Hippaa kuun kanssa

 

kuva: mä

Päivää <3 Mä ajattelin tässä lähiaikoina julkaista ainakin höpöttelypostauksen ja runoja, mutta niitä ennen tällainen... alun perin tämä oli seitsemän virkkeen novelli, mutta oikeastaan tää taitaa olla proosaruno. Toivottavasti tykkäät ja kerro kommentissa mitä sulle kuuluu, olis kiva kuulla 💜

Olipa kerran kaunis yö, niin kaunis, että sen kauneuteen melkein pakahtui. Kauniissa yössä istui tyttö ikkunalaudalla ja katseli lasin läpi yötä. Tyttö sanoi kuulle: hei kuu, voisitko olla siinä aina? Kuu vastasi: en voi, auringon täytyy välillä myös päästä näyttäytymään. Tyttö pudisti päätään, koska se ei pitänyt auringosta, ja äkkiä hän päättikin hypätä lasin läpi kuun luokse. Ja niin hän teki, hyppäsi kuun luokse, leikki sen kanssa hippaa pitkän aikaa ja palasi sitten kotiin. Kaunis yö oli vaihtunut sillä välin rumaksi päiväksi, mutta tyttö ei ollutkaan enää surullinen, koska he olivat kuun kanssa sopineet leikkivänsä hippaa myös ensi yönä.