Kahvilatyttö

 


kuva: mä

Moi <3 Pitkästä aikaa postausta :) Tulin just vähän yli kolme leirikoulusta, mentiin sinne keskiviikkona, ja oon toooosi väsynyt, sekä oikeasti väsynyt että oon-ollut-liian-monta-tuntia-tekemisissä-ihmisten-kanssa-väsynyt. Ajattelin siis rauhoittua kirjoittamalla yhden mun tarinan loppuun, mutta onnistuinkin eksymään johonkin sanataidekoulutekstieni joukkoon ja poimin sieltä yhden ihan okein. No joo, lue ihmeessä 💙


Tyttö istuu tuolilla ja juo teetä. Minäkin istun tuolilla, mutta en juo teetä vaan syön pientä vegaanista leivosta, joka maistuu keväältä ja pieneltä kahvilalta ja sellaiselta esteettiseltä Lontoon kadulta, jos niin voi sanoa. Minä istun eri pöydässä, vähän kauempana kuin tyttö, joka juo teetä, juuri sillä etäisyydellä, että voin katsella häntä rauhassa eikä hän ehkä huomaa katsoa minuun päin, ja vaikka huomaisikin, minulla olisi aikaa kääntää katseeni joko pöydällä vähän hylätyn näköisenä lepäävään kirjaan, jota ajattelin lukea, tai vegaaniseen leivokseeni. 


Syy, miksi tytön katseleminen rauhassa on minulle tärkeää, on se, että tyttö on aivan uskomattoman söpö. Hänellä on brunetet hiukset, sellaiset, jotka on aika monella, mutta sopivat hänelle erityisen hyvin, ja ne on letitetty kahdelle paksulle palmikolle, jotka ovat kiinni harmailla ponnareilla. Tyttö selaa jotain puhelimeltaan, mutta ilmeestä ja sormen liikkeistä päättelen, ettei hän ainakaan viestittele kenellekään. Eikä hän vaikuta ollenkaan TikTok-ihmiseltä, vaikkei toisia saisikaan arvioida heidän ulkonäkönsä perusteella, joten ehkä hän googlaa jotain kiinnostavaa tai katselee Instagramista mielenkiintoisia kuvia toisten elämästä. Hänellä on vähän pisamia - tai saattaa niitä olla enemmänkin, mutta en vain näe niitä tänne asti - ja arvioni mukaan kevyesti huulikiiltoa huulissa. 


Yhtäkkiä tyttö nostaa katseensa puhelimesta ja vilkuilee minua päin. Alan tuijottaa intensiivisesti leivostani, ihan kuin siitä löytyisi jotakin todella tärkeääkin. Äh, kiinni jäin. Ympärilläni olevilla ihmisillä on kaikilla alibi - yksi nainen näpyttelee jotain tietokoneeltaan niin keskittyneesti, ettei varmasti olisi katsonut tyttöä, vanha mies lukee sanomalehteä, kaksi ehkä ikäistäni poikaa katselevat puhelimiaan, ja minä onneton tuijotan leivostani. Minulle käy aina näin - katson kiinnostavaa ihmistä niin pitkään, että hän tuntee jonkun tuijottavan, ja katsoo minua kuin olisin hullu ja hups, sinne menivätkin mahdollisuuteni kysyä vaikkapa sellaista tärkeää asiaa kuin nimi. 


Tyttö liikauttaa vaaleahkoja kulmakarvojaan ja katsoo minua hetken. Käännän katseeni kirjaan, mutta en saa yhdestäkään sanasta selvää. Alan väistämättä ajatella, mitä tyttö näkee katsoessaan minuun. Ikäisensä tytön, joka luulee osaavansa meikata mutta joka ei todellakaan osaa, jonka hiukset valuvat suorina olkapäille ja näyttävät aivan typeriltä, vaatteet jotka olisi ehkä pitänyt valita tarkemmin lähtiessään kahvilaan. Juu, ei ehkä herätä kiinnostusta. Tyttö palauttaa katseensa puhelimeensa, mutta näyttää menettäneensä mielenkiintonsa sen sisältöön ja työntää sen ohuen takkinsa taskuun. Sitten hän vie teekuppinsa tiskille - kuka tekee niin? - ja hymyilee kassan tyypille. 


Kävellessään ovelle tyttö pysähtyy minun luonani ja kallistaa päätään. 

“Moi, tyyppi joka tuijotti mua äsken ja luuli etten mä huomaisi. Mitä kuuluu?”
Sanani ovat kadonneet. En osaa vastata mitään. Sitten kuitenkin vastaan:
“Hyvää, tyyppi joka on oikeassa siinä että mä luulin ettei se huomaisi, kiitos kysymästä.”
“Mikä sun nimi on?” tyttö kysyy ja hymyilee. Hänen äänensä on ihana. Se vain… sopii hänelle.
“Mette.”
“Mä oon Matilda.”
Me tuijotamme toisiamme hetken. Hänen silmänsä ovat kauniin väriset. Sitten Matilda asettaa kirjani päälle vanhan näköisestä paperista siististi revityn palan. Siinä lukee kaunokirjoituksella Matilda ja alla on puhelinnumero. P
“Kannatko sä mukanasi lappuja, joissa lukee sun puhelinnumero?”
“Ehkä.”
Sitten tyttö katoaa kahvilan ovesta ja minä kaivan puhelimeni esiin nopeammin kuin koskaan.

Kommentit

  1. Tosi kiva!👍🏻 Tosin toi alku näkyy mulla ainakin silleen, että se teksti menee sinne taustaan ja sitä on vaikea lukea. 😕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä tiedän... yritin saada sitä toimimaan aika pitkään, mutta se vaan menee niin, tein mä mitä vaan :/ Kiitos silti :)

      Poista
  2. Ihana, ihana ja ihana! ❤️ Varsinkin toi loppu, aawww mä voin kuvitella miten toi jatkuis, voitkohan sä mitenkään kirjoittaa jatkoa? 🥺 Okei no rakastan tätä, ja Mette on aivan ihana nimi (T: ihminen joka tuntee kaksi sen nimistä ja joka kadehtii niitä xd)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ja kiitos ❤️❤️ Ehkä mä kirjotan jatkoa, mutta en välttämättä julkaise sitä :)) (okei, nyt mulle tuli ihan hirveä halu kirjoittaa tähän jatkoa.......) Kiitos vielä kerran ihana ❤️

      Poista
  3. Mun mielestä ihana teksti 💗 Ihanasti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
  4. Anni, mä haluan nauraa, sun romantikkopuoli näkyy :D
    Tää ei ehkä oo ihan paras, mut se on vaan niin annimaisella tavalla söpö, että annetaan anteeksi. Ja tässä on kiva kuvailu :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä naurettavaa on siinä että mun romantikkopuoli näkyy saanen tiedustella 😭 Mulla on varmaan sata just tällaista tekstiä mun Docsissa. Että otapa siitä sitä romantikkopuolta. Mutta joo kiitos vaan kommentista :))

      Poista
  5. Voi vitsi tää on niin annimaisella tavalla söpö!💜 (Violetti sydän, koska tosta lopusta tuli lämpimän punainen olo, mutta tää uus ulkoasu ohjaa siniseen päin :D) Mullakin toi menee teksti tonne tummaan taustaan, ja sieltä sitä on tietysti vähän vaikeempi lukee... Mutta ei se mitään - hyvää kuvailua, ihana tunnelma ja täydellinen loppu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoss 💜💜 Ja aika hyvät perustelut violetille sydämelle :)

      Poista
  6. Siis toi leivos oli niin söpö :))) Okei oli tää tekstikin ihan todella söpö :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai se leivos oli niin söpö - mun oli pakko ujuttaa se sinne :)) Kiitos 💜

      Poista

Lähetä kommentti

Ihanaa, jos kommentoit, mä arvostan sitä tosi paljon 💙