Säetarina, jolla ei oo nimeä


kuva: minä

 Kuten mä sanoin ei toissa vaan sitä edellisessä (?) postauksessa, oon alkanut kirjoittaa tällaisia säetekstejä vähän enemmän ja näitä on niin ihana tehdä - mä rakastan asetella sanoja riveille, kokeilla erilaisia rivityksiä, ja tarina on muutenkin helpompi luoda säemuotoon. Joo. Tykkäättekö te muuten enemmän siitä, että näissä säeteksteissä ei ole pisteitä, niinku siinä Hattaraa-tekstissä, vai niin, että on, kuten tässä? 😅 Musta on ehkä helpompi kirjoittaa ilman, mutta en sitten tiedä. Toivottavasti tykkäät 🖤 Ja hei, ehdottakaa pls tälle nimeä - mä en haluaisi pitää nimettömiä tekstejä blogissa, mutta kun mä en vaan keksi...



Iltaisin mä makaan sängyssä
ja hoen itselleni
sen nimeä,
täytän päiväkirjan lauseilla
jotka alkaa sillä
ja loppuu ihana mahtava söpö täydellinen
jii än ee. 


Jollakin tavalla mä tahdon
että tää loppuu,
koska mua sattuu
kun se ei edelleenkään
näe mua.
Ainakaan samalla tavalla
kuin se näkee ne muut,
ne kauniit
ja pitkät
ja itsevarmat.
Musta tuntuu
että jos se vaikka muuttais
mä en voisi hengittää
enää koskaan.
Mun sydän
olisi pysähtynyt.
Enkä mä tahdo olla
toisesta ihmisestä riippuvainen
mutta nyt oon. 


Joskus pienempänä mä olin
“ihastunut”
koska kaveritkin oli.
Eli mä otin kivoimman pojan
meidän luokalta
ja sanoin meidän salaisuuskerhossa
että oon rakastunut siihen.
Silloin ei ollut
ylihengittämiskohtauksia,
kun muistan miltä kuulostaa
kun se sanoo mun nimen.
Silloin ei ollut
sydämen tykytystä
aivoja, jotka on äikän tunnilla
täynnä sen nimeä sen kasvoja sen ääntä
eikä nomineita niin kuin pitäisi.
Mutta sen nimi sen kasvot kuin ääni
on tärkeämpiä kuin kaikki sanaluokat yhteensä. 


Tunneilla mä tuijotan sen selkää
sen kasvoja kun se tekee tehtäviä,
puree huultaan ja näyttää kyllästyneeltä,
paitsi nyt
kun me ei olla samassa luokassa
mikä saa mut
itkemään.
Jos se katsoo tännepäin
mä käännyn
tuijotan opettajaa
niin kuin kuuluu
ja niin kuin multa odotetaan. 


Sen kaverit
inhoaa mua
tai ainakin pitää
alempiarvoisena.
Mä en ole kaunis
mulla ei ole hienoja vaatteita
hienoja hiuksia
mä en osaa puhua
niin kuin kuuluu. 


Mun kaverit
pitää mua hulluna.
Ensin ne sanoi
uuuuu, mä meen kertoon sille, kato se puhu tolle ootko mustasukkanen
sitten ne sanoi
“mikä sua vaivaa,
sä puhut siitä koko ajan ihan ku maailmassa
ei ois mitään muuta”
-
no entä jos mun maailmassa
ei ole? 

Muuta kuin sen ääni
joka on ihana
kaikki mistä se puhuu
se uskaltaa myöntää
että sillä on tunteet
toisin kuin muut
ja se on täydellistä
niinku
kaikki muukin. 


Sattuu
ja samalla
mun elämä on täydellistä
vaan koska
se sanoi mulle välkällä moi
ja jatkoi sen jälkeen elämää. 

Kommentit

  1. Voi murunen ei oikeasti saa kirjoittaa näin hienosti 🖤 Mä rakastan näitä sun romanttisia säetekstejä enemmän kuin tajuatkaan. Mulla olis vaan yksi toive :) Voisitko sä kirjoittaa jonkun pätkän joka sopii mun tämänhetkiseen tilanteeseen :D Sellanen olisi ihana lukea, koska ainakin musta on kuvaa samaistua tällaisiin teksteihin 🖤 Anni rakas mä oikeasti rakastan tätä ihan liikaa (Hattaraa on silti kyllä parempi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitoskiitos Linnea alias ihanien kommenttien kirjoittaja :) 🖤 Mä aina haluaisin vastata näin ihaniin kommentteihin muutakin kuin kiitos, mutta en mä osaa :D Harkitaan :))

      Poista
  2. 🤍🩶🤍🩶🤍🩶🤍

    VastaaPoista
  3. Yksityiskohtaisempi kun täntyyppiset pätkät yleensä, mut ei liiallisuuksiin menevä, mikä on ehdottomasti plussaa. Rehellinen, tosi hyvin kirjoitettu ja sujuva, mut ei herätä mussa kovin suurta reaktiota. Varmaan lukijassa vika tällä kertaa, tää oli tosi onnistunut :))

    VastaaPoista
  4. 💙💙💙 Oikeesti upeeta, Anska! Toi vika säkeistö <3 Mä ainakin tykkään lukea paljon säetekstejä, että kiva vaan jos julkaiset :)) Sinänsä tykkään lukea enemmän ilman pisteitä ja sillä tavalla kirjottaminenki sujuu ainaki multa luontevammin, mutta ei pisteet mitenkään häiritsekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka antoi sulle luvan sanoa mua Anskaksi? Ei kukaan. Se asia käsiteltiin kesällä. Ei Anskaa. Hanska käy mutta EI Anska. Piste.

      Kiitos, sekä tekstin kehumisesta että pistemielipiteestä 💙

      Poista
  5. Mä tulin lukemaan tämän uudestaan 🖤 En tiedä oliko virhe – sait mut itkeen <33

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙