Runoja, koska niitähän multa löytyy

Moi 🖤 Taas pari (neljä) runoa - puolustuksekseni voin sanoa, että ainakin kahdessa viime runopostauksen kommentissa toivottiin uutta tällaista postausta. Runoja - ja joskus jotain säepätkiä, jotka muistuttaa runoja? - on vaan niin ihana kirjoittaa. Mun runot ei ole usein sellaista kauniilla sanoilla kauneudesta kertomista, niin kuin vaikka Runotyttö-kirjan runot (huono esimerkki, mutta eka joka tuli mieleen haha), vaan… ohimenevistä hetkistä, tunteista kertomista. Nämä on nyt jotenkin erilaisia kuin viime postauksessa, enemmän runo-runoja eikä näissä vallitse sellainen tunnelma. Joo, toivottavasti pidät 💙 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ 

Öinä, joina taivas on kirkas

näkyy tähtiä, kuu, kauneutta 

ja pimeää, 

synkkää 

Niinä öinä mä laulan 

ja toivon, että mun laulu 

kantautuu sun korviin 

jonkun ihmeen kautta 

Jos vaikka tuuli kuljettaisi sen 

sun luokse ja sä tajuaisi 

kuinka tärkeä oot 

* 

Mä painan näitä sanoja 

kynällä paperille 

jotta joskus joku jossain 

löytäisi ne 

ja tajuaisi, että silläkin 

yhdellä huomaamattomalla 

oli asiaa 

* 

Se yks vaan tuli luokkaan 

istu paikoilleen ihan normisti 

mutta mun maailma 

oli muuttunut hattaraksi 

* 

Mä yritän peittää sun silmät 

sä et saa nähdä 

maailmaa, pahaa maailmaa 

jossa satuteta 

syyttömiä 

Ei, ei ne sua satuta 

mä suojelen sua, mä lupaan 

nyt ja aina 

Älä katso 

ei se auta 

uutisissakin vaan sotaa, 

kipua 

Ei, ei tänne tule sotaa 

jos tulee, me lähdetään piiloon 

sulle ei käy mitään 

Paha maailma 

ei oo meidän maailma