä on kokonainen tarina.
    Ja sitten vika. "Sinä syyskuuna, jona sä vastasit / mun viestiin" Okei. Mä luulin eka, että siinä luki eka "jokaiseen viestiin", ja jos ollaan ihan 100-prosenttisen rehellisiä, se jäi vähän harmittamaan. Se oli samaistuttavampi sillä tavalla. Mutta ihan sama - ilmankin tota mun lukuvirhettä se on ihana ja kuvastaa tarkasti ihastumista.
    Mä en nyt muita kommentoi erikseen, mutta voin vakuuttaa, että nekin on ihania. Jos sä tällä hetkellä haluat kirjoittaa vaan runoja, NIIN KIRJOITA RUNOJA, ME OTETAAN NE KYLLÄ VASTAAN, JOS TÄÄ ON LAATU. Ehdottomasti.
    Ja kirjakielen katoaminen? Musta tuntuu, että sun blogi on muutenkin vähän vaihtamassa suuntaa, ja mä seuraan mielenkiinnolla, minne se menee. Ja oon varma, että se suunta on hyvä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. Olivia, olenkohan mä sanonut sulle tarpeeksi monta kertaa, kuinka hyödyllinen sä olet. Ai en? Tosi. Tosi. Tosi. Hyödyllinen. Ensinnäkin. Kiitos 💙 Ja kiitos toisen kerran, ja kolmannen, ja kiitos 💙 Okei, viesti vastaanotettu, runot ei haittaa. Ehkä saatte niitä piankin lisää. Mustakin tuntuu, että mun blogi on vähän vaihtamassa suuntaa - mä en tiedä mihin, mutta jonnekin se on vaihtamassa. Ja mä aion vaan seurata itsekin, että minne mun alitajunta tätä kuljettaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Aivan ihanaa, jos aiot kommentoida! Jokainen kommentti on minulle todella tärkeä, oli se sitten minkälainen tahansa 💙 Kommentoi rohkeasti sekä positiivista että kriittistä palautetta, koska molemmat auttavat minua paljon :)