Keijupölyä

 


Kuva: minä

Tällaista pientä ehkä vähän positiivisempaa tarinaa tähän väliin :D Toivottavasti tykkäät ja kerrot kommenteissa, mitä mieltä olit 💙


Mä lennän näkymättömissä Helsingin kadulla. Pari kertaa melkein törmään ihmiseen, mutta onneksi oon aika hyvä väistelemään niitä. Kaduilla on hauskaa lentää - sieltä löytää aina erilaisia tyyppejä ja ihmisiä ja eläimiä, enkä mä vaan koskaan kyllästy niiden katselemiseen. Välillä mä näen erityisen murheellisen kautta huolestuneen kautta surullisen näköisen tyypin ja heitän sen päälle vähän keijupölyä. Koska se auttaa kaikkeen. Melkein kaikkeen. 


Nyt on kesä, joten ihmisiä on paljon. Mä pysähdyn hetkeksi lepäämään yhden kaupan mainoskyltin päälle. Tekisi mieli varastaa joltakulta jäätelöä, mutta en mä ole ilkeä keiju. Yksi teiniporukka kävelee ohi, kaikilla on farkut ja joillakin lippikset ja osa tuijottaa puhelintaan kävellessään. Yksi niistä kiinnittää mun huomion. Se on ehkä 16-vuotiaan näköinen pitkähiuksinen, pisamaposkinen tyyppi, joka vilkuilee ympärilleen pelokkaan näköisenä. Kallistan pientä päätäni ja lennähdän alas katutasolle. Kosketan siipiäni - niistä keijupölyä irtoaa - ja pudistelen sitten käsiäni tyypin hiuksille. Taikapöly kimaltelee hetken ja häviää sitten näkymättömiin. Toivottavasti se vaikuttaa nopeasti. 


Siipiäni särkee koko päivän lenteleminen, mutta en silti jaksaisi istua vain paikallaan. Etsin jonkun ihmisen, jolla on reppu, ja istahdan repun päälle. Mukavaa. Nyt voin seurata ihmisiä, liikkua eikä mun kuitenkaan tarvitse lentää. Pari kertaa reppu heilahtaa ja meinaan pudota alas kadulle, mutta oon hyvä pysymään kyydissä. 


Huomaan reppukyydistä yhden naisen, joka pitää kädestä ehkä 5-vuotiasta pientä poikaa. Nainen näyttää tosi ahdistuneelta, väsyneeltä. Suupieleni laskevat. Ei ole oikein, että joku on näin kauniina päivänä stressaantunut. Mä hypähdän ilmaan ja lennän nopeasti naisen ja pojan luokse. Hipaisen siipeäni ja olen juuri aloittamassa ripotteluoperaation, kun huomaan jotain. 


Poika osoittaa mua sormellaan silmät pyöreinä.
“Äiti, mikä toi on?”

Mä saan melkein sydänkohtauksen. Ei ihmisten kuulu nähdä mua. Ei ollenkaan. Mitä ihmettä tapahtui?
“Mikä muka? Hei Toivo, äiti menee nyt käymään tuossa kaupassa. Voisitko sä seistä siinä?” nainen vastaa. Mä heitän keijupölyn nopeasti sen päälle, ettei se ehtisi karata. Pikkupoika nyökkää ja nainen kävelee sisään yhteen kadun liikkeistä. 


“Mitä sä laitoit mun äitin päälle? Mikä sä oot?” poika tivaa sekunnin kuluttua ja tuijottaa mua. Mietin sekunnin ja päätän kertoa totuuden. Muita vaihtoehtoja? Nolla kappaletta.
“Mä olen keiju. Mä laitoin sun äidin päälle keijupölyä. Eli jos siitä tulee kohta iloisempi, se on mun ansiota.”
“Vau! Oikeestiko? Saanko mä kertoa äitille?”
“Mitä jos sovittais, ettet sä kerro kenellekään? Tää voi olla meidän pieni salaisuus. Mä voin tulla tervehtimään sua, jos sä tuut joskus uudestaan Helsinkiin.”
“Mä asun täällä.”
“No sittenhän me nähdään pian!” sanon ja hymyilen. Poika näyttää mietteliäältä ja nyökkää sitten.
“Voitko sä tulla lähemmäksi?” se kysyy. Lennän hänen kasvojensa korkeudelle ja vilkutan. Poika katselee mua ihailevasti.
“Hei, arvaa mitä. Koske mun siipiä”, sanon hetken mielijohteesta. Poika hipaisee pienellä sormellaan mun siipiä ja tuijottaa sitten sormenpäätään auringonvalossa.
“Nyt säkin voit olla keiju. Etsi joku surullisen näköinen ihminen ja heitä keijupölyä sen päälle.”
Pojan silmät kirkastuvat. Selvää keijuainesta. Se odottaa hetken, huomaa sitten yhden suunnilleen ikäisensä, itkeneen näköisen tytön ja menee tämän lähelle. “Moi”, hän sanoo tytölle ja esittää vilkuttavansa, mutta mä tiedän, että keijupöly lentää tytön olkapäälle. Tämä katsoo poikaa kummastuneena. Sitten poika juoksee takaisin mun luokse.
“Tuleeko sille nyt parempi mieli?”
“Tulee.”
Poika hymyilee ja vilkuttaa sitten mullekin.
“Heippa keiju.”
Lennän pois ja päätän, että tämä oli täten mun elämän paras päivä. 

Kommentit

  1. Ihana teksti oikeasti 💕 Nimi Keijupölyä, tuo kuva ja sitten itse teksti – woow. Oikeasti ihana <3 Ja mä en nyt keksi järkevämpää kommentoitavaa, mutta tämä oli vain niin ihana ja sellainen söpö teksti 🫶🏻💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoss Lini 💙 Mäkin tykkään tosta kuvasta, se vaan sopi tähän jotenkin erityisen hyvin. :D

      Poista
  2. Menen tänä kesänä ensimmäistä kertaa Helsinkiin ei näillä bensan hinnoilla viiti kauheasti matkustella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, Helsinki on ainakin mun mielestä tosi kiva paikka. :)

      Poista
  3. Oli ERITTÄIN hyvä teksti melkein suosikkini tästä blogista🤩

    VastaaPoista
  4. Oii hyväntuulinen ja joo just sellanen söpö. 💙 Kommentoisin pidemmin mutta kiireeee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sopivan pitkä kommentti :)) Kiitoss 💙

      Poista
  5. Awws, söpöäää 💕💕💕 Tää on niin ihana!

    VastaaPoista
  6. MÄ LÖYSIN KIRJOITUSVIRHEEN MITÄS SIIHEN SANOT.

    Mut joo, samaa mieltä muiden kanssa, tosi hyväntuulinen ja sujuva pätkä :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa. Mä sanon että korjasin kirjoitusvirheen. 🙄 Kiitos <3

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙