Lukukuulumisia syksyltä

 

kuva: mä

Tässä sitten tämä lukukuulumisia-postaus, jota viime postauksessa lupailin <3 Toivottavasti nautit ja saat ehkä kirjavinkkejäkin :)

Syyskuu alkoi kivasti, kun luin Clare Pooleyn Totuushaasteen. Sain sen siis syntymäpäivälahjaksi yhdeltä kaverilta (tiedätte hänet muuten, haha), ja hän oli alleviivannut siitä kohtia ja kirjoitellut sivuille ja se oli niin ihanaa, lukea se vähän niin kuin sen kaverin kanssa <3 Ja itse kirja sitten oli oikeasti ihana. En edes muista siitä paljoa, mutta luin sen parissa päivässä, se oli niin jotenkin lämmittävä, sellainen ahmittava ja vain ihana. 4 ja puoli tähteä se saikin multa, ei niin erityinen, että antaisin ihan 5 tähteä, mutta suosittelen silti tosi paljon. Tässä sen takakansi, kun en osaa oikein itse kuvailla (en itse asiassa edes ole varma, onko tämä takakansi vai vain jokin kirjakauppojen esittelyteksti haha):

79-vuotias taiteilija Julian kirjoittaa kipeästä yksinäisyydestään vihkoon, jonka nimeää Totuushaasteeksi ja jättää sen sitten Monican kahvilaan. Monica kirjaa siihen omat kaipuunsa. Ja niin Totuushaaste etenee ja täyttyy aidoista tarinoista. Pian etenee myös hyvien tekojen ketju, kun vihko vie yhteen kuusi toisilleen vierasta ihmistä ja tuo mukanaan yllättävää ystävyyttä, jopa rakkautta. Rakastettavat henkilöt, vinhat juonenkäänteet ja elämänmakuiset kohtalot tekevät Totuushaasteesta vuoden viihdyttävimmän lukukokemuksen!

Monica on muuten ihan paras hahmo. :)

Totuushaasteen jälkeen luin myös syntymäpäivälahjaksi saamani Tilly & kirjamatkaajat -kirjan. Se on sellainen ihanaan ympäristöön (kirjakauppaan Lontoossa <33) sijoittuva lasten/varhaisnuorten/en-edes-tiedä-kenen-kirja, jossa on todella ihana idea ja kirjat aiheena, ihan parasta. Silti vain 3/5, koska no, päähenkilö on 11. Mutta silti tosi kiva ja alleviivasin monia kohtia, ja hyllyssä odottaa vielä seuraavat kaksi osaa! Äiti oli siis löytänyt käytettynä aika halvalla ne kolme osaa :D

Sitten oli vuorossa Kalma, eli Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian viimeinen osa. VAU. Tässä mun heti lukemisen jälkeen kirjoittama Goodreads-päivitys:

Vau. Tää sarja on niitä, joiden lopussa on oikeasti surullinen siitä, että se on loppunut, koska on ehtinyt jo kiintyä hahmoihin ja tarinaan. Juoni on niin kiinnostava ja koukuttava ja jotenkin uskottava, vaikka kirja onkin fantasiaa. Hahmot on monipuolisia, uskottavia ja mielenkiintoisia. Jotkut kirjat on tiedättekö vaikuttavia, sellaisia, jotka muistaa pitkään, ja tää oli sellainen. Helmisen kirjoitustyyli on sellainen, että sen lukemista on vaikea jättää kesken: sopivasti kuvailua ja 'toimintaa'. Rakastin vaan tätä ja trilogian edellisiä osia. Loppu oli myös suuri plussa. Siirtyy heti mun lempikirjojen joukkoon!

Ei lisättävää. 

Lokakuun ensimmäiseksi kirjaksi luin koko viikonlopun Näkinkenkätyttöä, jonka lukemisen aloitin oikeastaan siksi, että löysin sen kirjoittajan Instagram-tilin ja hän vaikutti ihanalta ihmiseltä (@tarinoitapohjantahdenalta muistaakseni). Tosi hyvä kirja, mä oikeasti pidin siitä paljon ja jotenkin kiinnyin Keijun hahmoon. Tämä auttaa varmasti joitakuita ymmärtämään syömishäiriötä paremmin. Kaikki historia oli plussaa ja mä oikeastaan opinkin tästä uusia asioita historiasta, näkyy hyvin, että kirjoittaja tietää paljon historiasta, ja fantasiaelementit yllättävästi sopii tähän. Usein mua alkaa vain ärsyttämään, jos jossakin ei kokonaan fantasiaa olevassa kirjassa on fantasiaelementtejä, mutta tässä se toimi. Joitakin asioita toistettiin liian monta kertaa, ja se on yks syy, miksi tää ei ihan saa viittä tähteä. Ihana ja surullinen, sydäntäraastava, harmitti kun loppui. Suosittelen <3

Seuraavan lokakuussa luetun kohdalla oli aika hauskaa, kun olin kirjastossa ja etsin Instagramin kirjagram-postauksista jotakin luettavaa. Näin siellä kuvan Luonnos.-nimisestä kirjasta ja se kuulosti tosi kivalta, mutta en ihan tiennyt, mistä etsiä sitä. Sitten nostin katseeni ja siinä Luonnos. oli, suoraan silmieni edessä runokirjojen hyllyssä. Merkki universumilta, vai mitä :D 

Ja Luonnos. oli aivan ihana! Se on siis vähän kuin... säemuotoinen tietokirja. Kuulostaa oudolta, mutta oikeasti, sun täytyy lukea se itse. Sopivan erilainen, säemuotoa helppo lukea, jotakin ihanaa runomuotoisuutta tässä piili, opin myös paljon uusia asioita. Luonnosta lukiessa tuli monta kertaa mieleen uudenlainen arvostus luontoa kohtaan - miten ihmeellinen se onkaan ja kuinka meidän todella täytyy sitä suojella. Suosittelen ihan jokaiselle luonnon ystävälle! 

Luin marrakuussa vain kaksi kirjaa, Anne Frankin päiväkirjan ja Linnea Parkkosen 112 - vihaan itseäni. Jälkimmäinen kertoo 15-vuotiaasta tytöstä (jonka nimeä en tietenkään muista *köh köh*), joka sairastuu anoreksiaan. Pidin siitä tosi paljon ja suosittelen kaikille, jotka esimerkiksi tahtovat tietää enemmän syömishäiriöistä. Tosi aito nuortenkirja ja kaikin tavoin hyvä.

Anne Frankin päiväkirjan luin koulussa suomen kielen tunneilla, aloitin sen siis elokuussa ja sain vasta marraskuussa luettua, koska meillä on vain 1-2 lukutuntia viikossa. Meidän piti kirjoittaa siitä lukupäiväkirjaa, jonka ehkä haluaisin julkaista täällä. Mitä mieltä olette, haluaisitteko lukea lukupäiväkirjamerkintöjäni Anne Frankista? Tiivistettynä: niin kamala ja surullinen ja joiltakin osin jopa samaistuttava ja ja en osaa selittäkään tiivistettynä kiitos hei. 

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä (ei todellakaan, kun yksi näistä oli yksi aivan parhaista kirjoista, jonka luin tänä vuonna) Goodreads-arvioni osasta joulukuun luetuista:

Whiteout:
Ihana ja söpö <3 Blackout oli silti parempi, tässä tarinat liittyi vähän liikaa toisiinsa ja Blackoutin hienovaraisuus oli siinä asiassa parempi. Hyviä hahmoja ja sellainen söpö talvikirja, josta tulee hyvä mieli, mutta ei niin hyvä kuin Blackout. *3,5 tähteä*

Minne katosit, Monday?:
Vauuu. Mä luin tän kahdessa päivässä, ja tää oli niin upea. Koukuttava, mielenkiinto tekstiin ei kadonnut yhtään missään vaiheessa ja vaikka mä en melkein koskaan itke kirjoille, se oli tosi lähellä, kun Mondayn kohtalo alkoi selvitä. Ihan kauhea kirja. Ihan mahtava kirja. Tosi virkistävää pitkästä aikaa tällä tavalla ahmia joku kirja. Suosittelen!! *5 tähteä*

Tuosta Minne katosit, Monday? -kirjasta vielä: en tiedä, tuliko tuosta arviosta tarpeeksi esille, että se oli AIVAN JÄRKYTTÄVÄ JA AIVAN JÄRKYTTÄVÄN HYVÄ. Mä oikeasti istuin bussissa ja pidättelin kyyneleitä, menin kouluun, luin koko kemian tunnin, luin koko uskonnon tunnin, sain kirjan luettua ja ja mietin vain, miten yksi kirja voi olla noin hyvä. Suosittelen kaikille, jotka pitävät Kiltin tytön murhaoppaan tyyppisistä kirjoista - jos taas olet enemmän romantiikkaa-ja-kivoja-juttuja-ihminen (kuulosti vähättelevältä apua anteeksi, haluan vain ehkä kuvailla, millainen kirja on), tämä ei ehkä ole sulle. 

Korvapuustikesä:
Ihanan rento, kotoisa ja jotenkin lämmin! Ei mitään "uutta", mutta luin parissa päivässä ja voin suositella ihan kaikille. Oispa kahvila Koivu olemassa. *4,5 tähteä*

Ps. Tuo Korvapuustikesän arvostelu oli tosi kiireellä tehty, oikeasti mä pidin siitä tosi tosi toooosi paljon. Luin myös ihan joulukuun lopussa Korvapuustikesän seuraavan osan, Taatelitalven, mutta en nyt puhu siitä. :)

Postaus alkaa tulla päätökseensä, mutta sanon vielä, että luin (kuten varmasti huomasitte) tämän syksyn/talven aikana paljon vähemmän kirjoja kuin yleensä. Se johtui enimmäkseen yläkoulun alusta - koulupäivät ovat pidempiä ja raskaampia, joten kun tulee kotiin, ei välttämättä tee mieli tarttua kirjaan vaan tuijottaa Netflixiä ja yrittää levätä :D Niin, ja esimerkiksi kokeita on enemmän. Sain silti 85 kirjaa luettua vuoden 2023 aikana, ja olen siitä iloinen! :) Tänä vuonna olen jo lukenut/kuunnellut 3 kirjaa, ja nyt olen lukemassa Acevedon Maata jalkojen alle. Mitä sä olet lukemassa?