Lumikko

 

kuva: mä

Moi ja hyvää myöhäistä joulua kaikki 💙 Ylihuomenna on uudenvuodenaatto, miettikää... tässä teille lyhyt jouluinen tarina, jonka annoin mummolleni joululahjaksi <3 En ole julkaissut vähään aikaan, koska viime viikolla mulla oli paljon kuumetta ja niin huono olo, että siinä ei niin vaan blogattukkaan :/ Ensi vuonna yritän kuitenkin pitää kerran viikossa -postausvälin, toivottavasti onnistun! :)

//

Punalakkinen tonttu oli istahtanut erään perheen kodin takapihan lumipeitteelle ihmettelemään tähtitaivasta. Huomenna olisi aatonaatto. Kuu hohti välillä pilvien takaa jossakin puiden yläpuolella ja Otavan seitsemän tähteä erottuivat muuten pikimustasta taivaankannesta. Tontun teki mieli hyräillä jotakin, mutta äkkiä hänestä tuntui aivan siltä kuin hän olisi unohtanut kaikki osaamansa joululaulut. Juuri kun hän sai mieleensä Jouluyö, juhlayön ensisävelet, jossakin alkoi rapista. Se oli sellaista aivan pientä rapinaa, mitä vain jonkin pienen olennon liikkeet voivat aiheuttaa. Silloin lumesta ilmestyi valkoinen, karvainen suippo pää. Tontulla ei ollut aavistustakaan, mikä se oli.

“Mikä sinä olet?” tonttu kysyi ja olento vastasi omituisella äänellä:

“Lumikko. Mikä itse olet?”

“Tonttu. Joulutonttu.”

“Mikä on joulu?”

Tonttu pyöritti päätään hitaasti puolelta toiselle. Eikö tuo kummallinen lumikko tiennyt, mikä on joulu? Sille piti näyttää. Tonttu nousi seisomaan ja viittoi lumikkoa tulemaan perässään. He asettuivat ihmisten kodin ikkunan vierelle ja kurkistivat sisälle. Kuusi oli koristeltu, sen alla oli jo pari lahjaa, keittiössä soi joululaulut kahden lapsen tehdessä pipareita, yksi väritti värityskuvaa ja kaksi naista istuivat sohvalla katsomassa televisiosta jouluelokuvaa. Kynttilöitä oli siellä sun täällä.

“Tuo on joulu”, tonttu sanoi ja lumikko huomasi, kuinka tämän silmät säihkyivät innosta.

“Minä pidän joulusta”, lumikko totesi hiljaa ja työnsi kuonoonsa lähemmäksi ikkunaa.