Lumihiutaleet
Moi! Monet ihanat tarinablogien ylläpitäjät ovat viime aikoina kirjoitelleet blogeihinsa lyhyitä, surullisia tekstinpätkiä. Aloin sitten itse kirjoittaa myös tekstinpätkää... no, minkälainen siitä tuli? Ei surullinen, mutta ihan hyvä. En osaa kirjoittaa surullisia tekstejä, enemmänkin joistain tarinoista tulee haikeita. No - ainakin Annin tarinablogista voi hakea piristystä :)
Nyt itse teksti!
Katselen ikkunasta käteeni nojaten lumihiutaleita. Ne piristävät jokaista päivääni. Ne ovat minulle tärkeitä.
Yritän aina pyhittää hetken
niiden ihastelemiseen.
Hiutaleet leijuvat alas hitaasti, mutta varmasti. Kaukaa katsottuna näyttää siltä, että ne laskeutuisivat samalla tavalla ja samaa aikaa toistensa kanssa. Minä
tiedän, ettei se ole totta. Koulussa on aina opetettu jokaisen lumihiutaleen olevan erilainen. Oma ja erityinen yksilönsä. Ainutlaatuinen. Uniikki. Ihana.
Lumihiutaleet ovat häkellyttävän kauniita. Niiden pieniä, mutta kauniita kuvioita ja sakaroita ei näe paljaalla silmällä, mutta ajatus on sitäkin kauniimpi. Jokainen on niin upea ja samalla niin herkkä, oma
itsensä, mutta yhdessä hiutaleet muodostavat maahan pehmoisen lumikerroksen. Ne
toimivat yhteistyössä, sopusoinnussa. Yksikään ei riitele, kaikki pitävät toisiaan tasavertaisina.
Hiutaleet ikkunan takana osuvat maahan ja jäävät siihen
lepäämään. Ne kimaltelevat auringon valossa ja luovat puhtaan, valkean tunnelman.
Henkäisen ihastuksesta.
Ihmiset voisivat ottaa mallia lumihiutaleista. Silloin
maailmassa olisi kaikki hyvin. Jokainen olisi arvokas omana itsenään, mutta kaikki
olisivat mukavia toisilleen. Ja silloin kaikki tekisivät yhdessä maailmasta hyvän paikan
elää.
Ja hei - haluaisitteko, että yritän kirjoittaa ensi postaukseen surullisen tekstinpätkän, vai pitäisikö silloin tulla jotain muuta? :)
Wau! Tämä on niin kaunis! Kuvailee juuri sitä talven ja lumen kauneutta mitä ihanammalla tavalla!
VastaaPoistaJa että mitä haluisin ensi postaukseen. Hmm… kaikki tietää että rakastan surullisia tarinoita, niitä ei voi koskaan olla liikaa, mutta sä Anni oot tosi hyvä kirjoittamaan tällaisia iloisia ja kauniita tarinoita, joten kun kaikkialla muualla on surullista, toivoisin tänne enemmän tämäntyyppisiä ilosia ja kauniita tarinoita🙃
Kiitos paljon! Usein tekstiä kirjoittaessani mietin, mikä sen tarkoitus on. Tämän tarkoitus oli olla kaunis, ja niin ihanaa, että sun mielestä onnistuin siinä <3
PoistaKiva kun kerroit! Iloiset ja kauniit tarinat ovat alaani, joten kiva, että pidät niistä. Ehkäpä ensi postaukseen tulee jotain muuta (vaikka jokin muu postaus, ei edes tarina tai runo!), ja se surullinen tekstinpätkä sitten joskus muulloin :)
Samaa mieltä Siljan kanssa, tosi kaunis tarina! Itse pidän enemmän iloisista, mutta kyllä minä myös ne surulliset tarinat luen!
VastaaPoistaJa joo, onnistuin viimeinkin kommentoimaan. Se ei tosin onnistu omalla Google-tililläni, omallani en pääse edes Bloggerin sivuille, missä luodaan kaikki uudet blogit ja muut.
Kiitos, Aino! Okei, kiva kun kerroit. Ensi postaukseen tulee varmaankin jotain muuta. Kyllä se surullinenkin tekstinpätkä silti joskus ilmestyy, heh :) Tosi kiva juttu, että pääsit nyt kuitenkin kommentoimaan!
PoistaÄäh, ihana 💙 Oot tosi hyvä ilmeisesti kirjoittamaan tällaisiakin! ❄️ En tiedä, mitä toivoisin seuraavaksi, mutta rakastan surullisia tarinoita, joten kyllä mulle sekin käy! Vielä kerran: Upea teksti!!
VastaaPoistaOi, kiitos, Ester <3 En ehkä seuraavaksi, mutta ehkäpä sen jälkeen julkaisen surullisen tekstin, jonka jotenkuten onnistuin tekemään :)
Poista