Alkuyötä
 |
kuva: minä |
Moi <3 Mä en osaa oikein sanoa, mikä tämä on, kirjoittamani teksti kuitenkin. Toivon, että sä pidät, mutta ei haittaa, vaikket pitäisikään - olisi kiva kuulla myös vaikka kommenteissa, mikä meni pieleen tai mikä onnistui.
Parkkipaikan reunalla on pysäköitynä pieni matkailuauto, jonka ikkunoista hehkuu keltaista valoa. Sisältä kuuluu musiikkia ja puhetta. Vähän matkan päähän bussiasemalle saapuu bussi, josta purkautuu väsyneitä ihmisiä, joista suurin osa tuijottaa puhelintaan. Osa jää istumaan reppujensa päälle odottamaan jatkokyytiä, yksi vilkuilee ympärilleen ja asettuu nukkumaan ojanpientareelle liaten vaatteensa, jotkut kävelevät parkkipaikalla odottaviin autoihinsa ja ajavat kotiin perheidensä luokse.
Pöllö huhuilee metsän yläpuolella lentäen kohti pesäänsä. Joku astuu ulos matkailuautosta ja pamauttaa oven kiinni. Ikkunasta heitetään hänen päälleen kassi, josta lentää vaatteita parkkipaikan asfaltille. Hän jättää ne siihen ja juoksee pois. Puiden suojaamalta nuorison suosimalta kalliolta kuuluu naurua, itkua ja riitelyä. Ilmassa haisee tupakansavu ja kalliolta viskotaan kaljatölkkejä. Joku huomauttaa luonnon tuhoamisesta, hänet haukutaan ituhipiksi. Hyttysiä lentelee siellä täällä ja osa niistä joutuu raa’an murhan kohteeksi.
Joku nojaa otsaansa kaupan lasisiin oviin ja laskee, kauanko sen avautumiseen on vielä tunteja. Kerrostalon parvekkeella istuu kaksi vanhempaa ihmistä juttelemassa ja katselemassa maisemaa. Alemmassa kerroksessa rappukäytävässä joku hakkaa ja potkii yhden asunnon ovea niin lujaa, että viereisen asunnon ovi avataan ja potkijan päälle syydetään kasa voimasanojen täyteisiä uhkauksia.
Rivitalossa isosisko tyynnyttelee painajaiseen herännyttä pikkuveljeään. Toisessa asunnossa juuri lukemaan oppinut ekaluokkalainen tavaa salaa taskulampun valossa peiton alla aapistaan. Vanhemmat katsovat televisiosta omastakin mielestään typerää realitysarjaa ja kuulevat ikkunan lasin läpi poliisiauton ujelluksen.
Metsässä kani loikkii karkuun saalistavaa kettua. Perhoset ovat hiljentyneet jo ja asetelleet siipensä yhteen. Lintuemo vahtii kuusenlatvassa poikasiaan. Peurojen askeleista kuuluu rasahduksia.
Kuu lepää sinertävällä taivaalla kapeana sirppinä ja katselee ihmetellen ihmisten maailmaa. Se ei sitä voi käsittää.
No niin, alotetaan nyt vaikka siitä, että mä en osaa muotoilla enää lauseita oikein. Alussa mä toivoin, että tässä ois juoni, mutta loppujen lopuks se oli paljon parempi ilman. Ja se oli varmaan koko jutun ideakin :D Eli ei mitenkään ihmeellinen, mut kuitenkin sellainen, että se on pakko lukea loppuun 💙
VastaaPoistaMiten niin et osaa muotoilla lauseita enää oikein, osaatpas :D Kiitoss 🖤
PoistaTää on tosi hyvä!👍🏻😃
VastaaPoistaOli mielenkiintoista kuulla, mitä eri ihmiset tekee yöllä.🖤 Ja toi näkökulma oli kiva, että kuu tietää kaiken ja kertoo sen ja sitten paljastaa, että on kuu. 💙
Kiva kuulla, kiitoss 🖤
PoistaUuuu tää on nätti. Kiva idea, ja nyt mä haluan kaikista näistä ihmisistä tarinat erikseen :DD
VastaaPoistaMun tekee mieli kirjoittaa näistä kaikista ihmisistä tarinat erikseen, älä lietso sitä :D Kiitos :) <3
PoistaJoo ei mitenkään ihmeellinen. Kyllähän tämän nyt luki että ei tehnyt mieli jättää kesken, mutta ehkä jotain tästä jäi puuttumaan. Mä en osaa sanoa että mitä. Onhan tämä totta kai kauniisti kirjoitettu ja toi näkökulma on kiva 🩶 Ja joo mäkin haluan tietää kaikista ihmisistä nyt niiden tarinat niinku Oliviakin :)
VastaaPoistaYmmärrän, kiitos kun jaksoit kommentoida ja kiva ettei tää ollut ihan huono 🖤🖤
PoistaIhana, apua 💙 Kukaan muu ei varmaan osaa kirjoittaa tällaista puhdasta ympäristön ja tapahtumien kuvausta yhtä hyvin kuin sä. Ituhipiksi haukuttu ihminen ja aapista salaa lukeva ekaluokkalainen oli ihan parhaita :)) Ja totta kai myös lintuemo, vaikka sen tarinaa nyt ei niin paljon selitetty :)) Joka tapauksessa tää on niin kaunis ja loppu oli ihan paras 💙💙
VastaaPoistaKiitoos 💙💙
PoistaTosi kiva, en vaan osaa selittää😅😍
VastaaPoista