Vapaita

 


kuva: mä

Helou! <3 Kuten varmasti olette huomanneet, mun postausväli on pidentynyt nyt suuresti. Postauksia tulee siis nykyään noin viikon välein - suurin osa teksteistä, joita mä tällä hetkellä kirjoitan, kuuluu nimittäin kategoriaan runot-joita-en-tahdo-julkaista. :D No, toivottavasti pidät tästä tarinanpätkästä, vaikka ei tää mikään paras ole 🩵


Tytöt eivät enää jaksaneet miellyttää, olla olemassa vain nukkeina, jotka esittävät jotain täydellistä, rikkumatonta, olematonta. He eivät enää jaksaneet maailmaa, joka oli maalattu täydelliseksi tarkoilla väreillä, mustalla ja valkoisella, ei millään muulla. Heidän kasvoilleen oli liimattu naamio, naamio säröttömyydestä, ja ajan kuluessa naamio oli jähmettynyt, tarttunut kiinni niin tiukasti, ettei sitä enää saanut pois. Ja tytöt tiesivät, että naamio lähtisi vasta toisessa maailmassa. He olivat nimittäin kuulleet maailmasta, maailmasta, joka olisi maalattu toisenlaiseksi - sitä ei olisi siloiteltu, ei paranneltu, se olisi sellainen kuin oli. Väritkin olisivat erilaisia: maan ruskeaa, auringonlaskun punaista, meren sinistä, metsän vihreää, kaikkia sateenkaaren värejä. Muut pelkäsivät sellaista maailmaa, mutta tyttöjä se ei pelottanut. He selviäisivät kaikesta, kunhan pääsisivät pois, pois, pois. Pois täältä. 


Tytöt pakenivat. He lähtivät kävelemään, lähtivät kävelemään pitkin asfalttitien täydellistä, harmaata pintaa. Kaikki oli tyhjää, oli vain tie ja tytöt. He kävelivät hiljaa - vaikka he eivät pelänneet uutta maailmaa, värien maailmaa, he pelkäsivät sitä, että joku näkisi heidät. Joku, joka ottaisi heidät kiinni, käskisi heidät takaisin. Takaisin esittämään jotain turhaa, turhaa, turhaa, pinnallista, turhaa. 


Tytöt liikkuivat hitaasti, kävelivät vanhasta tottumuksesta suoraan ja selkä tismalleen oikeassa asennossa. Valkeat mekot olivat tiukat ja ne päällä oli vaikea kävellä. Lopulta joku heistä, kukaan ei muista kuka, he kaikki näyttivät samoilta tasaisissa ihoissaan ja vaaleissa hiuksissaan, repäisi mekkonsa halki. Kuului rasahdus, kun mekon täydelliset säikeet katkesivat sen sisällä. Pitsi repesi, repesi, repesi, putosi maahan ja jäi makaamaan tielle. Valkoinen kangas olisi likaantunut, jos tytöt olisivat olleet toisessa maailmassa, mutta täällä tie oli täydellisen puhdas. Jokin loppui, kun mekko oli tuhoutunut. Jokin loppui tyttöjen sisällä, he tunsivat, kuinka naamio alkoi vähitellen irrota. Silloin loputkin mekot tuhoutuivat, tytöt repivät ne päältään ja antoivat niiden pudota maahan epätäydellisinä myttyinä. Sitten he käänsivät niille selkänsä ja jatkoivat matkaa. 


Tytöt jatkoivat matkaa, mutta nyt he nauroivat, kiljahtelivat, puhuivat, rikkoivat lauseita tarkoituksella ja antoivat sanojen tulla väärin lausuttuina punaisilta huuliltaan. Joku heistä sanoi ääneen sen, mitä kaikki ajattelivat: valkeat kengät, yhtä valkeat kuin mekot olivat olleet, eivät ansainneet olla enää heidän jaloissaan. Ne saivat jäädä pois seikkailusta, pois uudesta maailmasta. He heittivät kengät jaloistaan, viskasivat ne keskelle tietä. Ne jäivät orpoina, säälittävinä, makaamaan tielle kuin kyyhkysten haaskat. 


Pitkän ajan päästä, kun tyttöjen olisi pitänyt olla jo väsyneitä, mutta he juoksivat pyrähdyksinä eteenpäin ja nauroivat ja kilpailivat, heidän vierelleen hidasti auto. Auton ikkuna avattiin ja siitä katsoi ulos ruskeahiuksinen nainen. Nainen ihmetteli tyttöjä, karanneita tyttöjä, jotka kävelivät eteenpäin itsepäinen ilme kasvoillaan, avojaloin, päällään vain ohuet hihattomat aluspaidat ja lyhyet housut. Hän kysyi, mihin tytöt olivat menossa, ja rohkein tytöistä vastasi: sinne, missä täydellisyys on vain valhe, missä värit ovat totta, missä kaikki ovat vapaita. me olemme menossa uuteen maailmaan. Ja nainen nyökkäsi, avasi takaovet, kysyi tahtoivatko tytöt kyydin, ja he ajattelivat kaikki samaa aikaa, tietenkin, ja hyppäsivät kyytiin. 


Auton käynnistyttyä se sama rohkein kysyi: onko sinulla saksia, sellaisia, joilla voisi leikata hiuksia?, uhmaten sääntöjä, joiden mukaan muita täytyy kutsua teiksi, vaikka häntä olisi vain yksi. Nainen antoi tytöille kynsisakset, sellaiset kapeat, ja vuorotellen tytöt nirhasivat pitkät, kiiltävät, vaaleat palmikkonsa poikki. Hiuksia tippui auton lattialle, se oli täynnä irtonaisia, turhia, rumia hiuksenpätkiä. Tytöt avasivat varovasti toistensa tiukat kampaukset, antoivat hiustensa valua epätasaisina olkapäille. He sotkivat hiuksensa takkuun, nauroivat, nainen katsoi heitä peilin kautta ja hymyili. Hän tiesi, että tytöt olivat karanneet, ja vaikka hän tajusi joutuvansa vaikeuksiin tyttöjen kuljettamisesta, häntä ei haitannut. Se oli vapauden arvoista. 


Tytöt avasivat hopeiset kaulakorunsa, pyysivät naista avaamaan autonsa ikkunan ja heittivät korut siitä ulos. Ne lensivät jonnekin tielle, ojanpientareelle, ja niiden sekunnin kestävä välähdys ilmassa oli kauneinta, mitä kukaan tytöistä oli koskaan nähnyt. He olivat nähneet paljon, paljon arvokkaita esineitä, kallista lasia, kultaa, hopeaa, timantteja, kruunuja ja tauluja, mutta mikään ei ollut koskaan ollut näin kaunista. 


Ja tytöt katsoivat auton etuikkunasta tietä, katsoivat, kunnes näkivät uuden maailman. He näkivät järven, metsiä, hiekkateitä, multaa, ja he nauroivat 


ja nauroivat 


ja nauroivat 


koska vihdoin he olivat vapaita. 

Kommentit

  1. Käsittämättömän ihana. Niin elämänmakuinen teksti, ettei voi olla hymyilemättä <3 Tää pääsee valehtelematta mun suosikkipostausten joukkoon, en kestä kuin upea ja todellakin vapaa kahleiden rikkomisen tunnelma! En tiedä miks just tämä teksti iski muhun näin kovaa, mutta hyvä että iski <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos <3 Kiitos tosi paljon, en mä muuta osaa sanoa <33 (surullinen fakta: mä kirjoitin tän kerran oikeassa fiiliksessä ja siitä tuli mun mielestä kymmenen kertaa parempi kuin tästä julkaistusta, mutta typerä typerä Blogger POISTI SEN ja jouduin kirjoittamaan epämotivoituneena uudestaan D:)

      Poista
  2. Mä luulen että mä en ollut vain oikeassa fiiliksessä, koska tämä ei ihan iskenyt. Tämä on hyvin kirjoitettu, mutta ei tässä ollut sellaista mikä räjäyttäisi just mun tajunnan :) Että kyllä mä tajuan mitä S tarkoittaa, mutta mä olenkin aina ollut vähän different :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, mä ymmärrän tän täysin, koska mullekin tulee välillä tollanen tunne :D Kiitos kun jaksoit silti kommentoida 💕

      Poista
  3. Aivan upea tarina! Mä ymmärrän täydellisesti mitä S tarkoittaa. Tää on loistava, niin kaunis ja mä rakastan loppua. 💖 Ihanaa kuvailua, just sellaista ei teeskenneltyä. Toivottavasti ymmärsit 🫰🏼

    VastaaPoista
  4. Ihana 🤍 Just sellainen... herkkä ja haalistuneen kaunis, mutta samalla taistelutahtoinen ja täynnä elämähalua. Okei, nyt menee vähän liian syvälliseks, mutta sellainen tää tekstikin tavallaan oli :D Ehdottomasti yks sun parhaista - miten joku voi olla rakastamatta tätä? 😭 Kaunis, ihana ja niin inspiroiva 🫶🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi vain, mutta toi sun kommentin toinen virke on kauniimpi kuin koko tää teksti :D <3 Kiitoskiitoskiitos 🫶🏻

      Poista
    2. Älä kiitos valehtele mulle :D

      Poista
  5. IHANA
    IHANA
    IHANA
    IHANA

    En melkein ikinä oo vaikuttunut mistään yhtä isosti – tää oli aivan täyttä upeaa kauneutta, ja hyvälle fiilikselle saava teksti. <3 Mä osaan niin kuvitella nää tapahtumat, ja se tarkoittaa oikeastaan vaan sitä, että sä oot osannut kuvailla niin hienosti kaiken – kirjoittaa tällaisen taideteoksen. Virkistävän raikas ja elämänmyönteinen teksti. Ehdottomasti paras tai yksi parhaista sun blogissa 💖💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaaaa kiitos 💙💙 Mua tosiaan harmittaa niin paljon, kun se eka versio katosi, musta tuntuu että esimerkiksi sä olisit pitänyt siitä ehkä enemmän :D Mutta kiitos niin paljon 💙

      Poista
  6. Niin ihana, myönteinen ja vapautunut. Juuri sellainen, jota on kiva lukea. Tämä on niin kauniisti kirjoitettu. <3

    VastaaPoista
  7. ANNI TÄÄ ON TAIDETTA MITÄ IHMETTÄ 😭😭😭😭😭😭

    Mä haluan keksiä kritiikkiä, mut mun päähän tulee vaan yks ajatus: jos se maailma oli niin särötön, niin siellä ei varmaan oo myöskään taidetta, eli se et siellä ois tauluja on vähän ristiriitaista. Mä en oikeesti keksi mitään muuta apua 😭😭

    ...

    TAIDETTA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööäää kiitos 💙 Ja hyvä pointti muuten :)))

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙