Sellaisista kesistä

 

Kuva: minä

Moi 🖤 Mä oon kirjoittanut tämän pätkän joskus kauan, kauan sitten, ja harkinnut sen julkaisua pitkään. Ja nyt mä lopulta päätin, että julkaistaan sitten. Joo, nyt on helmikuu (hyvää helmikuuta muuten - miten tammikuu meni noin nopeasti?), ja mä julkaisen kesätekstin, mutta ihan sama. Toivottavasti pidät ja kommentoi ihmeessä, pidit tai et 💙 

Rakastan lämpimiä, leppoisia kesiä. Sellaisia kesiä, joina mökin nurmikko vihertää kauniisti ja isä on laskenut pienen soutuveneemme kirkkaaseen rantaveteen odottamaan veneilyreissua. Sellaisia kesiä, joina mökkinaapurimme hevoslaitumelta kuuluu kuopimista ja hirnumista, kun hevosetkin nauttivat kesästä. Sellaisia kesiä, joina hyttysiä ei ole liikaa. Sellaisia kesiä, joina minä saan istua puunkannolla rauhassa lukemassa kirjaa ilman yhtäkään häiriötä. Sellaisia kesiä, joina nauran iloisesti keinussa ja hyppään pehmeälle nurmelle. Sellaisia kesiä, joina saan nukkua pitkään joka aamu. Sellaisia kesiä, joina on rauhaisaa ja Seelalla on kaikki hyvin.

Mutta sellaisista kesistä minä en pidä, joina kaikki menee pieleen. Sellaisista kesistä, joina ilma tuntuu vain viilenevän loman edetessä ja naapurin hevosetkin vaikuttavat masentuneilta. Sellaisista kesistä, joina minulla ei ole aikaa istua kannolla lukemassa kirjaa. Sellaisista kesistä, joina järven vesi on myrkyttynyt sinilevästä eikä siinä voi uida. Sellaisista kesistä, joina kaikki koulukaverit ovat matkustaneet toiselle puolelle Suomea ja minulla ei ole seuraa. Sellaisista kesistä, joina äiti ja isä vaikuttavat koko ajan hermostuneilta. Sellaisista kesistä, joina mikään ei huvita. Sellaisista kesistä, joina äiti itkee yöllä puhelimen ääressä ja kertoo minulle, että Seela on kuollut.