Verhon takainen maailma #1
Yläpuolella olevasta kuvasta sain oikeastaan inspiraation tähän tarinaan :) |
Moi! Nyt pääsemmekin harvinaisen postauksen pariin. Nimittäin... Annin tarinablogissa alkaa nyt ihka oikea jatkotarina! Niitä kun ei ole oikein täällä näkynyt... 😅 Tämä jatkotarina kertoo Helinä-nimisestä tytöstä, jonka turvapaikka on ikkunalauta. Helinä on itsekseen viihtyvä ja pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Ensimmäinen osa (eli tämä) on nyt vähän lyhyempi, sillä se on vähän kuin sellainen esittely. Tarina on minä-kertojalla kirjoitettu, koska niinhän melkein kaikki tekstini ovat... Upeasta tarinan nimestä, Verhon takainen maailma, saatte kiittää ihanaa Kastehelmeä <3 Toivottavasti tykkäät!
Katselen ikkunan lasia pitkin valuvia vesipisaroita. Ne lähtevät
valumaan ikkunan yläosasta ja laskeutuvat lopulta jonnekin alas. Joku voisi ajatella
pisaroiden oleva luonnon kyyneliä, mutta minä en ajattele niin. Luonto ei ole
surullinen, kun sataa. Sade on tärkeää kukille, puille ja nurmikolle. Ilman
sadetta ei olisi tätä maailmaakaan.
Tihrustan vielä hetken ikkunasta ulkona näkyvää luontoa,
mutta palautan sitten katseeni lukemaani kirjaan. Kirja lepää sylissäni ja kutsuu
uppoutumaan seikkailuihinsa, kiinnostumaan jännittävistä juonenkäänteistä. En
vastusta sen vetovoimaa vaan hyppään heti kirjan maailmaan.
Seuraavan kerran nostan katseeni kirjasta tunnin parin
päästä, kun olen saanut sen luettua. Asetan paksun kirjan eteeni ikkunalaudalle
ja vedän jalkojani lähemmäksi itseäni, jotta mahdun paremmin istumaan. Sade on
laantunut vähän, mutta muutamat pisarat valuvat silti edelleen pitkin vedestä
sumentunutta ikkunalasia.
Pudottaudun vastahakoisena alas ikkunalaudalta ja työnnän oranssinruskean
verhon pois edestäni. Huoneeni kirkas, valkoinen valo osuu heti silmiini ja saa
minut varjostamaan katsettani kämmenellä. Huoneeni ei ole pieni eikä suuri,
mutta eipä sen koolla minulle olekaan mitään merkitystä. Vietän vapaa-aikani
ikkunalaudalla istuen ja haaveillen.
Niinpä, ikkunalaudalla. Leveällä, mutta pituudeltaan
harmillisen lyhyellä ikkunalaudalla. Olen levittänyt sen päälle pehmeän
villapeiton ja asettanut lempikirjani, kirjoitusvihkoni sekä ainokaisen kynäni peiton
päälle. Ikkunasta on ihanat näkymät etupihallemme ja etupihan jälkeen pellolle,
jonka keskellä on pieni metsikkö. Olen katsellut ikkunasta niin pitkään, että vaikka
silmäni olisivat kiinni, osaisin kertoa, missä mikäkin on. Siltikään näkymään ei
ehdi kyllästyä – siellä on aina jotakin kiinnostavaa. Kerran näin vilaukselta
pellolla hyppivän ilveksen. Se oli upeinta, mitä olen koskaan nähnyt.
Tartun ovenkahvaan ja vedän sen auki.
Syötyäni ruuan palaan huoneeseeni, raotan verhoa ja hyppään
ikkunalaudalle istumaan. Nappaan kirjoitusvihkoni peiton päältä ja avaan sen sattumanvaraiselta
sivulta. Pieni hymynkare nousee huulilleni lukiessani sivulta löytyvää kirjoitusta.
Käsialastani saa juuri ja juuri selvää, niin huonoa se on. Vaikka teksti onkin
kirjoitettu noin vuosi sitten, olen vieläkin tismalleen samaa mieltä.
Joskus sitä tulee ajatelleeksi, että hyvä kirja herättää
tunteita. Jos naurat tai itket lukiessasi, tunnet iloa tai surua, kirjan
kirjoittaja on onnistunut. Sanoilla on suuri voima. Vaikka ne ovat vain sanoja,
kirjaimin kirjoitettua tekstiä, niillä voi tuottaa jollekin toiselle iloa, surua,
kaipausta, onnellisuutta. Hyvä kirjoittaja osaa käyttää sanoja niin, että ne tuntuvat.
Selaan vihkoa eteenpäin ja melkein loppuun kuluneella
kuulakärkikynällä kirjoitetut sanat vilisevät silmissäni. Olen lopulta uudella,
tyhjällä sivulla, jolle voin kirjoittaa mitä tahdon.
Katson ulos ikkunasta ideaa runoon hakien. Punaisen ja
oranssin väreissä loistavat lehdet irtoilevat tuulen voimasta oksista ja leijailevat
hitaasti maahan. Maassa ne muodostavat vihreän nurmen päälle oranssin
lehtipeitteen, jota ihmiset sitten haravoivat kiireesti pois. Miksi he
oikeastaan tekevät niin? Eikö olisi kaunis ajatus antaa kohta kuolevien lehtien
toteuttaa rauhassa viimeinen tarkoituksensa, nurmikon muuttaminen värikkääksi
ja syksyisäksi?
Tartun kynääni ja kirjoitan ensimmäiset sanat vihkoon. Kynä
lentää paperilla edes takaisin ja muodostaa sanoja, lauseita, ja kohta kohta
kokonaisen tekstin. Kun runo on valmis, luen sen läpi muutaman kerran ja
kirjaan sitten päivämäärän sivun alalaitaan.
Asetan kynän ja vihon takaisin paikolleen. Vilkaisen
nopeasti, onko kirjapinossani lukemattomia kirjoja. Ei. Onneksi huomenna
koululle tulee kirjastoauto, voin lainata pari kirjaa lisää. Viimeksi
lainaamani on jo luettu monen monta kertaa, ja kaipaan jo uusia tarinoita. Olen
juuri hypähtämässä alas ikkunalaudalta etsimään kaapin perältä vanhaa Muumi-kirjaa, kun kuulen huoneeni oven käyvän. Miksi joku tulisi huoneeseeni?
-Helinä, oletko sinä täällä?
Olen täysin hiljaa. En juuri nyt jaksa kuunnella mitään äidin
valitusta. Haluaisin olla rauhassa.
-No eipä tietenkään ole. Eräs lukittautuu aina huoneeseensa
eikä koskaan ole perheensä kanssa. Aivan kuin eläisi jossain omissa
maailmoissaan. Se tyttö ei ymmärrä omia etujaan, ei sitten ollenkaan, kuulen
äidin tiuskivan itsekseen.
Yritän kestää murtumatta, mutta en vain voi. Kyyneleet
alkavat painaa silmäluomien takana. En jaksa pidätellä niitä. Ensimmäiset
kyyneleet valuvat poskilleni hitaasti. Ne virtaavat vuolaana kuin joki, mutta täysin
äänettöminä. Äidillä ei ole mitään tietoa, että kuulen kaiken. Ajatteleeko hän
oikeasti noin, vai onko hänellä vain huono päivä?
-Kirjoittaa ja lukee ja kirjoittaa ja lukee, mutta eipä
sitten muuta teekään. Runon töherryksillä ei noin vain itseään elätetä!
Kuulen oven paukahtavan kiinni. Puristan tiukasti polviani
ja nyyhkytän edelleen. Kyyneleet valuvat silmistäni niin kauan, että olen
rauhoittunut. Ikkunalaudalla lepäävä villapeitto tuntuu pehmeältä ja rauhoittavalta.
Se lämmittää kyyneleistä kastuneita jalkojani ja saa minut lopulta nukahtamaan.
Upeaa!❤️ Samaistun Helinään mahtavasti, joten tarinaa on ihana lukea. Ja tuo ”Olen juuri hypähtämässä alas ikkunalaudalta etsimään kaapin perältä vanhaa Muumi-kirjaa…” Muumit ovat ihania!❤️❤️❤️ Nimiehdotuksia ei kyllä valitettavasti ole :(
VastaaPoistaKiitos paljon! <3 Halusin lisätä tuon Muumi- kohdan juuri siksi, että Muumit on niin ihania :)
PoistaSiis kerrassaan ihana! Oot niin super taitava kirjoittamaan, Anni!💛🧡
VastaaPoistaNimiehdotuksia:
-Ikkunalaudan katveessa
- Väärin ymmärretty (tää taisi olla jostakin Wattpadin inspiskirjasta)
-Verhon takainen maailma
Kiitos ihana! <3 Tosi hyviä nimiehdotuksia - ehkäpä käytänkin niistä jotakin? :)
PoistaIhanaa, ihanaa tekstiä!
VastaaPoistaOlisi mullakin parit nimiehdotukset:
- Kuulen sen (perään voi laittaa kolme pistettä)
- Runojen, sanojen maailma
Kiiitoos! Sullakin on aivan ihania nimiehdotuksia :)
PoistaIhana teksti, niin tunteellinen🥹
VastaaPoistaNimiehdotuksia: Tärkeä ikkunalauta tai Helinän maailma