Kolme epäannimaista runoa

kuva: mä (epäannimainen kuva, koska koko postauskin on epäannimainen :))

 Mä ajattelin julkaista runoja. Sitten mä selasin vihkojani ja ajattelin, että ne ovat kaikki vain suurin piirtein samanlaisia, kirjoitettu samalla tyylillä, samanlaisia kuin edelliset runoni, sellaisia, että tiedän tarkalleen, mitä niihin kommentoidaan. Sitten mä huomasin, että löytyy mun vihoista myös pari vähän erilaista runoa. Ei-annimaista. Ja niistä kolme on nyt tässä postauksessa. Tykkää tai älä. :)

Parvekkeelta putoaa 
kukkaruukku itsetehty 
räsähtää maahan ja palaset leviää 
ihmisten jalkoihin, multa sotkee 
asfaltin. 
Joku ajattelee: 
seuraava putoaja ei ole kukkaruukku 
soittaa apua. 
Ihminen pelastetaan 
mutta vahinko tapahtui jo. 

Mä kävelin kouluun uusil Converseilla 
(tummansiniset, pitkävartiset ja ihan vaan tosi hienot 
jos kiinnostaa, koska ne tän pääasia on) 
se sotkeentu vähän saveen ja mua harmitti 
makso kuitenki yli kuuskymppii 
Sitten kuulu pamaus ja 
         toinen pamaus 
ja mä kaaduin maahan ja joku huus 
ja joku piippas ja mua sattu 
ja ainut mitä mä mietin oli 
         Converset 
Jos oisin heränny sen jälkeen 
olisin saanu kuulla 
et ainut mikä selvis täydellisen puhtaana 
oli ne hiton Converset 

täällä on tapahtunut murha 
tekijä tiedossa 
uhri myös
tapahtumat osittain 
poliisi ei suostu tutkimaan 
näkyviä ruumiita ei ole 
pian voi kylläkin tulla 
tämä murha on vääränlainen 
oikeutta ei tule tapahtumaan