Jo vuosi siitä Gmailista

Kuva: minä

Poro 💙 Itse asiassa vuosi tuli täyteen jo 3.11., mutta tapahtui kaikenlaista, eikä me ehditty kirjoittaa. 

Niin vuosi mistä Gmailista? 

Siitä, jonka lähetin Esterille hänen bloginsa (jos et nyt muka ihan oikeasti tiedä, mistä blogista puhun, käy katsomassa tästä linkistä ennen kuin suutun) sähköpostiin 3.11.2021. Siitä, jonka myötä sain yhden parhaista ystävistäni, salaisen kaksoseni & lempiporoni. Siitä, jota ilman en tuntisi Esteriä, mikä olisi aivan kamalaa, ja jota ilman en tietäisi, etten ole ainoa tällainen täällä. Siitä, josta seurasi monta, monta uutta Gmailia, viestiä, puhelua, hymyä. 

Me haluttiin ehdottomasti tehdä jokin spesiaalijuttu tämän ihanan vuoden kunniaksi, ja päätettiin sitten toteuttaa tällainen idea, että kirjoitetaan molemmat teksti jonkun toisen kirjoittaman tekstin hahmosta. (Tai siis, Ester keksi sen idean ja minä sanoin, että tehdään se, kaikki kunnia sinne!) Tämä on siis ehkä vähän kuin jatkoa tai jotain Esterin kirjoittamaan Omenapuun alla -tekstiin (joka oli muuten kirjoitettu ihanan Linnean haasteeseen!). Linkki Esterin blogin siihen postaukseen tässä.

Kiitos Ester kaikesta, kiitos, että olet olemassa 🦌💙

Mä oon edelleen Niko. Ja mä haluan edelleen olla taidemaalari. Mut nyt mä en istu omenapuun alla kirjottamassa päiväkirjaa, vaan ihan mun omassa huoneessa, sängyn päällä.

Eilen kun mä vielä olin siellä, sinne tuli tyttö. Sen nimi alkaa eellä. En mä tiiä, mikä se niinku tarkalleen ottaen oli, mut eellä se alko. Se sano sen tosi hiljaa enkä mä kehdannut kysyä uudestaan, koska se oli just saanut jonkun kohtauksen ja näytti ihan aaveen nähneeltä muutenki. Mut varmaan se oli joku hieno nimi. Koska se oli niin kaunis, että ei sellaselle voi antaa muuta ku jotain tosi hienoa nimeä.

Unohda koko toi äskeinen. 

~

Sen nimi on Eveliina. Sillä oli tosi paha olo sillon viimeks ja se säikähti mua, sen verran mä sain selvää, ku se puhuu tosi hiljaa, ja se pyys sitä kohtausta anteeks. Mä sanoin, et ei se haittaa. Vaikka kyllä mä säikähin. Se tuli siis tänään taas sinne. Ei sillä et mä olisin tullut sinne tarkotuksella oottamaan…

Eiku ai niin, päiväkirjalle piti olla rehellinen. Tulin mä. Koska se on kaunis. Ja mä olin huolissaan. Ja sitten mä kysyin uudestaan, et kuka se on, koska se ei näyttänyt ihan yhtä kauhistuneelta, ja se oli Eveliina.

~

Mä voin liimata tähän alle maalauksen. Toivottavasti se ei sotke tota viereistä sivua, koska se on vielä vähän märkä. Siinä on omenapuu. Mä maalasin sen siellä omenapuulla, en mä ilman mallia olis osannut. Eveliina sano, että se on hieno, koska se tuli kurkkimaan mun olan yli ilman mitään lupaa, vaikka sen piti itkeä puun toisella puolella jotain sydänsurujaan. Mä sanoin, että se on pakollinen kuvistyö. Vaikka eihän se oo. En mä tee pakollisia kuvistöitä.

~

Tänään Eveliina itki ihan kunnolla. Mä kysyin että mikä sillä on. Se sanoi, et se ei halua kertoa. Ihan kuin se olis lisännyt ”vielä”, mut en oo varma. En mä valittanut, koska en mäkään kerro kenellekään mitään. En mä esim oikeesti ees polta röökiä. Mä tumppaan ne suoraan jonnekin, kun muut kattoo pois. Mutta se ei liity tähän. 

Mä liimaan tohon taas maalauksen. Tai se on piirustus, koska vaihtelu virkistää tai jotain. Siinä on Eveliina. En mä osannut piirtää sitä ollenkaan.

~

Eveliina sano, että mulla on hienot silmät. Tai siis mä sanoin ekana, että sillä on ja se sano, että mullakin on, joten saatto se olla myös ihan vaan sellanen vastakohteliaisuus.

~

Mä ostin tänään toisen siveltimen. Sellasen ohuen. Siitä samasta Suomalaisesta ku tän vihon. Sillä mä voin tehdä yksityiskohtia, sellasia, joita ei voi tehdä sillä Saralta varastetulla leveellä pensselillä. Mä koitin heti, mut se ei ihan onnistunut, joten mä en liimaa sitä tähän.

~

Yks maikka kysy tänään koulussa, että mitkä on meidän haaveammatteja. Mä vaan tuhahdin niinku muutkin, mut Rasmus sano ”juoppo” ja mua inhotti. Mä en ehtinyt tänään sinne omenapuulle.

Mä istun mun huoneessa ja tuijotan mun lopussa olevaa vesiväripalettia. Toivottavasti Eveliinal on hyvä päivä.

~

Mä taidan olla nössö. Mä kirjotan yheksättä päiväkirjamerkintää, hei oikeesti. Pitäis varmaan heittää koko vihko jokeen. En mä kuitenkaan heitä, kun tähän on tuhlattu melkein viistoista euroa rahaa. Ne oli mun ainoot rahat, plus se kaks ja puol euroa, jonka käytin siihen siveltimeen. 

Haluisin vaaleenpunaista akryylimaalia, kun omenapuun kukista on tullut enemmän sen värisiä kuin valkoisia, mut ne maksaa kai tosi paljon.

~

Eveliina sano mua söpöksi ja nyt se oli ihan tosissaan, mä en sanonut sitä sitä ennen söpöksi tai mitään. Sen jälkeen tosin kyllä.

Ja mä maalasin sen uudestaan, piirtäminen ei taida olla mun laji. Mä liimaan senkin tähän.