Pikku-Annin ensimmäinen tarina :)

kuva: mä

 Moi pitkästä aikaa <3 Kuten ehkä ootte huomanneet, mä olen tauolla marraskuun ajan, koska osallistun NaNoWriMoon (googlaa, jos ei kuulosta tutulta :)), mutta päätin nyt silti julkaista tällaisen... hienon tarinan, jonka olen kirjoittanut keväällä 2018 eli kun olin 7-vuotias. Tämä on kai ensimmäinen pidempi tarinani, ja tämän jälkeen olen kirjoittanut kaikkia samantyyppisiä epärealistisia seikkailutarinoita, kunnes perustin tän blogin ja kirjoitustyylini hieman muuttui :D 

//

Luku 1. Olipa kerran nuori tyttö jonka nimi oli Tessa Rantanen. Tessa oli leikkimässä kavereidensa Pinja Järvisen ja Reetta Salmisen kanssa pihalla keinumassa kun he kuulivat kaamean äänen. Kuin joku olisi kirkunut kurkkua myöten vanhan raunio linnan lähettyvillä.Taru kertoo että siellä tapahtuu kummia täyden kuun aikaan. Tessan äiti sanoi että se on vain kylän hömppä juttuja eikä usko tippaakaan. Ystävykset lähtivät katsomaan mitä tapahtuu. He kulkivat märällä hiekka tiellä kun Reettaa rupeaa yllätäin pelottamaan. Muut kysyvät voiko hän jäädä vanhan kuusen juurelle. Kun muut ovat lähteneet niin hän huomaa raapimis jäljet puun kyljessä. Reetta miettii mikä ne on voinut tehdä. Mitä jos se on karhu tai susi ! . Sillä välin toiset ovat peloissaan linnan portin edessä. Sitten Tessa uskaltautuu kolkuttamaan oveen. Kuuluu kamala ääni kun arvoituksellisen linnan pari ovet avautuvat ! he näkevät pelottavia varjoja... yhtäkkiä Reetta juoksee heidän luokse ja puuhkuttaa : peto murina jäljet puuh lääh puussa. mitä ihmettä huutavat ! Pinja ja Tessa yhteen ääneen kun Reetta on selittänyt kaiken niin sama ääni jonka he olivat kuulleet aamulla toistui mutta pelottavammin he seurasivat ääntä mutta melkein heti he törmäsivät suureen ja paksuun puu oveen sen takaa ääni kuului. se oli nuoren naisen ääni. ovi oli teljetty lujasti. heitä pelotti. yhtäkkiä he näkivät oveen tulleen varjon he kääntyivät hitaasti mutta eivät ehtineet nähdä mitään sillä olivat pimeässä säkissä he ihmettelivät hetken.

Luku.2 He kuulivat kun joku tomisteli tiili portaissa ylös. Hetken päästä se ääni loppui heidät pistettiin samanlaisen teljetyn puu oven taakse. Pinja yritti potkia ovea ei se mitään auta sanoi Reetta. sitten he näkivät jonkun vanhan kerjäläisen he kysyivät kuka tämä oli hän vastasi vaisulla äänellä olevansa : Ansa Rantasalo. Sitten hän kertoi että oli ollut ennen ryöväri mutta katui tekojaan kovasti eräänä sateisena yönä hän vain käveli tiellä kun silmän räpäyksessä hän oli pussissa ja sitten hänet vietiin tänne. Tiedättekö kuka se vangitsia on kysyi Tessa. Kyllä mutta en muista olen niin vanha. Milloin sinut vangittiin kaverukset utelivat vuosi taakse päin vastasi Ansa. Lapset juttelivat Ansan kanssa pitkään sitten ovi narahti. Kaikki säikähtivät oven takaa kuului tuttu ääni se oli joku nainen hän sanoi tulkaa äkkiä se seuraa pääsin karkuun arvasin että täälläkin on jotkun. He lähtivät juoksuun mutta eivät ehtineet ovelle ennen kuin se sulkeutui he kääntyivät ja näkivät kuuluisan ryöväri : Eerikin tämä nauroi ilkeästi nuori nainen nimeltään Minna sanoi tämä on kid nappaus mutta juuri kun hän oli tarttumassa puhelimeen Eerik otti sen ja laittoi taskuunsa. Miten ilkenet senkin konna sanoi Tessa. No pikku kakara tämä on ammatini.

Luku.3 Ansa rupesi väittelemään Eerikin kanssa. Sillä välin Tessa näytteli että kaatui sitten hän ” voihki ” maassa sillä aikaa Pinja nappasi Tessan puhelimen. Silloin Tessan äiti hyppäsi puusta nauhan avulla ja sitoi Eerikin. Eerik kiljahti sitten Tessa soitti poliisille. Eerik vietiin tyrmään yhtäkkiä haamu lensi heidän ylitseen lapset kirkuivat hetken kun äiti nappasi lentävän pien haamun niin paljastui että se oli liito orava. Muistan että aamulla minulta katosi valkoinen liina äiti sanoi. He kävelivät iloisina kotiin

// 

Sellainen oli siis yksi mun ensimmäisistä tarinoista... Ihan hauska, mä tykkään etenkin siitä, että Eerik vain toteaa ihmisten randomisti kidnappauksen olevan hänen ammattinsa :) Ja rakastan myös, kuinka mä olen selkeästi tykännyt käyttää sanaa 'ryöväri'. Ja oikeasti, noiden ihmisten nimien keksiminen oli mun lempijuttu tän kirjoittamisessa :D