Talven ja kevään sopimus

 

Moi 🦋 Tuo perhosemoji oli sitten Perhon kunniaksi, koska Perho on sekä a. saanut mut hullaantumaan perhosiin että b. saanut mut häkeltymään hänen upeista kirjoitustaidoistaan. Mä uskon, että suurin osa teistä on ollut fiksumpia kuin mä ja lukenut Perhon blogia, jonka nimi on Sanojen siivin, koko ajan aktiivisesti, mutta jos ette, olkaa kilttejä ja tehkää se. :D No niin, tähän tekstiin. Mä kirjoitin tän paljolti sen takia, että haluan saada kaikki viimeisetkin teistä lukijoista täydelliseen kesäfiilikseen [ja jos sä väität, että kaikkien ei pitäisi olla tässä vaiheessa täydellisessä kesäfiiliksessä, niin olet ABSOLUUTTISEN VÄÄRÄSSÄ] :) Kommentoi vaikka, onnistunko 🌻☘️🌳🍦🏖🍇🍉🪴 [siinä pari kesäemojia vielä :)]

Onkohan talvella ja keväällä joku sopimus? Joku sellainen sopimus, että ensin talvi loppuu, lumet alkaa sulaa, aurinko paistaa ja ilmassa tuoksuu lupaus kesästä. Lupaus kesästä, joka pakottaa kirjoittamaan kilometrin pituisen summer bucket listin, haaveilemaan. Sitten kevät lähtee vähin äänin takaisin sinne, missä vuodenajat nukkuvat, kun ei ole niiden vuoro näyttäytyä meille, ja talvi palaa takaisin peittäen lumellaan koko maailman. Sitten se taas sulaa enkä voi käyttää kevätlenkkareita, koska ne sotkeutumisesta loskaan. Se on niistä hauskaa, pilata kaikkien kevätfiilis. 

Mutta ne ei onnistukaan siinä, ei tänä vuonna. Kun katson ulos, tuijotan lumen peittämää peltoa, paljaita puunoksia, näen mielessäni koko ajan kesän. Sen, kun todistukset on jaettu ja opettajille sanottu heipat ja istun lasitetulle terassille lukemaan kirjaa. Sen, kun isä kaivaa varastosta sadettimen ja onnistun kavereiden ja siskon kanssa kastelemaan vaatteeni täydellisesti. Sen, kun me lähdetään mökille ja äiti hoitaa kukkapenkkejä ja me maataan siskon kanssa laiturilla tuijottamassa vesikirppujen liikettä. Sen, kun me heitetään talviturkit ja kastaudutaan varovasti järven veteen ja pienet kalat tulee näykkimään meidän jalkoja. Sen, kun on niin kuuma päivä, että luen kirjaa ja puhun videopuhelua kaverin kanssa koko päivän sisällä syöden herkkuja. Sen, kun me mennään käymään Fiskarsissa ja katsellaan uivia sorsia ja heilutetaan käsiä naaman edessä viilennykseksi. Sen, kun me mennään isovanhemmille ja tavataan sukulaisia ja käydään kotieläinpihalla. Sen, kun luen kesän aikana enemmän kirjoja kuin koskaan. Sen, kun jäätelö on äkkiä sekä aamupala, välipala että iltapala ja välillä myös lounas. Sen, kun ne kaksi kaveria tulee meille yöksi ja me valvotaan kolmeen ja pompitaan trampalla yhdeltä yöllä ja nähdään lepakoita. 

Näen kesän. Talven ja kevään sopimus ei huijaa minua. Tiedän, että kesä on tulossa. Eikä siihen ole enää kauaa.