Kuinka kirjoitan tarinani?

 

Moi!

Kuten kaikki varmasti tietävät, rakastan kirjoittamista. Kirjoittaminen on ihanaa, kehittävää, mukavaa, hauskaa, upeaa, päivän pelastaja – no, en aio käyttää tätä postausta nyt kirjoittamisen ylistämiseen kaikilla mahdollisilla sanoilla (vaikka niinkin mielelläni tekisin :D). Mihin sitten käytän tämän postauksen? Nyt kerron teille ihanille lukijoille, kuinka kirjoitan tarinani :)

Ja puhun tässä postauksessa sellaisista tavallisista, melko lyhyistä tarinoista, joita tänne blogiinkin julkaisen. Eli pidemmät tarinat kirjoitan hieman eri tavalla :)

 

1.      Idean saaminen

Ennen kuin alan kirjoittaa tarinaa, minun täytyy saada idea. Usein se vain pälkähtää päähäni (yleensä totta kai juuri, kun olen nukahtamassa tai kesken vaikean kokeen koulussa), mutta joskus tarvitsen apua idean saamiseen. Silloin selailen eri blogien inspiraatiota kirjoittamiseen- postauksia, Wattpad-sovelluksen inspiraatiokirjoja, Pixabayn kauniita kuvia ja luen vaikkapa kirjoja tai kuuntelen musiikkia. Joskus harvoin ideoita ei vain löydy, en keksi kerta kaikkiaan mitään. Silloin ei auta muuta kuin jäädä odottelemaan Suomen kylmyyteen Australiassa rentoutuvaa motivaatiotani. Aargh, motivaatio, miksi pitää karata sinne? D:

Idean saan usein jostakin ajatuksesta, kokemuksesta tai mielipiteestäni. Muotoilen ja makustelen ideaa aina hetken päässäni ennen kuin alan kirjoittamaan, sillä se helpottaa suuresti itse kirjoittamista.

 

2.     Kirjoittaminen

Idean saamisen ja sen pienen hiomisen jälkeen alan kirjoittamaan. Avaan tietokoneeltani tyhjän Word-tiedoston ja kirjoitan. Tässä vaiheessa vain kirjoitan, en välitä lauseiden rakenteesta, pilkkusäännöistä, pituudesta tai yhtikäs mistään muusta kuin kirjoittamisesta. Teen tarinan nyt jo niin hyvin kuin pystyn, mutta se ei ole vielä lopullinen versio. Joskus koko tarina tyssää kirjoitusvaiheeseen; ymmärrän, etten saa siitä tarpeeksi pitkää, tarpeeksi hyvää, tarpeeksi mielenkiintoista…

Joskus kirjoitan tarinan putkeen ja korjailen myöhemmin, joskus taas teen osissa. Putkeen kirjoitan silloin, kun tulee äkkiä hyvä kirjoitusfiilis ja on aikaa ja kaikki toimii. Tarinasta, jonka kirjoitin kerralla putkeen, on esimerkkinä Ilotulitus - tai pelkotulitus. Olin päässyt juuri oikeaan mielentilaan ja oli vain pakko kirjoittaa!

Useimmiten kirjoitan tarinan pätkissä, vaikkapa aloitan nyt ja parin tunnin päästä jatkan ja huomenna kirjoitan loppuun asti. Suosittelen tarinan kirjoittamista pienissä pätkissä, ettei motivaatio päätä lentää suoralla lennolla Australiaan, tekstistä kyllä huomaa sen jälkikäteen, mutta joskus täytyy kirjoittaa heti. Jos olet juuri hyvässä fiiliksessä ja idea on kirkkaana mielessäsi, kirjoita se! Älä jää odottelemaan, vaan kynä käteen ja ensimmäiset sanat tekstiin :)

 

3.     Ääneen lukeminen

Kuulostaa ehkäpä hieman omituiselle, mutta luen jokaisen tarinani ääneen itsekseni. Silloin huomaan huonot lauseet, tarinaan epäsopivat sanat, kaikenlaiset virheet itse tarinan kulussa. Kun ymmärsin ääneen lukemisen taian, elämäni parani 110 %. Eli, jos haluat tarinoistasi parempia, lue ne ääneen!

Ääneen lukiessa pääsee tarinaan jotenkin sisälle kuin ulkopuolisena lukijana. Silloin erottaa niin paljon helpommin kaikki ongelmat tekstissä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta ääneen lukeminen kannattaa :)

 

4.      Kirjoitusvirheiden korjailu

Ja totta kai pilkunviilaaja-Annilla on tämä kohta kirjoittamisprosessissaan! (Rakastan muuten sanaa pilkunviilaaja. Se kuulostaa hauskalle ja ainakin itseeni sopii hyvin, vaikka sitä nyt usein haukkumasanana käytetäänkin :D)

Kirjoitusvirheiden korjailu on kuitenkin oikeasti tärkeää. Mitä parempi kielioppi, sitä laadukkaampi fiilis lukijalle tulee tarinasta. Älä kuitenkaan lannistu, vaikket olisikaan haka oikeinkirjoituksessa, sillä siinä kehittyy aina! Ja tietenkin tarinassa tärkeintä on idea, juoni ja henkilöt, ei kirjoitusvirheet. Muista nauttia kirjoittamisesta, äläkä jää jumittamaan kirjoitusvirheisiin!

Itselleni kielioppi on tärkeää, joten osaan sitä melko hyvin, ja minulle on luontaista korjata virheet heti, kun niitä tulee, eli jo kirjoittamisvaiheessa. Joskus virheitä kuitenkin sattuu lipsahtamaan tarinaan asti, ja siksi käyn jokaisen tarinan vielä lopuksi läpi. Ja hei, en minäkään tiedä kaikkia suomen kielen vaikeita koukeroita. Aina saa huomauttaa, jos löydät jonkin suuremman virheen tai ajatuskatkoksen tarinastani :)

 

 

Pidemmissä tarinoissa (pituudeltaan ja kaikilta muultakin tavoin oikeastaan kirjoissa) minulla on paljon enemmän vaiheita; ideaa suunnittelen kauan, ja juonta keksin jatkuvasti kirjoittaessani. Kun kirjoitan näitä ’kirjoja’, kirjoitan itse juonen tiivistettynä erikseen. En halua, että vaikkapa jonkin henkilön taustatarina vaihtuu kesken tarinan, sillä se syö uskottavuutta. ’Kirjoissani’ kirjoitan lukuja useita kertoja uudelleen, editoin tekstiä monia, monia tunteja ja panostan niihin ylipäätään paljon enemmän.

Haluaisitteko lukea blogistani enemmän tällaisia itse kirjoittamiseen liittyviä postauksia, vai pitäisikö Annin tarinablogin pitäytyä niissä tarinoissa? Kommentoi! :)